Ensiksi täytyy Toivottaa kaikille blogimme lukijoille HAUSKAA VAPPUA. Taas tuli kolumni vähän myöhässä, enkä edes yritä selittää miksi. Mutta itse aiheeseen:
Varmasti auton omistaminen ainakin näin maaseudulla vaikuttaa hiukan säpinöiden määrään. Täällä kun oma, vanhempien tai kavereiden auto on ainut järkevä tapa lähteä etsimään edes puolikasta säpinää. Linja-autoja kulkee niin harvoin ja taksikin on niin kallis. Omalla autolla pääsee niin helposti ihmisten ilmoille. Harvemmin sitä kotona tv:tä katsellessa tulee mitään säpinöitä. Todennäköisempää se on vaikka autolla ajaessa.
Tämä teinejen suosima kylä ringin kiertely on aivan oma hieno maailmansa. Se on täällä ihan yleistä, että joku 18-20v äijä/nainen ajaa rinkiä kylällä auto täynnä porukkaa. Kavereita tapaamassa tai etsimässä itselleen suurta rakkautta. Kyllä sieltä dx corollan takapenkiltä on moni löytänyt itselleen heilan. Jopa minä joskus hurjassa nuoruudessani.....Eiku en ole.....se oli escortti. Yleensä kyllä tuli ajeltua ihan yksin pitkin kylän katuja. Ei ollut mitään teinityttöjä takapenkki täynnä. Muutama nainen saattoi olla joskus kyydissä, mutta nekin oli jotain kavereiden naisia.
Kai silläkin on väliä minkälaisen auton omistaa. Voisin kuvitella , että jos omistaisi jonkun oikein hienon urheiluauton niin olisi helpompi saada säpinöitä, kuin corollan romulla. Ei se tietenkään sitä takaa, että saa naisia jos omistaa urheiluauton, mutta helpommin naiset edes vaivautuvat vilkaisemaan kuskia. Sitä tosiasiaa, että minulla ei ole naista, ei edes millään urheiluautolla muuteta. Se nyt vaan on niin eikä sille mitään voi.
Tänään näin vapun kunniaksi tuli verestettyä vanhoja muistoja kyläringin pyörittelystä, kun kuskailin muutamaa kaveriani. Suurimman osan ajasta ajelin yksinään pitkin kylän katuja, kun ei paikallinen tanssiravintola oikein kiinnostanut. Illan ainut säpinä oli kun pyörähdin paikallisessa karaoke kuppilassa. Ovella eräs tuttu nainen taputti minua olkapäälle ja sanoi portsarille: ota tältä kaverilta tupla hinta. Kyllä oli hurjaa......
En kyllä muista kenen vuoro on ensi viikolla kirjoittaa kolumni...oliskohan mannisen.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Keskiviikko kolumni. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Keskiviikko kolumni. Näytä kaikki tekstit
torstaina, toukokuuta 01, 2008
keskiviikkona, huhtikuuta 23, 2008
Miksi olen kerhon paras poikamies?
Tässä sitten päätettiin, että on jälleen minun vuoroni kirjoittaa kolumnia. Ei se mitään kyllähän tämä minulle käy ja aiheenkin sain vetää hatusta.
Tässä olen jonkin aikaa mietiskellyt syitä siihen miksi olen niin hyvä poikamies, kuin olen. Syitä on varmaan moniakin mutta muutamaan tärkeän seikan olen löytänyt. Ensinnäkin en ole varmaankaan sellaista tyyppiä, johon naiset ensimmäisenä ihastuisivat ja koittaisivat tehdä kaikkensa sen etään että saisivat minut. Mutta tämä ei ole mielestäni pääsyitä. Vaikka miten nykyään toitetellaan tasa-arvosta ja muusta vastaavasta. Niin on se silti nykypäivänä niin, että miehen on oltava se osapuoli joka tekee aloitteet. Veikkaisin, että nyt olemme asian ytimessä. Eli ongelmani on siinä, etten osaa tehdä mitään aloitteita. En ole mikään puheliain ihminen varsinkaan ryhmässä tai vieraampien ihmisten tai varsinkaan vieraampien naisten kanssa. Ei minulla ole pokkaa mennä jossain vaan jutustelemaan jollekin tyttöselle niitä näitä. Sitten jos joskus tulee tilanne, että olen jutustellut jonkun kanssa niitä näitä niin myöhemmin, jos näen tämän ihmisen niin olen huono enää menemään jutustelemaan uudestaan. Miten sitä voi kehenkään tutustua jollei uskalla jutella.
Sitten, jos niin käy, että tutustun paremmin johonkin tyttöseen, jopa niin paljon, että voisin sanoa häntä ystäväkseni. Niin se juttu jää sille tasolle, koska olen huono puhumaan tunteistani, enkä saisi tällaisessa tilanteessa aikaiseksi kysyttyä olisikohan tässä jutussa jopa ilmassa, jotain vakavampaa. Varmaankin tällaisessa tilanteessa pitäisi olla 110 prosenttisesti varma siitä, että vastaus olisi kyllä ennenkuin uskaltaisi toimia.
Ja lopuksi. Sitä pohtii, että olisiko sitä enempi säpinää, jos olisi sosiaalisempi ja rohkeammin puhelisi naisten kanssa mutta toisaalta ei tuollainen pelimiesmäinen käytös olisi minulle yhtään luontevaa. Mielestäni on tärkeää, että on oma itsensä eikä esitä mitään vai onko?
ps. Seuraavan kolumnin voisi kirjoittaa Pikvi aiheesta "Vaikuttaako auton omistaminen säpinöiden määrään"
Tässä olen jonkin aikaa mietiskellyt syitä siihen miksi olen niin hyvä poikamies, kuin olen. Syitä on varmaan moniakin mutta muutamaan tärkeän seikan olen löytänyt. Ensinnäkin en ole varmaankaan sellaista tyyppiä, johon naiset ensimmäisenä ihastuisivat ja koittaisivat tehdä kaikkensa sen etään että saisivat minut. Mutta tämä ei ole mielestäni pääsyitä. Vaikka miten nykyään toitetellaan tasa-arvosta ja muusta vastaavasta. Niin on se silti nykypäivänä niin, että miehen on oltava se osapuoli joka tekee aloitteet. Veikkaisin, että nyt olemme asian ytimessä. Eli ongelmani on siinä, etten osaa tehdä mitään aloitteita. En ole mikään puheliain ihminen varsinkaan ryhmässä tai vieraampien ihmisten tai varsinkaan vieraampien naisten kanssa. Ei minulla ole pokkaa mennä jossain vaan jutustelemaan jollekin tyttöselle niitä näitä. Sitten jos joskus tulee tilanne, että olen jutustellut jonkun kanssa niitä näitä niin myöhemmin, jos näen tämän ihmisen niin olen huono enää menemään jutustelemaan uudestaan. Miten sitä voi kehenkään tutustua jollei uskalla jutella.
Sitten, jos niin käy, että tutustun paremmin johonkin tyttöseen, jopa niin paljon, että voisin sanoa häntä ystäväkseni. Niin se juttu jää sille tasolle, koska olen huono puhumaan tunteistani, enkä saisi tällaisessa tilanteessa aikaiseksi kysyttyä olisikohan tässä jutussa jopa ilmassa, jotain vakavampaa. Varmaankin tällaisessa tilanteessa pitäisi olla 110 prosenttisesti varma siitä, että vastaus olisi kyllä ennenkuin uskaltaisi toimia.
Ja lopuksi. Sitä pohtii, että olisiko sitä enempi säpinää, jos olisi sosiaalisempi ja rohkeammin puhelisi naisten kanssa mutta toisaalta ei tuollainen pelimiesmäinen käytös olisi minulle yhtään luontevaa. Mielestäni on tärkeää, että on oma itsensä eikä esitä mitään vai onko?
ps. Seuraavan kolumnin voisi kirjoittaa Pikvi aiheesta "Vaikuttaako auton omistaminen säpinöiden määrään"
keskiviikkona, huhtikuuta 16, 2008
Hevimies, Pelimies
Keskiviikko kolumni
Onko hevimies sama kuin pelimies? Mikä on pelimiehisyyttä? Mikä on hevimiehisyyttä? Sitä olisi tarkoitus nyt pohdiskella.
Lähdetään liikkeelle ulkonäöstä. Pelimies tuhlaa paljon rahaa ulkonäköön. Ostaa muotivaatteita. Pitää huolta ulkonäöstään kaiken maailman rasvoilla ja hajusteilla. Hoitaa hiuksiaan. Käy ehkä kampaajalla.
Hevimieskin tuhlaa paljon rahaa ulkonäköön. Ostaa bändivaatteita. Nahkatakkeja, niittejä, ketjuja. Pitää huolta ulkonäöstään sen verran että näyttää uskottavalta hevarilta. Hoitaa pitkiä hiuksiaan. Mummot pelkäävät hevimiestä kun sellaisen kadulla näkevät.
Hevimiehet liikkuvat yleensä pieninä ryhminä. Pelimiehet liikkuvat ehkä enemmän yksin tai ainakin pelimiehet pitävät siitä huolen että vaikka ryhmässä olisikin niin ei uppoaisi massaan.
Hevimiehet ovat yleensä ottaen vilkkaita ja reippaita ihmisiä jotka tosin uppoutuvat niin syvästi omaan maailmaan että siihen on vaikea päästä sisälle. Ainakin naisten. Pelimiehet taas ovat seurallisia ja helposti lähestyttäviä. Ainakin naisten. Jos pelimies haluaa niin.
Pelimiehelle ei kelpaa kuka tahansa nainen vaan ainoastaan paras. Ulkonäöllisesti. Hevimiehelle ei myöskään kelpaa kuka tahansa nainen mutta siinä ulkonäköä tärkeämpää on se mistä musiikista nainen tykkää. Eihän siitä tule mitään jos nainen kuuntelee jotain Anna Abreuta tai Lauri Tähkää. Joskus sekin voi olla liikaa jos hevimies kuuntelee Metallicaa ja nainen kehuisi Megadethia. Hevimies on tarkka kun on kyse musiikkimausta.
Kun pelimies käy naisen kanssa romanttisella illallisella Amarillossa niin hevimies vie naisensa keikan jälkeen grillille. Kun pelimies lausuu runoja kynttilän valossa kalliissa yksiössään niin hevimies soittaa Yngwie Malmsteenin sooloja likaisella treenikämpällä.
Voiko hevimies sitten olla pelimies? Minusta ei. Hevimies ei käy baareissa sen takia että iskisi seuraavaksi yöksi naisen lämmittämään leveää jenkkisänkyä kanssaan. Hevimies käy baareissa musiikin takia. Tai sitten kaveriporukassa väittelemässä musiikista. Naiset eivät yksinkertaisesti kuulu hevimiesten maailmaan. Ellei kyseessä ole hevinainen. Mutta silloinkin nainen on kuin kaveri jonka kanssa käydään keikoilla ja väitellään musiikista.
Ei tässä nyt päästy puusta pitemmälle. Mistä minä tietäisin onko hevimies pelimies ja voiko pelimies olla hevimies. En ole pelimies. En ole hevimies. Olen poikamies.
Onko hevimies sama kuin pelimies? Mikä on pelimiehisyyttä? Mikä on hevimiehisyyttä? Sitä olisi tarkoitus nyt pohdiskella.
Lähdetään liikkeelle ulkonäöstä. Pelimies tuhlaa paljon rahaa ulkonäköön. Ostaa muotivaatteita. Pitää huolta ulkonäöstään kaiken maailman rasvoilla ja hajusteilla. Hoitaa hiuksiaan. Käy ehkä kampaajalla.
Hevimieskin tuhlaa paljon rahaa ulkonäköön. Ostaa bändivaatteita. Nahkatakkeja, niittejä, ketjuja. Pitää huolta ulkonäöstään sen verran että näyttää uskottavalta hevarilta. Hoitaa pitkiä hiuksiaan. Mummot pelkäävät hevimiestä kun sellaisen kadulla näkevät.
Hevimiehet liikkuvat yleensä pieninä ryhminä. Pelimiehet liikkuvat ehkä enemmän yksin tai ainakin pelimiehet pitävät siitä huolen että vaikka ryhmässä olisikin niin ei uppoaisi massaan.
Hevimiehet ovat yleensä ottaen vilkkaita ja reippaita ihmisiä jotka tosin uppoutuvat niin syvästi omaan maailmaan että siihen on vaikea päästä sisälle. Ainakin naisten. Pelimiehet taas ovat seurallisia ja helposti lähestyttäviä. Ainakin naisten. Jos pelimies haluaa niin.
Pelimiehelle ei kelpaa kuka tahansa nainen vaan ainoastaan paras. Ulkonäöllisesti. Hevimiehelle ei myöskään kelpaa kuka tahansa nainen mutta siinä ulkonäköä tärkeämpää on se mistä musiikista nainen tykkää. Eihän siitä tule mitään jos nainen kuuntelee jotain Anna Abreuta tai Lauri Tähkää. Joskus sekin voi olla liikaa jos hevimies kuuntelee Metallicaa ja nainen kehuisi Megadethia. Hevimies on tarkka kun on kyse musiikkimausta.
Kun pelimies käy naisen kanssa romanttisella illallisella Amarillossa niin hevimies vie naisensa keikan jälkeen grillille. Kun pelimies lausuu runoja kynttilän valossa kalliissa yksiössään niin hevimies soittaa Yngwie Malmsteenin sooloja likaisella treenikämpällä.
Voiko hevimies sitten olla pelimies? Minusta ei. Hevimies ei käy baareissa sen takia että iskisi seuraavaksi yöksi naisen lämmittämään leveää jenkkisänkyä kanssaan. Hevimies käy baareissa musiikin takia. Tai sitten kaveriporukassa väittelemässä musiikista. Naiset eivät yksinkertaisesti kuulu hevimiesten maailmaan. Ellei kyseessä ole hevinainen. Mutta silloinkin nainen on kuin kaveri jonka kanssa käydään keikoilla ja väitellään musiikista.
Ei tässä nyt päästy puusta pitemmälle. Mistä minä tietäisin onko hevimies pelimies ja voiko pelimies olla hevimies. En ole pelimies. En ole hevimies. Olen poikamies.
tiistaina, huhtikuuta 08, 2008
Pokerisäännöt sovellettuna naisten iskemiseen.
Keskiviikko kolumni
Että tällainen aihe tälläkertaa. Noh, täytyy koittaa saada kirjoitetuksi hieman kattavampi kolumni kuin edellisestä laihdutuskolumnista. Ihan aluksi laitan linkin jotta tekstin sisältö avautuisi paremmin lukijoille. Pokerin säännöt sekä pokerin yleiset termit. Ja sovellan tässä tekstissä texas hold em –pelin sääntöjä teerenpelin sääntöihin.
Pokerilla ja naisten iskemisellä on tarkemmin ajateltuna yllättävänkin paljon yhteistä. Henkilö, joka ei ole ikinä pelannut pokeria tai on ehkä pelannut muutaman kerran, pitää pokeria täysin tuuri pelinä. Samoin henkilö, joka ei ole ikinä yrittänyt saada naista, tai on ehkä joskus sattumalta saanut naista, pitää teerenpeliä täysin tuuripelinä.
Mutta kun asiaa katsotaan tilastojen valossa niin huomataan että eihän kumpikaan peleistä voi olla millään tuuripeli. Vai voiko mitenkään olla mahdollista että maailman arvostetuimman pokeriturnauksen 9-hengen finaalipöydässä notkuvat pelkällä tuurilla aina samat pelaajat (esim. Phil Hellmuth, Doyle Brunson) vaikka alussa pelaajia saattoi olla tuhansia? Voiko mitenkään olla mahdollista että samat miehet (Esim. Vesa Keskinen, Ilkka Kanerva) pokaavat tuurilla aina parhaimmat naiset vaikka näitä naisia vonkaa todella monet komeammatkin miehet?
Mutta toki kummassakin näistä peleistä tarvitaan aina myös tuuria. Et voi voittaa pokeripeliä jos saat aina huonoja kortteja tai vähintäänkin muilla on paremmat kortit. Etkä voi iskeä baarista naista jos baarissa ei ole naisia tai vähintään kaikilla baarissa olevilla naisilla on omat miehet mukana. Eli kun pokerissa saat hyvän käden, tarvitset siihen tuuria. Mutta saavuttaaksesi maksimaaliset voitot hyvällä kädellä, on sinulla oltava taitoa. Ja että baariin saapuu hyvännäköinen vapaa nainen, tarvitset siihen tuuria. Mutta saadaksesi naisen lähtemään juuri sinun matkaan, on sinulla oltava taitoa. Pokeripelissä voi kokenut pelaaja hävitä kurkoparilla aloittelijalle jonka vitospari muuttuu setiksi, eli kolmosiksi. Samoin voi naisen iskeä sattumalta joku säälittävä poikamies vaikka jonkun yhteisen harrastuksen avulla kun taas pelimies ei saa tätä iskettyä koska ei löydä yhteistä puheenaihetta.
Siirrytäänhän sitten itse pelien pelaamiseen. Pokerissa ei kannata pelata kuin hyviä aloituskäsiä, keskimäärin noin 10-15% kaikista jaetuista käsistä. Jos pelaat joka, niin häviät monia käsiä ja varmasti häviät enemmän kuin voitat. Kannattaa siis pelata vain käsiä joissa sinulla on hyvät todennäköisyydet voittaa potti. Samoin on asiat naisten iskemisessä. Ei sinun kannata yrittää iskeä jokaista vastaantulevaa naista, sillä varmasti saat pakit useammin kuin saat iskettyä naisen, eli kannattaa vaan yrittää iskeä naisia jotka uskot pystyväsi iskemään (ei päde kroonisilla poikamiehillä, sillä eihän sellaisia naisia olekaan jotka pystyisimme iskemään).
Pokerissa kun saat hyvän aloituskäden, on tärkeää että korotat sillä kunnolla ennen floppia ettei vastustajien, joilla on huonommat kortit, kannata maksaa ja lähteä mukaan. Näin tehdessäsi on todennäköisempää että voitat potin, eli tämä on toisinsanoen oman kätesi suojelua. Samoin on jälleen asiat naisten iskemisessä. Jos näet vaikka baarissa naisen, jonka iskemiseen luulet sinulla olevan pienet mahdollisuudet, on tärkeää että teet iskemisyrityksen selväksi kaikille ja että muut miehet luulisivat että nainen on sinusta kiinnostunut eivätkä ala itse vonkaamaan tätä. Eli ei siis riitä että isket 30 metrin päästä tälle silmää vaan sinun on mentävä vähintäänkin sanomaan sille että ”Moi, käytkö sä usein täällä?”
Kun peli jatkuu pidemmälle on sinun muutettava välillä hieman pelistrategiaasi etteivät vastustajasi osaisi liian selvästi lukea peliäsi. Pokerissa tämä meinaa sitä, että sinun kannattaa joskus korottaa huonoillakin aloituskäsillä että vastustajat luulet että sinulla on todella hyvä käsi, ja jos sinulla on esimerkiksi kädessäsi 7 ja 4, pöytään tulee 7,7,2,3,4 niin eihän kukaan voisi arvata että sinulla on täyskäsi, kun aina korottaessasi sinulla on ollut vähintään QQ. Tällaisessa tilanteessa voittaisit todella ison potin. Naisten iskemisessä sinun kannattaa kokeilla myös joskus sellaisten naisten iskemistä, joiden et usko ikinä olevan sinusta kiinnostuneita. Kun menet juttelemaan tällaiselle naiselle, muut miehet luulevat että saat pakit hyvinkin nopeasti ja luulevat että saavat myöhemmin pokattua tämän naisen itselleen. Mutta voi hyvinkin olla että sinulla ja tällä naisella synkkaakin yllättävän hyvin ja saat pokattua tämän naisen itsellesi, ja kaikki pelimiehet jäävät katsomaan ihmeissään kun jäävätkin ilman naista.
Se, mikä toimii kummassakin pelissä aina, on se että kun olet täysin varma voitostasi ja haluat maksimaalisen voiton, niin sanot vain kaksi sanaa: ”All In!”
Pahoittelen kolumnin liiallista pituutta, mutta itseasiassa tekstiä olisi tullut vielä paljon enemmänkin kun ainakin bluffaaminen ja tilttaaminen jäi pois tästä tekstistä. Mutta ensiviikolla taitaakin olla Wille taas vuorossa ja annankin hänelle aiheeksi ”Onko hevimies naistenmies?”.
Ps. Jos joku haluaa lukea lisää naisten ja pokerin yhtäläisyyksistä niin kannattaa lukea tämä
Että tällainen aihe tälläkertaa. Noh, täytyy koittaa saada kirjoitetuksi hieman kattavampi kolumni kuin edellisestä laihdutuskolumnista. Ihan aluksi laitan linkin jotta tekstin sisältö avautuisi paremmin lukijoille. Pokerin säännöt sekä pokerin yleiset termit. Ja sovellan tässä tekstissä texas hold em –pelin sääntöjä teerenpelin sääntöihin.
Pokerilla ja naisten iskemisellä on tarkemmin ajateltuna yllättävänkin paljon yhteistä. Henkilö, joka ei ole ikinä pelannut pokeria tai on ehkä pelannut muutaman kerran, pitää pokeria täysin tuuri pelinä. Samoin henkilö, joka ei ole ikinä yrittänyt saada naista, tai on ehkä joskus sattumalta saanut naista, pitää teerenpeliä täysin tuuripelinä.
Mutta kun asiaa katsotaan tilastojen valossa niin huomataan että eihän kumpikaan peleistä voi olla millään tuuripeli. Vai voiko mitenkään olla mahdollista että maailman arvostetuimman pokeriturnauksen 9-hengen finaalipöydässä notkuvat pelkällä tuurilla aina samat pelaajat (esim. Phil Hellmuth, Doyle Brunson) vaikka alussa pelaajia saattoi olla tuhansia? Voiko mitenkään olla mahdollista että samat miehet (Esim. Vesa Keskinen, Ilkka Kanerva) pokaavat tuurilla aina parhaimmat naiset vaikka näitä naisia vonkaa todella monet komeammatkin miehet?
Mutta toki kummassakin näistä peleistä tarvitaan aina myös tuuria. Et voi voittaa pokeripeliä jos saat aina huonoja kortteja tai vähintäänkin muilla on paremmat kortit. Etkä voi iskeä baarista naista jos baarissa ei ole naisia tai vähintään kaikilla baarissa olevilla naisilla on omat miehet mukana. Eli kun pokerissa saat hyvän käden, tarvitset siihen tuuria. Mutta saavuttaaksesi maksimaaliset voitot hyvällä kädellä, on sinulla oltava taitoa. Ja että baariin saapuu hyvännäköinen vapaa nainen, tarvitset siihen tuuria. Mutta saadaksesi naisen lähtemään juuri sinun matkaan, on sinulla oltava taitoa. Pokeripelissä voi kokenut pelaaja hävitä kurkoparilla aloittelijalle jonka vitospari muuttuu setiksi, eli kolmosiksi. Samoin voi naisen iskeä sattumalta joku säälittävä poikamies vaikka jonkun yhteisen harrastuksen avulla kun taas pelimies ei saa tätä iskettyä koska ei löydä yhteistä puheenaihetta.
Siirrytäänhän sitten itse pelien pelaamiseen. Pokerissa ei kannata pelata kuin hyviä aloituskäsiä, keskimäärin noin 10-15% kaikista jaetuista käsistä. Jos pelaat joka, niin häviät monia käsiä ja varmasti häviät enemmän kuin voitat. Kannattaa siis pelata vain käsiä joissa sinulla on hyvät todennäköisyydet voittaa potti. Samoin on asiat naisten iskemisessä. Ei sinun kannata yrittää iskeä jokaista vastaantulevaa naista, sillä varmasti saat pakit useammin kuin saat iskettyä naisen, eli kannattaa vaan yrittää iskeä naisia jotka uskot pystyväsi iskemään (ei päde kroonisilla poikamiehillä, sillä eihän sellaisia naisia olekaan jotka pystyisimme iskemään).
Pokerissa kun saat hyvän aloituskäden, on tärkeää että korotat sillä kunnolla ennen floppia ettei vastustajien, joilla on huonommat kortit, kannata maksaa ja lähteä mukaan. Näin tehdessäsi on todennäköisempää että voitat potin, eli tämä on toisinsanoen oman kätesi suojelua. Samoin on jälleen asiat naisten iskemisessä. Jos näet vaikka baarissa naisen, jonka iskemiseen luulet sinulla olevan pienet mahdollisuudet, on tärkeää että teet iskemisyrityksen selväksi kaikille ja että muut miehet luulisivat että nainen on sinusta kiinnostunut eivätkä ala itse vonkaamaan tätä. Eli ei siis riitä että isket 30 metrin päästä tälle silmää vaan sinun on mentävä vähintäänkin sanomaan sille että ”Moi, käytkö sä usein täällä?”
Kun peli jatkuu pidemmälle on sinun muutettava välillä hieman pelistrategiaasi etteivät vastustajasi osaisi liian selvästi lukea peliäsi. Pokerissa tämä meinaa sitä, että sinun kannattaa joskus korottaa huonoillakin aloituskäsillä että vastustajat luulet että sinulla on todella hyvä käsi, ja jos sinulla on esimerkiksi kädessäsi 7 ja 4, pöytään tulee 7,7,2,3,4 niin eihän kukaan voisi arvata että sinulla on täyskäsi, kun aina korottaessasi sinulla on ollut vähintään QQ. Tällaisessa tilanteessa voittaisit todella ison potin. Naisten iskemisessä sinun kannattaa kokeilla myös joskus sellaisten naisten iskemistä, joiden et usko ikinä olevan sinusta kiinnostuneita. Kun menet juttelemaan tällaiselle naiselle, muut miehet luulevat että saat pakit hyvinkin nopeasti ja luulevat että saavat myöhemmin pokattua tämän naisen itselleen. Mutta voi hyvinkin olla että sinulla ja tällä naisella synkkaakin yllättävän hyvin ja saat pokattua tämän naisen itsellesi, ja kaikki pelimiehet jäävät katsomaan ihmeissään kun jäävätkin ilman naista.
Se, mikä toimii kummassakin pelissä aina, on se että kun olet täysin varma voitostasi ja haluat maksimaalisen voiton, niin sanot vain kaksi sanaa: ”All In!”
Pahoittelen kolumnin liiallista pituutta, mutta itseasiassa tekstiä olisi tullut vielä paljon enemmänkin kun ainakin bluffaaminen ja tilttaaminen jäi pois tästä tekstistä. Mutta ensiviikolla taitaakin olla Wille taas vuorossa ja annankin hänelle aiheeksi ”Onko hevimies naistenmies?”.
Ps. Jos joku haluaa lukea lisää naisten ja pokerin yhtäläisyyksistä niin kannattaa lukea tämä
keskiviikkona, huhtikuuta 02, 2008
grillausta
Näin kevään tullen ajattelin kirjoittaa kolumnin eräästä monelle poikamiehelle erittäin rakkaasta harrastuksesta, eli grillaamisesta.
Onnistuneeseen grillaus iltaan Ei oikeastaan vaadita, kuin jonkun näkoinen grilli/nuotio, tulta, paljon syötävää ja hyvää (tai huonoa) seuraa. Sillä onko grillattava ruoka hyvää, ei juurikaan ole merkitystä, mutta se että ruoka ei lopu kesken on varmistettava. Kaikista pahin aloittelian virhe on se että ruoka loppuu kesken. Meillä pidempään poikamiehinä asustelleilla on yleensä niin vankka kokemus grillaamisesta, että tätä virhettä tuskin pääsee tapahtumaan, vaikka Joskus voi yllättävänkin suuri osa grillaus tuotteista pudota grilliin.
Itse yleensä harvoin tulee grillattua sen takia, että olisi nälkä, eikä muutenkaan se syöminen ole se ainut asia miksi pitäisi hommaa harrastaa. Se on vaan niin hienoa istua grillin käryssä pihalla ja heittää jotain huonoa juttua. Rauhoittaa kummasti, etenkin jos on aurinko juuri laskemassa ja lämmin kesä ilta. Tietenkin voi grillata myös syksyn räntä sateessa tai keskellä talvea, mutta on se vaan kesällä hienompaa. Ainoa miinus puoli tässä harrastuksessa on se, että se ei ole välttämättä mitään kauhean terveellistä. Mutta on se vaan niin hienoa.
Pahoittelen viime viikolla väliin jäänyttä kolumnia ja tämän kirjoituksen lyhyeksi jäänyttä mittaa. Minua ei vain ole tarkoitettu kirjailijaksi
Onnistuneeseen grillaus iltaan Ei oikeastaan vaadita, kuin jonkun näkoinen grilli/nuotio, tulta, paljon syötävää ja hyvää (tai huonoa) seuraa. Sillä onko grillattava ruoka hyvää, ei juurikaan ole merkitystä, mutta se että ruoka ei lopu kesken on varmistettava. Kaikista pahin aloittelian virhe on se että ruoka loppuu kesken. Meillä pidempään poikamiehinä asustelleilla on yleensä niin vankka kokemus grillaamisesta, että tätä virhettä tuskin pääsee tapahtumaan, vaikka Joskus voi yllättävänkin suuri osa grillaus tuotteista pudota grilliin.
Itse yleensä harvoin tulee grillattua sen takia, että olisi nälkä, eikä muutenkaan se syöminen ole se ainut asia miksi pitäisi hommaa harrastaa. Se on vaan niin hienoa istua grillin käryssä pihalla ja heittää jotain huonoa juttua. Rauhoittaa kummasti, etenkin jos on aurinko juuri laskemassa ja lämmin kesä ilta. Tietenkin voi grillata myös syksyn räntä sateessa tai keskellä talvea, mutta on se vaan kesällä hienompaa. Ainoa miinus puoli tässä harrastuksessa on se, että se ei ole välttämättä mitään kauhean terveellistä. Mutta on se vaan niin hienoa.
Pahoittelen viime viikolla väliin jäänyttä kolumnia ja tämän kirjoituksen lyhyeksi jäänyttä mittaa. Minua ei vain ole tarkoitettu kirjailijaksi
keskiviikkona, maaliskuuta 19, 2008
Karuinta mitä olen tehnyt naisen kanssa?
Keskiviikko kolumni
Tämänkertainen kolumni tuli minulle yllätyksneä. Aihenekin sain ohimennen Matilta mesen välityksellä. Ensimmäiseksi pitänee selventää tuota "Karu" käsitettä. Se kun on saanut uudenlaisen merkityksen keskuudessamme.
Periaatteessa Karun merkitys on hankala selittää. Kaikki jotka ovat olleet sitä luomassa tietävät kyllä mistä puhutaan, mutta sen selittäminen ventovieraalle on erittäin haastavaa. Karu on jotain sellaista mikä ei kuulu asiaan. Jotain tökeröä, asiaankuulumatonta, odottamatonta ja koomista. Tuosta nyt tuskin sai mitään selvää, mutta täydentäkää vapaasti selitystä kaikki joilla on asiasta parempaa tietoa.
Mutta nyt itse asiaan. Aihe oli melko haastava, sillä kaikki "karuudet" on tullut suoritettua villiin nuoruusaikaan (Toisinsanoen opiskeluaikoinani Haapaveden Opistolla). Nykyisin olen rauhoittunut asemani arvoiseksi poikamieheksi ja muistikin on melko hutera. Jonkunlaisen listan kuitenkin yritän tässä koota. Ei missään karuusjärjestyksessä, vaan lähinnä siinä miten tulevat mieleen.
1. Naisen hampaiden peseminen.
Selitys: Juuri tälläisiä tilanteita mihin vain ajautuu. Naispuolinen ystäväni siinä pesi hampaitaan solunsa käytävässä ja herrasmiehenä päätin auttaa urakassa. Puhdasta tuli...
2. Naisen kanssa piknikillä keskellä talvea.
Selitys: Vitsailin joskus naispuolisen ystäväni kanssa että joskus mennään kyllä piknikille sen hetkisen asuntolamme taakse isolle nurmikentälle. Karua tästä te
kee se että tämä tapahtuma muuttui lihaksi keskellä talvea. Siellä sitä sitten nautiskeltiin lämmintä kaakaota ja viinirypäleitä keskellä kinoksia. Vilttikin oli levitettynä mutta sekin upposi mukavasti kinokseen. Ohessa kuva selittämään tilannetta ->
3. Naiselle häviäminen räsypokassa.
Selitys: Aika selkeä ja klassinen tilanne. Puollustuksekseni voin sanoa vain että siellä oli kylmä...
4. Alushousujen lainaaminen naiselle.
Kuvasimme sitten koulumme esittelyvideota ja naispuolisen ystävämi piti kulkea kameran ohitse pelkkä pyyhe päällään. En tarkasti muista miksi, mutta jostain syystä hänellä oli pyyhkeen alla minun Nalle Puh bokserini. Aika jännä...
5. Ensi tapaamisella hirttoköyden taskusta vetäminen
Selitys: Tapasin Ystäväni naisystävän ensimmäistä kertaa ja samana päivänä olimme myös kuvanneet Dekkaria. Rekvisiittahirttoköysi oli sitten jäänyt taskuuni ja meikä veti sen sitten esiin "pitäsitkö tota" tyylisesti. Tein kuulema lähtemättömänvaikutuksen.
6. Hiipiminen keskellä yötä, ilman paitaa, nallenaamari päässä naisen sängyn luokse ja hakata patjaa hevosraipalla.
Selitys: Tämä ei kuulema ollut karua, vaan sairasta. Oltiin taas Dekkarin kuvauksissa ja... oli vähän yliväsynyt olo. Sängyssä oleillut naispuolinen ystäväni oli kuitenkin hereillä välikohtauksen sattuessa. Kuvausten edetessä kävimme myös ajelemassa Viitasaaren keskustassa ja meikällä oli jälleen Nallenaamari kasvoillani. Skeittaajatytöt naurekelivat kun heille autosta NALLE! huutoa huutelin... Vieläkö joku ihmettelee miksei minulla ole naista?
7. Paitojen heittäminen lavalle kun naiset laulaa karaokea.
Selitys: Tämänkin tein muiden mukana samoin kuin aallot ilman paitaa esityksen lopussa. Naiset olivat tuttuja, ettei siinäkään mitään sen kummempaa. Joku vieras nainen tosin otti kuvia meistä kun mekhaloimem paidattomina. Se saattaa kohottaa karuus arvoa.
8. "Naintiäänen" äänittäminen naisen kanssa.
Selitys: Jollekkin äänikurssille dubbasimme elokuvien kohtauksia ja minä ja naispuolinen ystäväni valitsimme kohtauksen jossa mies yllättää vaimonsa sängystä toisen miehen kanssa. Siihenhän sitten tarvittiin sellainen sopiva sängyn narina. Äänitetty siten että nainen sängyn alla mikin kanssa ja meikä ryskää sängyssä. Saimme kehuja työstämme...
9. Karaoken laulaminen naisen kanssa
Selitys: Alkaa mennä jo melko helpoiksi nämä. Parikin kertaa olen tätä harrastanut. Ainakin kappaleet Kevät, Kuningas Kobra ja Matkalla Alabamaan on tullut naisseurassa laulettua, jos sitä omalta osaltani laulamiseksi voi kutsua. Jokatapauksessa herkkää oli...
10. Naisen kanssa painiminen.
Selitys: Olin viettämässä erään ystäväni synttäreitä oulussa ja hirveän ryypäysillan jälkimainingeissa, tai oikeastaan krapulapäivän alussa, naispuolinen ystäväni hyökkäsi kimppuuni ja siinä sitä sitten painittiin hiukan yöpaikkamme lattialla. Meikä muistaakseen selviytyi matsin voittajaksi.
Siinäpä oli äkkimuistelulla pieni lista. Vaikka jotkut saatavat kuulostaakin näin kirjoitettuna kohtalokkailta, niin eivät ne niitä olleet. Karuihin tilanteisiin päsäemistä / joutumista auttaa se että on ainakin muutama naispuolinen ystävä.
Tälläinen kolumni tänään, seuraavasta kirjoittajast ei mitään hajua. Saataisi olla vaikka Pikvi??
Tämänkertainen kolumni tuli minulle yllätyksneä. Aihenekin sain ohimennen Matilta mesen välityksellä. Ensimmäiseksi pitänee selventää tuota "Karu" käsitettä. Se kun on saanut uudenlaisen merkityksen keskuudessamme.
Periaatteessa Karun merkitys on hankala selittää. Kaikki jotka ovat olleet sitä luomassa tietävät kyllä mistä puhutaan, mutta sen selittäminen ventovieraalle on erittäin haastavaa. Karu on jotain sellaista mikä ei kuulu asiaan. Jotain tökeröä, asiaankuulumatonta, odottamatonta ja koomista. Tuosta nyt tuskin sai mitään selvää, mutta täydentäkää vapaasti selitystä kaikki joilla on asiasta parempaa tietoa.
Mutta nyt itse asiaan. Aihe oli melko haastava, sillä kaikki "karuudet" on tullut suoritettua villiin nuoruusaikaan (Toisinsanoen opiskeluaikoinani Haapaveden Opistolla). Nykyisin olen rauhoittunut asemani arvoiseksi poikamieheksi ja muistikin on melko hutera. Jonkunlaisen listan kuitenkin yritän tässä koota. Ei missään karuusjärjestyksessä, vaan lähinnä siinä miten tulevat mieleen.
1. Naisen hampaiden peseminen.
Selitys: Juuri tälläisiä tilanteita mihin vain ajautuu. Naispuolinen ystäväni siinä pesi hampaitaan solunsa käytävässä ja herrasmiehenä päätin auttaa urakassa. Puhdasta tuli...
2. Naisen kanssa piknikillä keskellä talvea.
Selitys: Vitsailin joskus naispuolisen ystäväni kanssa että joskus mennään kyllä piknikille sen hetkisen asuntolamme taakse isolle nurmikentälle. Karua tästä te
kee se että tämä tapahtuma muuttui lihaksi keskellä talvea. Siellä sitä sitten nautiskeltiin lämmintä kaakaota ja viinirypäleitä keskellä kinoksia. Vilttikin oli levitettynä mutta sekin upposi mukavasti kinokseen. Ohessa kuva selittämään tilannetta ->3. Naiselle häviäminen räsypokassa.
Selitys: Aika selkeä ja klassinen tilanne. Puollustuksekseni voin sanoa vain että siellä oli kylmä...
4. Alushousujen lainaaminen naiselle.
Kuvasimme sitten koulumme esittelyvideota ja naispuolisen ystävämi piti kulkea kameran ohitse pelkkä pyyhe päällään. En tarkasti muista miksi, mutta jostain syystä hänellä oli pyyhkeen alla minun Nalle Puh bokserini. Aika jännä...
5. Ensi tapaamisella hirttoköyden taskusta vetäminen
Selitys: Tapasin Ystäväni naisystävän ensimmäistä kertaa ja samana päivänä olimme myös kuvanneet Dekkaria. Rekvisiittahirttoköysi oli sitten jäänyt taskuuni ja meikä veti sen sitten esiin "pitäsitkö tota" tyylisesti. Tein kuulema lähtemättömänvaikutuksen.
6. Hiipiminen keskellä yötä, ilman paitaa, nallenaamari päässä naisen sängyn luokse ja hakata patjaa hevosraipalla.
Selitys: Tämä ei kuulema ollut karua, vaan sairasta. Oltiin taas Dekkarin kuvauksissa ja... oli vähän yliväsynyt olo. Sängyssä oleillut naispuolinen ystäväni oli kuitenkin hereillä välikohtauksen sattuessa. Kuvausten edetessä kävimme myös ajelemassa Viitasaaren keskustassa ja meikällä oli jälleen Nallenaamari kasvoillani. Skeittaajatytöt naurekelivat kun heille autosta NALLE! huutoa huutelin... Vieläkö joku ihmettelee miksei minulla ole naista?
7. Paitojen heittäminen lavalle kun naiset laulaa karaokea.
Selitys: Tämänkin tein muiden mukana samoin kuin aallot ilman paitaa esityksen lopussa. Naiset olivat tuttuja, ettei siinäkään mitään sen kummempaa. Joku vieras nainen tosin otti kuvia meistä kun mekhaloimem paidattomina. Se saattaa kohottaa karuus arvoa.
8. "Naintiäänen" äänittäminen naisen kanssa.
Selitys: Jollekkin äänikurssille dubbasimme elokuvien kohtauksia ja minä ja naispuolinen ystäväni valitsimme kohtauksen jossa mies yllättää vaimonsa sängystä toisen miehen kanssa. Siihenhän sitten tarvittiin sellainen sopiva sängyn narina. Äänitetty siten että nainen sängyn alla mikin kanssa ja meikä ryskää sängyssä. Saimme kehuja työstämme...
9. Karaoken laulaminen naisen kanssa
Selitys: Alkaa mennä jo melko helpoiksi nämä. Parikin kertaa olen tätä harrastanut. Ainakin kappaleet Kevät, Kuningas Kobra ja Matkalla Alabamaan on tullut naisseurassa laulettua, jos sitä omalta osaltani laulamiseksi voi kutsua. Jokatapauksessa herkkää oli...
10. Naisen kanssa painiminen.
Selitys: Olin viettämässä erään ystäväni synttäreitä oulussa ja hirveän ryypäysillan jälkimainingeissa, tai oikeastaan krapulapäivän alussa, naispuolinen ystäväni hyökkäsi kimppuuni ja siinä sitä sitten painittiin hiukan yöpaikkamme lattialla. Meikä muistaakseen selviytyi matsin voittajaksi.
Siinäpä oli äkkimuistelulla pieni lista. Vaikka jotkut saatavat kuulostaakin näin kirjoitettuna kohtalokkailta, niin eivät ne niitä olleet. Karuihin tilanteisiin päsäemistä / joutumista auttaa se että on ainakin muutama naispuolinen ystävä.
Tälläinen kolumni tänään, seuraavasta kirjoittajast ei mitään hajua. Saataisi olla vaikka Pikvi??
keskiviikkona, maaliskuuta 05, 2008
TOP 3 Poikamiesunet
Keskiviikko kolumni
Jahaas tällainen aihe tällä kertaa tarjolla. No mistä sitten kunnon poikamies uneksiin. No ei mistään koska kun säpinät eivät häiritse unia niin poikamies saa nukuttua yönsä rauhassa. Mutta jos sitä oikeasti muistelis tähän kolme unea, jotka liittyvät jotenkin johonkin.
Sain jostakin käyttööni citymaasturin ja lähdin sillä ajelemaan kohti Viitasaarea. Matkalla minunlle soitti nainen A ja sanoi, että minun olisi oltava kokouksessa Viitasaarella. No kun saavun kokouspaikkaan niin se on jo ohite ja paikallla ovat herra J ja neiti T. Sanon T:lle, että voit tulla minunkin kyydillä koska J:n auto on jo täynnä. T on matkalla Jyväskylään, josta hän jatkaa matkaa Hesaan kahtomaan Lordia. No hän tulee kyytiini ja siihen loppuu unenikin.
Olen vierailemassa Jyväskylän yliopistolla. Menen hissiin, joka alkaa sekoilemaan. Eikä pysähdy ennenkuin painan stop-nappulaa ja sitten se menee pohjakerrokseen. Sitten menen siellä yliopistolla jutustelemaan joidenkin ihmisten kanssa ja huomaan, että siellä on mukavia ihmisiä. Samalla harmittelen sitä, että tuli käytyä jos syömässä koska yliopistolta ois saanut halvalla hyvää ruokaa.
Olen kahtomassa leffaa, jonkun tyttösen kanssa. Istun hänen vieressään. Hän hiplailee kättäni ja minä otan häntä kädestä kiinni. Tyttö sanoo silloin minulle, että on varattu ja antaa pusun otsalleni.
Nämä unethan eivät liity mitenkään minun eläämääni. En ole ikinä ajanut citymaasturia, saati käynyt kokouksessa Viitasaarella, en ole ikinä edes kuskannut naista niin että olisimme kahden, en ole ikinä käynyt Jyväskylän yliopistolla. Ite asiassa leffaa olen kahtonut varatun naisen kanssa mutta en ole kyllä pitäny häntä silloin kädestä. Pitää kyllä jatkaa tuota unien ylöskirjaamista nimittäin näitä on hauska muistella jälkeenpäin.
Seuraavaksi vuorossa olkoon Tuomas ja aiheena säpinäfiilis.
Hevi raikaa: Wingdom - Where Do We Go, tämä on kyllä aivan mahtavaa musaa.
Jahaas tällainen aihe tällä kertaa tarjolla. No mistä sitten kunnon poikamies uneksiin. No ei mistään koska kun säpinät eivät häiritse unia niin poikamies saa nukuttua yönsä rauhassa. Mutta jos sitä oikeasti muistelis tähän kolme unea, jotka liittyvät jotenkin johonkin.
Sain jostakin käyttööni citymaasturin ja lähdin sillä ajelemaan kohti Viitasaarea. Matkalla minunlle soitti nainen A ja sanoi, että minun olisi oltava kokouksessa Viitasaarella. No kun saavun kokouspaikkaan niin se on jo ohite ja paikallla ovat herra J ja neiti T. Sanon T:lle, että voit tulla minunkin kyydillä koska J:n auto on jo täynnä. T on matkalla Jyväskylään, josta hän jatkaa matkaa Hesaan kahtomaan Lordia. No hän tulee kyytiini ja siihen loppuu unenikin.
Olen vierailemassa Jyväskylän yliopistolla. Menen hissiin, joka alkaa sekoilemaan. Eikä pysähdy ennenkuin painan stop-nappulaa ja sitten se menee pohjakerrokseen. Sitten menen siellä yliopistolla jutustelemaan joidenkin ihmisten kanssa ja huomaan, että siellä on mukavia ihmisiä. Samalla harmittelen sitä, että tuli käytyä jos syömässä koska yliopistolta ois saanut halvalla hyvää ruokaa.
Olen kahtomassa leffaa, jonkun tyttösen kanssa. Istun hänen vieressään. Hän hiplailee kättäni ja minä otan häntä kädestä kiinni. Tyttö sanoo silloin minulle, että on varattu ja antaa pusun otsalleni.
Nämä unethan eivät liity mitenkään minun eläämääni. En ole ikinä ajanut citymaasturia, saati käynyt kokouksessa Viitasaarella, en ole ikinä edes kuskannut naista niin että olisimme kahden, en ole ikinä käynyt Jyväskylän yliopistolla. Ite asiassa leffaa olen kahtonut varatun naisen kanssa mutta en ole kyllä pitäny häntä silloin kädestä. Pitää kyllä jatkaa tuota unien ylöskirjaamista nimittäin näitä on hauska muistella jälkeenpäin.
Seuraavaksi vuorossa olkoon Tuomas ja aiheena säpinäfiilis.
Hevi raikaa: Wingdom - Where Do We Go, tämä on kyllä aivan mahtavaa musaa.
keskiviikkona, helmikuuta 27, 2008
Kuinka salata pahatkin säpinät?
Keskiviikko kolumni
Jokainen kerhossa varmaan osaa salata säpinät ilman neuvojakin. Sitä nimittäin on joskus ollut havaittavissa. Pohdinkin syitä säpinöiden salaamiseen. Miksi rehellinen poikamies salaisi säpinöitään? Miksei asioista puhuta niin kuin ne on?
Aluksi kun kerhon perustimme niin se oli jopa kehuttava asia jos oli jotain säpinää. Silloin muut katsoivat kateellisina jos joku pääsi edes puhumaan naisen kanssa. Se oli silloin niin uutta ja ihmeellistä. Se oli sitä surutonta nuoruusaikaa.
Jäsenet kuitenkin vanhenivat ja väistämättä joutuivat samalla myös enemmän tekemisiin sen kauniimman sukupuolen kanssa. Sitten pian huomattiin ettei kerhossa pysyminen olekaan välttämättä ikuista. Jäseniä tippui ja samalla alkoi pahimmat uhoamiset ja kilpailut siitä kuka on kovin poikamies. Kenellä on vähiten säpinää? Vuoden poikamies kilpailu koveni ja jäsenet alkoivat vähättelemään omia ja liioittelemaan muiden säpinöitä. Syntyi uusi ilmiö. Säpinöiden salaaminen.
Nyt kerho onkin muuttunut enemmän poikamiehisyyden kilpailukentäksi. Muutosta tarvittaisiin. Ei kerhon ideana ole syytellä sen jäseniä vaan tukea niitä elämään tällä tiellä jonka jokainen jäsen on tietoisesti (tai tiedostamatta) valinnut. Onko valta ja maine noussut hyvän kerhohengen edelle? Jos jollakin kerhon jäsenellä menee heikosti niin eikös se olisi kaikkien parhaaksi että kerho tukisi toimellaan niin että jäsen saataisiin pysymään aidan oikealla puolella (kerhossa) eikä siirtyisi sinne vihreämmille niityille (parisuhteeseen). Nythän kerho suorastaan ajaa jäseniä ulos kaikella syyttelyllään ja omien etujen ajamisella.
Otan tähän vielä esimerkin joka toivottavasti herättää ajatuksia. Kerhon jäsen A menee baariin paikkakunnalla T ja tapaa siellä kauniin ja viehättävän naisen M. Muutaman oluen siivittämänä A sitten uskaltautuu M:n juttusille. Juttelu sujuu hyvin ja kerho unohtuu. A pyytää numeroa ja sopii seuraavalle päivälle treffit M:n kanssa. Tämähän oli siis vakavaa säpinöintiä. A salaa kaiken ja menee treffeille ja ne päättyy hyvin. M:n viekin treffipaikaksi sovitun elokuvateatterin kalju lipunmyyjä. A salasi kaiken kerholta ja säästyy näin kerhon ivalta ja voi unohtaa koko jutun keskittyen taas enemmän poikamiehisyyteen. Jos A olisi kertonut jo baari-illan jälkeen kerholle treffeistä niin kerho olisi muistuttanut jäsentä loputtomiin tästä hairahduksesta ja A:n asema kerhossa olisi todella huono vaikka se kalju lipunmyyjä pelastikin A:n mahdolliselta ukkomiehisyydeltä . Tämän esimerkin avulla varmaan ymmärrätte miksi säpinöitä salaillaan. Se on oman itsensä suojelua. Kerhon tulisikin ottaa tämä huomioon. Ei pitäisi heti tyrmätä pienistä säpinöistä. Eihän säpinöinti ole suotavaa mutta jokainen kerhon jäsen kyllä tietää että joskus niitä vahinkoja sattuu. Mekin olemme vain ihmisiä!
Tässä tämänkertainen ja ensi viikolla Matti. Aihe vapaa. Saa ehdottaa.
Huomautus: Esimerkissä käyttämäni kirjaimet ovat sattumanvaraisesti valittuja. A olisi yhtä hyvin voinut olla vaikka C tai miksei jopa kaksikirjaiminen DC. Tarkoituksenani ei myöskään ollut halventavasti nimetä esimerkin naista M:ksi.
Jokainen kerhossa varmaan osaa salata säpinät ilman neuvojakin. Sitä nimittäin on joskus ollut havaittavissa. Pohdinkin syitä säpinöiden salaamiseen. Miksi rehellinen poikamies salaisi säpinöitään? Miksei asioista puhuta niin kuin ne on?
Aluksi kun kerhon perustimme niin se oli jopa kehuttava asia jos oli jotain säpinää. Silloin muut katsoivat kateellisina jos joku pääsi edes puhumaan naisen kanssa. Se oli silloin niin uutta ja ihmeellistä. Se oli sitä surutonta nuoruusaikaa.
Jäsenet kuitenkin vanhenivat ja väistämättä joutuivat samalla myös enemmän tekemisiin sen kauniimman sukupuolen kanssa. Sitten pian huomattiin ettei kerhossa pysyminen olekaan välttämättä ikuista. Jäseniä tippui ja samalla alkoi pahimmat uhoamiset ja kilpailut siitä kuka on kovin poikamies. Kenellä on vähiten säpinää? Vuoden poikamies kilpailu koveni ja jäsenet alkoivat vähättelemään omia ja liioittelemaan muiden säpinöitä. Syntyi uusi ilmiö. Säpinöiden salaaminen.
Nyt kerho onkin muuttunut enemmän poikamiehisyyden kilpailukentäksi. Muutosta tarvittaisiin. Ei kerhon ideana ole syytellä sen jäseniä vaan tukea niitä elämään tällä tiellä jonka jokainen jäsen on tietoisesti (tai tiedostamatta) valinnut. Onko valta ja maine noussut hyvän kerhohengen edelle? Jos jollakin kerhon jäsenellä menee heikosti niin eikös se olisi kaikkien parhaaksi että kerho tukisi toimellaan niin että jäsen saataisiin pysymään aidan oikealla puolella (kerhossa) eikä siirtyisi sinne vihreämmille niityille (parisuhteeseen). Nythän kerho suorastaan ajaa jäseniä ulos kaikella syyttelyllään ja omien etujen ajamisella.
Otan tähän vielä esimerkin joka toivottavasti herättää ajatuksia. Kerhon jäsen A menee baariin paikkakunnalla T ja tapaa siellä kauniin ja viehättävän naisen M. Muutaman oluen siivittämänä A sitten uskaltautuu M:n juttusille. Juttelu sujuu hyvin ja kerho unohtuu. A pyytää numeroa ja sopii seuraavalle päivälle treffit M:n kanssa. Tämähän oli siis vakavaa säpinöintiä. A salaa kaiken ja menee treffeille ja ne päättyy hyvin. M:n viekin treffipaikaksi sovitun elokuvateatterin kalju lipunmyyjä. A salasi kaiken kerholta ja säästyy näin kerhon ivalta ja voi unohtaa koko jutun keskittyen taas enemmän poikamiehisyyteen. Jos A olisi kertonut jo baari-illan jälkeen kerholle treffeistä niin kerho olisi muistuttanut jäsentä loputtomiin tästä hairahduksesta ja A:n asema kerhossa olisi todella huono vaikka se kalju lipunmyyjä pelastikin A:n mahdolliselta ukkomiehisyydeltä . Tämän esimerkin avulla varmaan ymmärrätte miksi säpinöitä salaillaan. Se on oman itsensä suojelua. Kerhon tulisikin ottaa tämä huomioon. Ei pitäisi heti tyrmätä pienistä säpinöistä. Eihän säpinöinti ole suotavaa mutta jokainen kerhon jäsen kyllä tietää että joskus niitä vahinkoja sattuu. Mekin olemme vain ihmisiä!
Tässä tämänkertainen ja ensi viikolla Matti. Aihe vapaa. Saa ehdottaa.
Huomautus: Esimerkissä käyttämäni kirjaimet ovat sattumanvaraisesti valittuja. A olisi yhtä hyvin voinut olla vaikka C tai miksei jopa kaksikirjaiminen DC. Tarkoituksenani ei myöskään ollut halventavasti nimetä esimerkin naista M:ksi.
keskiviikkona, helmikuuta 20, 2008
Poikamiehen laihduttaminen
Keskiviikko kolumni
"Elämäsi soppa on pienestä kiinni!" Kyllä se näin vaan oon.
Kaikki alkaa siitä että alkuun laihdutat 12 kiloa. Siinä alkaa kivasti jo ainaisessa nälässä pinna kiristymään!
Sitten menet kouluun jossa on viikon kolmena ensimmäisenä päivänä koulua viiten asti ja keskimäärin noin 8 tuntia /päivä! Siihen kolmeen päivään mahtu pari koetta joihin pitää käyttää tämä ruhtinaalinen vapaa-aika!
Muista myös juoda illalla kahvia ettet saa yöllä unta, ettet vaan nukkuisi yli 6 tuntia yössä!
Kuulu johonkin järjettömään poikamieskerhoon, että joudut keskiviikkona kesken tenttiin lukemisen kirjoittamaan jonkun todella tyhmän kolumnin, vaikka väsyttääkin niin paljon ettei pysy kuin toinen silmä auki, sekin vain puoliksi!
Asu kämpässä jossa on todella Mulkku kämppis! Siis sellainen, jolta voit ystävällisesti kysyä että voisiko hän vaihtaa kanssasi kolumnin kirjoitus viikkoja että voit lukea tenttiin. Ja luonnollisesti vastaukseksi saat äärimmäisen tuttua ja ärsyttävää päänaukomista tyyliin "Eikä mitään, se on kirjoitettava mikä on sovittu..."( jos kyseessä olisi ollut joku muu kirjoittaja, olisi varmasti vaihtaminen onnistunut.)
Lähde vaikka kebabille! Eihän tätä touhua kestä hullukaan, aivan sairasta touhua!!!
Seuraavana kirjoittaa Wille! Aiheena Willellä "Kuinka salata pahatkin säpinät?"
"Elämäsi soppa on pienestä kiinni!" Kyllä se näin vaan oon.
Kaikki alkaa siitä että alkuun laihdutat 12 kiloa. Siinä alkaa kivasti jo ainaisessa nälässä pinna kiristymään!
Sitten menet kouluun jossa on viikon kolmena ensimmäisenä päivänä koulua viiten asti ja keskimäärin noin 8 tuntia /päivä! Siihen kolmeen päivään mahtu pari koetta joihin pitää käyttää tämä ruhtinaalinen vapaa-aika!
Muista myös juoda illalla kahvia ettet saa yöllä unta, ettet vaan nukkuisi yli 6 tuntia yössä!
Kuulu johonkin järjettömään poikamieskerhoon, että joudut keskiviikkona kesken tenttiin lukemisen kirjoittamaan jonkun todella tyhmän kolumnin, vaikka väsyttääkin niin paljon ettei pysy kuin toinen silmä auki, sekin vain puoliksi!
Asu kämpässä jossa on todella Mulkku kämppis! Siis sellainen, jolta voit ystävällisesti kysyä että voisiko hän vaihtaa kanssasi kolumnin kirjoitus viikkoja että voit lukea tenttiin. Ja luonnollisesti vastaukseksi saat äärimmäisen tuttua ja ärsyttävää päänaukomista tyyliin "Eikä mitään, se on kirjoitettava mikä on sovittu..."( jos kyseessä olisi ollut joku muu kirjoittaja, olisi varmasti vaihtaminen onnistunut.)
Lähde vaikka kebabille! Eihän tätä touhua kestä hullukaan, aivan sairasta touhua!!!
Seuraavana kirjoittaa Wille! Aiheena Willellä "Kuinka salata pahatkin säpinät?"
torstaina, helmikuuta 14, 2008
Kirjoittamaton kolumni
Ei tule tällä viikolla oikeaa kolumnia. Mietin pitkään, että kirjottaisinko tuon poikamiesahiheisen kolumnin, mutta sitten totesin sen olevan vähän tekopyhää.
Nyt on nimittäin niin, että Emerituksen alkuvuosi ei ole lähtenyt kovin poikamiehisesti käyntiin. Tilanne ei sinänsä ole onneksi vakavin mahdollinen. Olen edelleen poikamies, mutta pakko kai se on myöntää jo tässä vaiheessa vuotta, että pystikisaan ei ole enää mitään saumaa. Muutenkin toiminta on ollut vähintäänkin kyseenalaista poikamiehelle. En nyt lähde tässä julkisesti erittelemään yksityiskohtia. Totean vain, että käytökseni on ollut sopimatonta.
Ehdotan itselleni välitöntä jäähyä vähintään kuukaudeksi.
Seuraavan viikon kolumnin kirjoittaa AC/DC aiheesta "Poikamiehen laihduttaminen".
Nyt on nimittäin niin, että Emerituksen alkuvuosi ei ole lähtenyt kovin poikamiehisesti käyntiin. Tilanne ei sinänsä ole onneksi vakavin mahdollinen. Olen edelleen poikamies, mutta pakko kai se on myöntää jo tässä vaiheessa vuotta, että pystikisaan ei ole enää mitään saumaa. Muutenkin toiminta on ollut vähintäänkin kyseenalaista poikamiehelle. En nyt lähde tässä julkisesti erittelemään yksityiskohtia. Totean vain, että käytökseni on ollut sopimatonta.
Ehdotan itselleni välitöntä jäähyä vähintään kuukaudeksi.
Seuraavan viikon kolumnin kirjoittaa AC/DC aiheesta "Poikamiehen laihduttaminen".
keskiviikkona, tammikuuta 30, 2008
Elokuvien poikamiehet
Keskiviikko kolumni
Pari hetkeä sitten sain kuulla että meikä olisi vuorossa kolumnin laatijaksi. Voi olla että ei ihan keskiviikon puolella saada julkaistuksi, mutta ei anneta sen häiritä. Aiheeksi sain elokuvien poikamiehet. Katsotaan mitä syntyy.
Tämänkertainen aihe oli melkoisen haastava. Kunnollisia poikameshahmoja nyt kun ei ihan jokaoksalt alöydykkään. Poikamiehen vastakohtaa, pelimiestä, ei tarvitse kauaa hakea. Ensimmäiseksi tuli mieleen James Bond. Muutenkin lähes kaikissa elokuvissa päähenkilön tarinaan kuuluu rakkausasetelma. esim. Indiana Jones. Kolmas vaihtoehto on sitten se ettei elokuvassa yksinkertaisesti ole naishahmoja joiden kanssa säpinöidä. esim. monet sotaelokuvat. Ei noiden elokuvien henkilöitäkään mielestäni voi poikamiehiksi kutsua.
Noh jos otetaan toisenlainen lähestymistapa. Millaisissa elokuvissa mies voisi olla ilman naista tahtomattaan? Ensimmäiseksi tulee mieleen romanttiset komediat. Yleensähän siinä perinteisessä tarinassa yksinäinen mies/ tai nainen löytää elämänsä rakkauden. Eli alku alkaa hyvin, mutta lopussa rakkaus löytää ja vapauttaa poikamiehen ikeestä. Tässäpä yksi syy miksei romanttiset komediat ikinä ole kuuluneet suosikki lajityyppeihini. Epäuskottavia. Eihän tuollaisat nyt oikeasti voi tapahtua. Mutta jos yhtä romanttista komediaa lähtisin suosittelemaan poikamiehisestä näkökulmasta se olisi Kevin Smithin Chasing Amy (Amyn jäljillä). Eikä se ole edes yhtään imelä.
Lista poikamies aiheisia elokuvia löytyy Bachelor hakusanan takaa Internet movie databasesta. Kroonisuuden saa jokainen itse arvioida.
Suomalaisessa elokuvaviihtellä menee paremmin. Pienen mietiskelyn jälkeen poikamiehinen hahmo löytyy melko helposti. Kyseessä on tietysti Pekka-Puupaa elokuvien Pätkä. Tuo ukkomies kaverinsa nurkissa asuva reppana on ehkä paras esimerkki kroonisuudesta elokuvataiteessa.
Jos lukijoille tulee mieleen muitakin elokuvissa esiintyviä poikamieshahmoja tai elokuvia jotka muuten kuvastavat Kroonisuutta heittäkää ihmeessä kommenttia...
Eipä siinä kai sen enempää. Tälläinen kolumni tälläkertaa. Seuraavaksi vuorossa Tuomas aiheena: Onko helpompaa olla poikamies kun ikää karttuu
Pari hetkeä sitten sain kuulla että meikä olisi vuorossa kolumnin laatijaksi. Voi olla että ei ihan keskiviikon puolella saada julkaistuksi, mutta ei anneta sen häiritä. Aiheeksi sain elokuvien poikamiehet. Katsotaan mitä syntyy.
Tämänkertainen aihe oli melkoisen haastava. Kunnollisia poikameshahmoja nyt kun ei ihan jokaoksalt alöydykkään. Poikamiehen vastakohtaa, pelimiestä, ei tarvitse kauaa hakea. Ensimmäiseksi tuli mieleen James Bond. Muutenkin lähes kaikissa elokuvissa päähenkilön tarinaan kuuluu rakkausasetelma. esim. Indiana Jones. Kolmas vaihtoehto on sitten se ettei elokuvassa yksinkertaisesti ole naishahmoja joiden kanssa säpinöidä. esim. monet sotaelokuvat. Ei noiden elokuvien henkilöitäkään mielestäni voi poikamiehiksi kutsua.
Noh jos otetaan toisenlainen lähestymistapa. Millaisissa elokuvissa mies voisi olla ilman naista tahtomattaan? Ensimmäiseksi tulee mieleen romanttiset komediat. Yleensähän siinä perinteisessä tarinassa yksinäinen mies/ tai nainen löytää elämänsä rakkauden. Eli alku alkaa hyvin, mutta lopussa rakkaus löytää ja vapauttaa poikamiehen ikeestä. Tässäpä yksi syy miksei romanttiset komediat ikinä ole kuuluneet suosikki lajityyppeihini. Epäuskottavia. Eihän tuollaisat nyt oikeasti voi tapahtua. Mutta jos yhtä romanttista komediaa lähtisin suosittelemaan poikamiehisestä näkökulmasta se olisi Kevin Smithin Chasing Amy (Amyn jäljillä). Eikä se ole edes yhtään imelä.
Lista poikamies aiheisia elokuvia löytyy Bachelor hakusanan takaa Internet movie databasesta. Kroonisuuden saa jokainen itse arvioida.
Suomalaisessa elokuvaviihtellä menee paremmin. Pienen mietiskelyn jälkeen poikamiehinen hahmo löytyy melko helposti. Kyseessä on tietysti Pekka-Puupaa elokuvien Pätkä. Tuo ukkomies kaverinsa nurkissa asuva reppana on ehkä paras esimerkki kroonisuudesta elokuvataiteessa.
Jos lukijoille tulee mieleen muitakin elokuvissa esiintyviä poikamieshahmoja tai elokuvia jotka muuten kuvastavat Kroonisuutta heittäkää ihmeessä kommenttia...
Eipä siinä kai sen enempää. Tälläinen kolumni tälläkertaa. Seuraavaksi vuorossa Tuomas aiheena: Onko helpompaa olla poikamies kun ikää karttuu
keskiviikkona, tammikuuta 23, 2008
Poikamiesboksi
Hyvin usein poikamiesboksi on juuri sellainen miksi monet sitä kuvitteleekin. Pieni pimeä ja sotkuinen yksiö missä on vaatteita ympäri kämppää ja tiskit tiskaamatta. Kun asuu yksin niin ei sitä joka päivä jaksa siivota tai tiskata, hetken päästä on kuitenkin kämppä saman näköinen. Poikamiesboksin Huonekalut on yleensä saatu sukulaisilta tai ostettu kirpparilta. Mitä tekee hienoilla huonekaluilla, kun niitä ei kuitenkaan kukaan muu edes näe ja ne toimivat suurimman osan ajasta vaatekaappina.
Poikamiesboksin ei tietenkään välttämättä tarvitse olla tuollainen. Ihan yhtä hyvin se voi olla vaikka tilava kolmio missä on erittäin puhdasta ja siistiä. Poikamiehiäkin on erilaisia ja niin on poikamiesboksejakin. Mistä sitten tunnistaa aidon poikamiesboksin?
Yksi hyvä konsti tunnistaa poikamiesboksi on katsoa vessan kaappeihin. Poikamiehellä ei ole siellä yleensä, kun hammasharja, partakone ja hiukan jotain muita hygieenia tuotteitä. Mutta jos kämpässä edes joskus joku nainen asustelee, niin siellä on vaikka minkälaista purkkia ja purnukkaa. Poikamies ei edes pysty ymmärtämään mihin niitä kaikkia muka tarvitaan.
Parhaiten kuitenkin poikamiesboksin tunnistaa siellä olevasta tunnelmasta. Ei siellä ole yhtään romantiikkaa ilmassa. Sen vain aistii, ei tunnu naisen lämpö poikamiesboksissä.
Poikamiesboksin ei tietenkään välttämättä tarvitse olla tuollainen. Ihan yhtä hyvin se voi olla vaikka tilava kolmio missä on erittäin puhdasta ja siistiä. Poikamiehiäkin on erilaisia ja niin on poikamiesboksejakin. Mistä sitten tunnistaa aidon poikamiesboksin?
Yksi hyvä konsti tunnistaa poikamiesboksi on katsoa vessan kaappeihin. Poikamiehellä ei ole siellä yleensä, kun hammasharja, partakone ja hiukan jotain muita hygieenia tuotteitä. Mutta jos kämpässä edes joskus joku nainen asustelee, niin siellä on vaikka minkälaista purkkia ja purnukkaa. Poikamies ei edes pysty ymmärtämään mihin niitä kaikkia muka tarvitaan.
Parhaiten kuitenkin poikamiesboksin tunnistaa siellä olevasta tunnelmasta. Ei siellä ole yhtään romantiikkaa ilmassa. Sen vain aistii, ei tunnu naisen lämpö poikamiesboksissä.
keskiviikkona, tammikuuta 16, 2008
Miten niin sijaistoimintaa?
Tämän kolumnin aiheenhan piti tulla yleisöltä mutta kun ketään ei kiinnostanut antaa aihetta niin keksin aiheen itse. Aiheeksi valitsin sellaisen, että onko muka poikamiehillä joku tyhmä harrastus täyttämässä naisen jättämää paikkaa.
Olisiko muka niin, että kun kerran poikamiehillä ei ole kuin aikaa ja aikaa niin he hommaisivat muka jonkun harrastuksen tai vastaavan täyttämään elämää. Eikai nyt sentään poikamies hommaa komeroansa täyteen levyjä ja silti voivottelee kun ei oo rahaa uusiin tai osta leffoja niin paljon että ei välttämättä edes muista mitä omistaa tai ala rakentamaan jotain vaappuja tai ylipäätänsä vietä aikaa ihan liikaa koneella.
Ja kun muut ihmiset viettävät hurjaa viikonloppua niin mitä poikamies sitten touhuaa. No hämpä on grillaamassa makkaraa nuotiolla ja menoa ei haittaa vaikka olisi lunta tai pakkasta. Tai sitten hän on pelaamassa petanque jossain. Tai sitten hän on poikamiesmatkalla ei minnekkään.
Ovatko nämä "harrastukset" sitten seurausta poikamiehisyydestä vai syy poikamiehisyyteen. Varmaankin grillillä istumalla ei voi saada naista tai sillä että istuu illat töllön tai koneen ääressä. Tämä on varmaankin tälläinen ikuisuuskysymys. Petanquella ainakin voi todistetusti saada säpinää mutta se onkin jo toinen juttu.
Toinen asia on se, että häviäisikö nämä hienot harrastukset, jos poikamies ei enää olisikaan (hui hirvitys) poikamies. Jäisikö leffat, levyt ja vaaput vain muistoiksi hienosta poikamieselämästä vai jatkuisiko hieno harrastus vielä tälläisen mahdottoman tapahtumanki jälkeen. Sitä en tiedä mutta luulen että ei ne välttämättä täysin häviä mutta eiköhän niiden harrastaminen vähän vähene.
Seuraavan kolumnin kirjottaa sitten Pikvi ja aiheena on poikamiesboksi.
Olisiko muka niin, että kun kerran poikamiehillä ei ole kuin aikaa ja aikaa niin he hommaisivat muka jonkun harrastuksen tai vastaavan täyttämään elämää. Eikai nyt sentään poikamies hommaa komeroansa täyteen levyjä ja silti voivottelee kun ei oo rahaa uusiin tai osta leffoja niin paljon että ei välttämättä edes muista mitä omistaa tai ala rakentamaan jotain vaappuja tai ylipäätänsä vietä aikaa ihan liikaa koneella.
Ja kun muut ihmiset viettävät hurjaa viikonloppua niin mitä poikamies sitten touhuaa. No hämpä on grillaamassa makkaraa nuotiolla ja menoa ei haittaa vaikka olisi lunta tai pakkasta. Tai sitten hän on pelaamassa petanque jossain. Tai sitten hän on poikamiesmatkalla ei minnekkään.
Ovatko nämä "harrastukset" sitten seurausta poikamiehisyydestä vai syy poikamiehisyyteen. Varmaankin grillillä istumalla ei voi saada naista tai sillä että istuu illat töllön tai koneen ääressä. Tämä on varmaankin tälläinen ikuisuuskysymys. Petanquella ainakin voi todistetusti saada säpinää mutta se onkin jo toinen juttu.
Toinen asia on se, että häviäisikö nämä hienot harrastukset, jos poikamies ei enää olisikaan (hui hirvitys) poikamies. Jäisikö leffat, levyt ja vaaput vain muistoiksi hienosta poikamieselämästä vai jatkuisiko hieno harrastus vielä tälläisen mahdottoman tapahtumanki jälkeen. Sitä en tiedä mutta luulen että ei ne välttämättä täysin häviä mutta eiköhän niiden harrastaminen vähän vähene.
Seuraavan kolumnin kirjottaa sitten Pikvi ja aiheena on poikamiesboksi.
keskiviikkona, tammikuuta 09, 2008
Onko rypeminen poikamiehistä?
Keskiviikko kolumni
Toimin Matin tuuraajana ja kirjoitan tämän vuoden ensimmäisen keskiviikko kolumnin. Aiheen antoi AC/DC ja sen pidemmittä puheitta itse asiaan.
Lähdetäänpäs purkamaan tätä aihetta perusteellisesti. Rypeminen. Mitä se on? Google antaa sanalle 5140 hakutulosta. Lähinnä keskustelu foorumeille joissa esim. HIFKin kannattajat rypevät. Ihme kyllä omalle blogilleni en osumaa löytänyt. Google ei siis paljon tuonut apua tähän rypemis käsitteen määrittelemiseen. Wikipediakaan ei tuo selvyyttä asiaan. Otan siis vapauden määritellä sen itse. Mielestäni rypemisellä tarkoitetaan lähinnä itsesäälissä rypemistä. Ja sehän on vitutuksen ja masennuksen sekoitus. Siinä jäädään pohtimaan oman elämän kurjuutta eikä nähdä niitä elämän hyviä puolia lainkaan. Hyvin lähellä pessimististä ajattelutapaa. Kaikesta pitää keksiä se huono asia. Tämä onkin vaikea määritellä ymmärrettävästi. Luotan siihen että lukijat tämän ymmärtävät että päästäisiin eteenpäin tässä kirjoituksessa.
Onko se poikamiehistä? Onhan se yksinäisten harrastus. Siinä mielessä sopii hyvin poikamiehille. Ja onhan naisen kaipuu hyvä syy sitä harrastaa. Kyllähän se kun poikamies yksin illalla katsoo pienestä telkkarista kuinka helposti elokuvan mies saa kaunottaren kainaloon ja kun samalla kaveri laittaa viestiä että on mennyt kihloihin, pistää vähän miettimään mikä on itsessä vikana kun ainoa kontakti naiseen on se kun kaupan kassa sanoo että tästä puuttuu vielä 10 senttiä tästä tonnikalapurkista.
Kyllä poikamieskin voi olla myös ilman itsesääliä. Ei poikamiehisyys ihan käsi kädessä kulje itsesäälin kanssa. Kyllähän niitäkin poikamiehiä on jotka ovat hyväksyneet yksin olemisen ja osaavat nauttia vapaudestaan. En tiedä sitten kuinka paljon tällaisia oikeasti on. Kyllähän sitä helppo on esittää että on se niin hienoa kun ei tarvitse kenellekään kertoa menemisistään ja tekemisistään. Mutta niin kuin Viikatekin sen on oivaltanut: "illan tullen pelottaa, ei ole ketään kelle soittaa". Ja silloin se itsesääli tulee kylään kaikista helpoiten ja rypeminen alkaa. Lopettaminen onkin sitten vaikeampaa.
Rypeä voi myös helposti esim. mesessä kaverille. Se menee silloin monesti perustelevaksi väittelyksi ja toisteluksi miten kaikki on taas näyttänyt nurjan puolen eikä mikään ole hyvin eikä tule koskaan olemaankaan. Toinen osapuoli on monesti se joka inttää vastaan ja yrittää keksiä niitä hyviä asioita. Joskus harvoin rypemistä harrastetaan myös yhdessä kun molemmilla menee huonosti.
En tiedä sitten vaikuttaako poikamiehen rypemiseen miten paljon menneisyys. Rypeekö todellinen koko ikänsä poikamiehenä ollut vähemmän kuin vasta eronnut ja poikamies elämään totutteleva? Näin voisin kuvitella. Itse ainakin ryvin vähemmän silloin nuoruudessa kun ei ollut naisista mitään tietoa. Kun sitten taas nyt olen uudestaan palannut ukkomiehisyyden kerran kokeneena takaisin poikamiehen polulle niin olen huomannut todella saaneeni tästä rypemisestä oikein harrastuksen. Kai se on siinä kun nyt tietää konkreettisesti mitä kaipaa. Toisen ihmisen läheisyyttä. Rakkautta. Tieto lisää tuskaa.
Nyt kun tässä kirjoittaessa saikin hyvän rypemisen aikaan niin voin katsoa parhaaksi lopettaa tämän. En tiedä vastasiko tämä yhtään otsikon kysymykseen mutta minkäs teet kun olen niin tyhmä, enkä osaa kirjoittaa, en saada purettua ajatuksia sanoiksi ja ennen kaikkea se kun olen niin YKSIN...
Ensi viikolla on sitten Matin vuoro ja tällä kertaa kokeillaan uutta taktiikkaa ja lukijat saavat ehdottaa aihetta. Rohkeasti vaan kommentteja heittämään.
Toimin Matin tuuraajana ja kirjoitan tämän vuoden ensimmäisen keskiviikko kolumnin. Aiheen antoi AC/DC ja sen pidemmittä puheitta itse asiaan.
Lähdetäänpäs purkamaan tätä aihetta perusteellisesti. Rypeminen. Mitä se on? Google antaa sanalle 5140 hakutulosta. Lähinnä keskustelu foorumeille joissa esim. HIFKin kannattajat rypevät. Ihme kyllä omalle blogilleni en osumaa löytänyt. Google ei siis paljon tuonut apua tähän rypemis käsitteen määrittelemiseen. Wikipediakaan ei tuo selvyyttä asiaan. Otan siis vapauden määritellä sen itse. Mielestäni rypemisellä tarkoitetaan lähinnä itsesäälissä rypemistä. Ja sehän on vitutuksen ja masennuksen sekoitus. Siinä jäädään pohtimaan oman elämän kurjuutta eikä nähdä niitä elämän hyviä puolia lainkaan. Hyvin lähellä pessimististä ajattelutapaa. Kaikesta pitää keksiä se huono asia. Tämä onkin vaikea määritellä ymmärrettävästi. Luotan siihen että lukijat tämän ymmärtävät että päästäisiin eteenpäin tässä kirjoituksessa.
Onko se poikamiehistä? Onhan se yksinäisten harrastus. Siinä mielessä sopii hyvin poikamiehille. Ja onhan naisen kaipuu hyvä syy sitä harrastaa. Kyllähän se kun poikamies yksin illalla katsoo pienestä telkkarista kuinka helposti elokuvan mies saa kaunottaren kainaloon ja kun samalla kaveri laittaa viestiä että on mennyt kihloihin, pistää vähän miettimään mikä on itsessä vikana kun ainoa kontakti naiseen on se kun kaupan kassa sanoo että tästä puuttuu vielä 10 senttiä tästä tonnikalapurkista.
Kyllä poikamieskin voi olla myös ilman itsesääliä. Ei poikamiehisyys ihan käsi kädessä kulje itsesäälin kanssa. Kyllähän niitäkin poikamiehiä on jotka ovat hyväksyneet yksin olemisen ja osaavat nauttia vapaudestaan. En tiedä sitten kuinka paljon tällaisia oikeasti on. Kyllähän sitä helppo on esittää että on se niin hienoa kun ei tarvitse kenellekään kertoa menemisistään ja tekemisistään. Mutta niin kuin Viikatekin sen on oivaltanut: "illan tullen pelottaa, ei ole ketään kelle soittaa". Ja silloin se itsesääli tulee kylään kaikista helpoiten ja rypeminen alkaa. Lopettaminen onkin sitten vaikeampaa.
Rypeä voi myös helposti esim. mesessä kaverille. Se menee silloin monesti perustelevaksi väittelyksi ja toisteluksi miten kaikki on taas näyttänyt nurjan puolen eikä mikään ole hyvin eikä tule koskaan olemaankaan. Toinen osapuoli on monesti se joka inttää vastaan ja yrittää keksiä niitä hyviä asioita. Joskus harvoin rypemistä harrastetaan myös yhdessä kun molemmilla menee huonosti.
En tiedä sitten vaikuttaako poikamiehen rypemiseen miten paljon menneisyys. Rypeekö todellinen koko ikänsä poikamiehenä ollut vähemmän kuin vasta eronnut ja poikamies elämään totutteleva? Näin voisin kuvitella. Itse ainakin ryvin vähemmän silloin nuoruudessa kun ei ollut naisista mitään tietoa. Kun sitten taas nyt olen uudestaan palannut ukkomiehisyyden kerran kokeneena takaisin poikamiehen polulle niin olen huomannut todella saaneeni tästä rypemisestä oikein harrastuksen. Kai se on siinä kun nyt tietää konkreettisesti mitä kaipaa. Toisen ihmisen läheisyyttä. Rakkautta. Tieto lisää tuskaa.
Nyt kun tässä kirjoittaessa saikin hyvän rypemisen aikaan niin voin katsoa parhaaksi lopettaa tämän. En tiedä vastasiko tämä yhtään otsikon kysymykseen mutta minkäs teet kun olen niin tyhmä, enkä osaa kirjoittaa, en saada purettua ajatuksia sanoiksi ja ennen kaikkea se kun olen niin YKSIN...
Ensi viikolla on sitten Matin vuoro ja tällä kertaa kokeillaan uutta taktiikkaa ja lukijat saavat ehdottaa aihetta. Rohkeasti vaan kommentteja heittämään.
keskiviikkona, joulukuuta 12, 2007
Miten tunnistan kroonisen poikamiehen?
Keskiviikko kolumni
Miten voikaan tunnistaa kroonisen poikamiehen? Jonkun tuntemattoman ihmisen olisi helppo kuvailla krooninen poikamies. Hän todennäköisesti kuvailisi kroonisen poikamiehen tähän malliin: "Krooninen poikamies on ruma ja lihava. Epähygieeninen ja hien hajuinen. Todennäköisesti työtön. Hänellä ei ole minkäänlaista sosiaalista elämää. Todella yksinäinen ja syrjään vetäytyvä. Ei juuri minkäänlaista koulutusta, ym, ym...". Luonnollisesti tuollainen kuva voisi tulla helposti kroonisesta poikamiehestä. Mutta itse väitän että noilla tuntomerkeillä ei pysty tunnistamaan todellisuudessa kroonista poikamiestä. Vaikka ihminen olisi miten komea tahansa, tulisi hyvin toimeen muiden ihmisten kanssa, harrastaisi paljon kaikenlaista, olisi koulutukseltaan vaikka tohtori, voisi hän silti olla yhtä hyvin krooninen poikamies.
Krooninen poikamies voi tulla jopa hyvin toimeen naistenkin kanssa, mutta vain ystävänä. Hän voi olla naisille todella ystävällinen ja olla jopa jonkun naisen paras ystävä. Mutta oleellisinta tässä on se, että krooniselta poikamieheltä puuttuu se jokin, joka tekee ystävästä elämänkumppanin. Se on jokin, joka kiehtoo naisia. Se on jokin asia, joka puuttuu kroonisen poikamiehen sisimmästä. Tämä asia erottaa kroonisen poikamiehen tavallisesta katujen tallaajasta. Mikä se sitten loppuviimein on, sitä ei krooninen poikamies välttämättä saa selville koko elämänsä aikana.
Poikamiehisyyden ei tarvitse siis johtua mistään ulkoisesta seikasta, mistä monesti kuvitellaan poikamiehisyyden johtuvan. Eli väitteet että komeilla tai hyvin koulutetuilla tai rikkailla miehillä olisi enemmän naisia kuin muilla, ei mielestäni pidä paikkaansa. Onhan toki todennäköistä, että jos mies on ulkonäöltään mr. finlandin luokkaa ja on todella tunnettu ja arvostettu tohtori sekä vuositulot ovat Bill Gatesin luokkaa, niin naisia pyörii ympärillä aivan toisella tavalla kuin jollain perusduunarilla. Mutta jos ihminen on aito krooninen poikamies, ei edellä mainitut seikat vaikuta naisen saantiin milläänlailla.
Tällä perusteella voinkin sanoa että krooninen poikamies voi olla yhtä hyvin paskaiset haalarit päällä navetassa lehmiä lypsävä maajussi tai puku päällä toimistossa työskentelevä Nokian suunnittelija insinööri tai sähköpylväässä kiikkuva tolppa-apina tai sitten sairaalassa hoitsujen seassa työskentelvä röntgenhoitaja tai arvostettu elokuvaohjaaja tai vaikka hyvännäköisten sihteereiden ja kesäkissojen kanssa kahvitaukoja viettävä kirjanpitäjä. Eli aitoa kroonista poikamiestä ei voida tunnistaa millään ulkoisella seikalla, eikä välttämättä muutenkaan.
Kroonisen poikamiehen tunnistaa täysin vain krooninen poikamies itse. Hän tietää että hänellä on sydämessään naisen kokoinen aukko, jota hän ei saa ehkä ikinä täytettyä.
Ensiviikolla kirjoitusvuorossa on Matti. Aiheena Matilla on "Poikamiehen joulu"
Miten voikaan tunnistaa kroonisen poikamiehen? Jonkun tuntemattoman ihmisen olisi helppo kuvailla krooninen poikamies. Hän todennäköisesti kuvailisi kroonisen poikamiehen tähän malliin: "Krooninen poikamies on ruma ja lihava. Epähygieeninen ja hien hajuinen. Todennäköisesti työtön. Hänellä ei ole minkäänlaista sosiaalista elämää. Todella yksinäinen ja syrjään vetäytyvä. Ei juuri minkäänlaista koulutusta, ym, ym...". Luonnollisesti tuollainen kuva voisi tulla helposti kroonisesta poikamiehestä. Mutta itse väitän että noilla tuntomerkeillä ei pysty tunnistamaan todellisuudessa kroonista poikamiestä. Vaikka ihminen olisi miten komea tahansa, tulisi hyvin toimeen muiden ihmisten kanssa, harrastaisi paljon kaikenlaista, olisi koulutukseltaan vaikka tohtori, voisi hän silti olla yhtä hyvin krooninen poikamies.
Krooninen poikamies voi tulla jopa hyvin toimeen naistenkin kanssa, mutta vain ystävänä. Hän voi olla naisille todella ystävällinen ja olla jopa jonkun naisen paras ystävä. Mutta oleellisinta tässä on se, että krooniselta poikamieheltä puuttuu se jokin, joka tekee ystävästä elämänkumppanin. Se on jokin, joka kiehtoo naisia. Se on jokin asia, joka puuttuu kroonisen poikamiehen sisimmästä. Tämä asia erottaa kroonisen poikamiehen tavallisesta katujen tallaajasta. Mikä se sitten loppuviimein on, sitä ei krooninen poikamies välttämättä saa selville koko elämänsä aikana.
Poikamiehisyyden ei tarvitse siis johtua mistään ulkoisesta seikasta, mistä monesti kuvitellaan poikamiehisyyden johtuvan. Eli väitteet että komeilla tai hyvin koulutetuilla tai rikkailla miehillä olisi enemmän naisia kuin muilla, ei mielestäni pidä paikkaansa. Onhan toki todennäköistä, että jos mies on ulkonäöltään mr. finlandin luokkaa ja on todella tunnettu ja arvostettu tohtori sekä vuositulot ovat Bill Gatesin luokkaa, niin naisia pyörii ympärillä aivan toisella tavalla kuin jollain perusduunarilla. Mutta jos ihminen on aito krooninen poikamies, ei edellä mainitut seikat vaikuta naisen saantiin milläänlailla.
Tällä perusteella voinkin sanoa että krooninen poikamies voi olla yhtä hyvin paskaiset haalarit päällä navetassa lehmiä lypsävä maajussi tai puku päällä toimistossa työskentelevä Nokian suunnittelija insinööri tai sähköpylväässä kiikkuva tolppa-apina tai sitten sairaalassa hoitsujen seassa työskentelvä röntgenhoitaja tai arvostettu elokuvaohjaaja tai vaikka hyvännäköisten sihteereiden ja kesäkissojen kanssa kahvitaukoja viettävä kirjanpitäjä. Eli aitoa kroonista poikamiestä ei voida tunnistaa millään ulkoisella seikalla, eikä välttämättä muutenkaan.
Kroonisen poikamiehen tunnistaa täysin vain krooninen poikamies itse. Hän tietää että hänellä on sydämessään naisen kokoinen aukko, jota hän ei saa ehkä ikinä täytettyä.
Ensiviikolla kirjoitusvuorossa on Matti. Aiheena Matilla on "Poikamiehen joulu"
keskiviikkona, joulukuuta 05, 2007
Kuinka pysyä rehellisenä kerholle?
Keskiviikko kolumni
Joku saattaisi pitää annettua kolumnin aihetta jokseenkin vihjailevana tai ehkä jopa hieman provosoivana. Otsikko kieltämättä pitää sisällään pienen epäilyksenomaisen vivahteen, mikä asettaa kerhon uuden tulokkaan hieman kyseenalaiseen valoon. Mutta ei hätää veljet, en minä noin pienestä provosoidu. Eihän minulla ole siihen mitään syytä.
On luonnollista, että kerhon uusimmalle jäsenelle tehdään heti kättelyssä selväksi mikä on homman nimi. Sama tervetuliaisriitti toistuu monissa muissakin sosiaalisissa yhteisöissä. Yläasteella mopotetaan, lukiossa vietetään nahkiaisia ja armeijassa simputetaan. Näin se menee. Uusille tulokkaille näytetään kaapin paikka tunkemalla pää vessanpönttöön, juoksuttamalla kasarmin ympäri tai antamalla jäähyblogituomio olemattomilla perusteilla. Tuttua kaikille.
Kerhomme uusimman jäsenen ylle lankeava epäilyksen varjo ei sekään ole kovin yllättävää. On sanomattakin selvää, että luottamus on ansaittava ajan kanssa. Jos otetaan vielä huomioon se tosiseikka, että olen kroonisten poikamiesten ainoa pääkaupunkiseudulla asuva jäsen, rehellisyyteni säpinöiden suhteen tulee olemaan kyseenalaistettuna vielä pitkään. Eihän minua kukaan täällä vahdi tai seuraa tekemisiäni. Minä voin vain antaa sanani ja toivoa, että siihen aletaan jossain vaiheessa luottaa.
"Jos miehellä ei ole periaatteita, miehellä ei ole mitään." Näin sanoi arvoitettu puheenjohtajamme Manninen joskus alkuvuodesta. En voisi olla hänen kanssaan enempää samaa mieltä. Minut paremmin tuntevat ovat varmasti saaneet huomata tämän. Mies pitää periaatteistaan kiinni, vaikka se joskus vaikuttaisikin jääräpäiseltä ja joustamattomalta käytökseltä. Periaatteet pitää - hyvässä ja pahassa. Tämän aasinsillan kautta annan vastaukseni otsikon kysymykseen lyhyesti: Jos miehen periaatteisiin kuuluu olla rehellinen, silloin mies on rehellinen. On ja pysyy. Näin yksinkertaista se on.
Seuraavan kolumnin kirjoittaa AC/DC aiheesta "miten tunnistan kroonisen poikamiehen?"
Joku saattaisi pitää annettua kolumnin aihetta jokseenkin vihjailevana tai ehkä jopa hieman provosoivana. Otsikko kieltämättä pitää sisällään pienen epäilyksenomaisen vivahteen, mikä asettaa kerhon uuden tulokkaan hieman kyseenalaiseen valoon. Mutta ei hätää veljet, en minä noin pienestä provosoidu. Eihän minulla ole siihen mitään syytä.
On luonnollista, että kerhon uusimmalle jäsenelle tehdään heti kättelyssä selväksi mikä on homman nimi. Sama tervetuliaisriitti toistuu monissa muissakin sosiaalisissa yhteisöissä. Yläasteella mopotetaan, lukiossa vietetään nahkiaisia ja armeijassa simputetaan. Näin se menee. Uusille tulokkaille näytetään kaapin paikka tunkemalla pää vessanpönttöön, juoksuttamalla kasarmin ympäri tai antamalla jäähyblogituomio olemattomilla perusteilla. Tuttua kaikille.
Kerhomme uusimman jäsenen ylle lankeava epäilyksen varjo ei sekään ole kovin yllättävää. On sanomattakin selvää, että luottamus on ansaittava ajan kanssa. Jos otetaan vielä huomioon se tosiseikka, että olen kroonisten poikamiesten ainoa pääkaupunkiseudulla asuva jäsen, rehellisyyteni säpinöiden suhteen tulee olemaan kyseenalaistettuna vielä pitkään. Eihän minua kukaan täällä vahdi tai seuraa tekemisiäni. Minä voin vain antaa sanani ja toivoa, että siihen aletaan jossain vaiheessa luottaa.
"Jos miehellä ei ole periaatteita, miehellä ei ole mitään." Näin sanoi arvoitettu puheenjohtajamme Manninen joskus alkuvuodesta. En voisi olla hänen kanssaan enempää samaa mieltä. Minut paremmin tuntevat ovat varmasti saaneet huomata tämän. Mies pitää periaatteistaan kiinni, vaikka se joskus vaikuttaisikin jääräpäiseltä ja joustamattomalta käytökseltä. Periaatteet pitää - hyvässä ja pahassa. Tämän aasinsillan kautta annan vastaukseni otsikon kysymykseen lyhyesti: Jos miehen periaatteisiin kuuluu olla rehellinen, silloin mies on rehellinen. On ja pysyy. Näin yksinkertaista se on.
Seuraavan kolumnin kirjoittaa AC/DC aiheesta "miten tunnistan kroonisen poikamiehen?"
keskiviikkona, marraskuuta 28, 2007
Kuinka selvitä poikamiehenä koulussa, jossa muodostuu suhteellisesti eniten pariskuntia
Keskiviikko kolumni
Täällä meidän koulussa kyllä tosiaan muodostuu aika paljon pariskuntia suhteessa oppilas määrään. Lähes joka luokalla on ainakin yksi pariskunta, joka on muodostunut opiskelun aikana. Lisäksi on lukematon määrä eri luokkien välisiä pariskuntia. Yksi syy siihen on varmasti se, että kun täällä opiskellaan maataloutta niin tänne hakeutuu aikalailla saman henkistä porukkaa. Lisäksi täällä pienessä koulussa joutuu väkisinkin tekemisiin eri vuosikurssien välillä. On monia yhteisiä tapahtumia mitä me oppilaat järjestämme yhteisvoimin. Paljon on myös puhuttu tuosta hyvästä yhteishengestä, minkä suhteen meidän luokka taitaa olla joku väliin putoaja. Meidän luokalla ei ole vielä edes muodostunut yhtään pariskuntaa.
Miten sitten pysyä tällaisessa paikassa poikamiehenä? Se voi kuulostaa aika vaikealta, mutta ei se välttämättä sitä ole. Se että tämä on kohtuullisen pieni koulu ja kaikki tuntevat toisensa ei ole pelkästään hyvä asia. Se saa aikaan sen ilmiön, että täällä on erittäin toimiva ja tehokas puskaradio. Jos vaikka illalla onnistuu nolaamaan itsensä oikein kunnolla, niin kyllä siitä jo seuraavana päivänä tietävät kaikki. Se onkin yksi niitä parhaita keinoja pysyä poikamiehenä.
Suurimmat vaaran paikat poikamiehelle ovat nämä yhteiset tapahtumat, retket ja illanvietot. Jo niiden suunnittelussa joutuu usein tekemisiin useiden eri naispuoleisten henkilöiden kanssa. Minä en henkilökohtaisesti ole niitä ihmisiä, jotka pystyvät suunnittelemaan luokan/koulun yhteisistä asioita, mikä on etu tässä asiassa. Omista asioista huolehtiminenkin on jo riittävän haasteellista minulle. Itse näissä tapahtumissa selviää usein sillä, kun vain lyöttäytyy tuttujen ja turvallisten kavereiden seuraan. Se on muutenkin niin vaikeaa jutella vähänkin vieraampien ihmisten kanssa. Toki välillä on poikamiehisyyden kannalta heikompiakin hetkiä, mutta ei niistä kannata huolestua. Kyllä ne ovat yleensä hyvin nopeasti ohi. Minä selviän tästä koulusta poikamiehenä olemalla vain oma ujo ja hiljainen itseni.
Seuraavan kolumnin kirjoittaja on emeritus aiheesta "kuinka pysyä rehellisenä kerholle".
Täällä meidän koulussa kyllä tosiaan muodostuu aika paljon pariskuntia suhteessa oppilas määrään. Lähes joka luokalla on ainakin yksi pariskunta, joka on muodostunut opiskelun aikana. Lisäksi on lukematon määrä eri luokkien välisiä pariskuntia. Yksi syy siihen on varmasti se, että kun täällä opiskellaan maataloutta niin tänne hakeutuu aikalailla saman henkistä porukkaa. Lisäksi täällä pienessä koulussa joutuu väkisinkin tekemisiin eri vuosikurssien välillä. On monia yhteisiä tapahtumia mitä me oppilaat järjestämme yhteisvoimin. Paljon on myös puhuttu tuosta hyvästä yhteishengestä, minkä suhteen meidän luokka taitaa olla joku väliin putoaja. Meidän luokalla ei ole vielä edes muodostunut yhtään pariskuntaa.
Miten sitten pysyä tällaisessa paikassa poikamiehenä? Se voi kuulostaa aika vaikealta, mutta ei se välttämättä sitä ole. Se että tämä on kohtuullisen pieni koulu ja kaikki tuntevat toisensa ei ole pelkästään hyvä asia. Se saa aikaan sen ilmiön, että täällä on erittäin toimiva ja tehokas puskaradio. Jos vaikka illalla onnistuu nolaamaan itsensä oikein kunnolla, niin kyllä siitä jo seuraavana päivänä tietävät kaikki. Se onkin yksi niitä parhaita keinoja pysyä poikamiehenä.
Suurimmat vaaran paikat poikamiehelle ovat nämä yhteiset tapahtumat, retket ja illanvietot. Jo niiden suunnittelussa joutuu usein tekemisiin useiden eri naispuoleisten henkilöiden kanssa. Minä en henkilökohtaisesti ole niitä ihmisiä, jotka pystyvät suunnittelemaan luokan/koulun yhteisistä asioita, mikä on etu tässä asiassa. Omista asioista huolehtiminenkin on jo riittävän haasteellista minulle. Itse näissä tapahtumissa selviää usein sillä, kun vain lyöttäytyy tuttujen ja turvallisten kavereiden seuraan. Se on muutenkin niin vaikeaa jutella vähänkin vieraampien ihmisten kanssa. Toki välillä on poikamiehisyyden kannalta heikompiakin hetkiä, mutta ei niistä kannata huolestua. Kyllä ne ovat yleensä hyvin nopeasti ohi. Minä selviän tästä koulusta poikamiehenä olemalla vain oma ujo ja hiljainen itseni.
Seuraavan kolumnin kirjoittaja on emeritus aiheesta "kuinka pysyä rehellisenä kerholle".
keskiviikkona, marraskuuta 14, 2007
Kerhon merkitys poikamiehelle
Keskiviikko kolumni
Tämänkertaisen Keskiviikko kolumnin aihe on ensimmäinen joka tarkastelee omaa kerhoamme lähemmin. Kerhon merkitys poikamiehelle on monimutkainen käsite.
Ensimmäiseksi ajatukseni kulkeutuivat aivan kerhon alkuvaiheisiin. Alussa oli neljä miestä, (nuorimmilla 18-vuotta takana; 19:sta edessä) eikä kellään mitään käsitystä naisista. Kerho oli alussa lähinnä yhteinen inside-vitsi. Niputettua nuoren miehen uhoa, jolla kuitattiin omaa hämmennystä ja kokemattomuutta. Ja jos ei jotain osaa, niin sama kai alkaa pätemään sillä. Parhaissa vitseissä on aina puolet totta, ja niin Krooniset Poikamiehet alkoivat järjestäytymään.
Ajan kuluessa kerhon vitsi-arvo on pienentynyt. Asioita ollaan alettu ottamaan yllättävän tosissaan. Alun hapuilusta ollaan kuljettu pitkä matka nykyiseen tilanteeseen. Jäsenmäärä on kasvanut, kokouksia ollaan alettu pitämään ja erilaisia perinteitä on saavutettu useamman vuoden toiminnalla.
Mutta mitä on tapahtunut tuon hetken ja nykyisyyden välillä? Mikä on kerhon merkitys nyt?
Ainakin itselleni kerhosta on muodostunut eräänlainen keino helpottaa arjen ja ihmis-suhteiden päähän potkimista. Sillä vaikka ikää onkin karttunut niin vastakkaiseen sukupuoleen tutustuminen on aivan yhtä hämmentävää ja käsittämätöntä. Ja kun hommat yllättäen päätävätkin kusta, niin tuskan ja surun muodostama lätäkkö on helpompi kuivata kun on jotain mihin takertua. Sillä mitä pahemmin onnistut romuttamaan kaikenlaiset kontaktit vastakkaiseen sukupuoleen, niin sitä paremmin sinulla menee kerhossa. Kun rakennelma romahtaa päällesi niin Krooniset Poikamiehet on kellari johon paetaan pahimpia betonikimpaleita. Se on yksi tapa käsitellä omia tunteitaan ja sitä vaikeutta mikä syntyy kun yrittää tuoda niitä julki.
Tämänkertaisen Keskiviikko kolumnin aihe on ensimmäinen joka tarkastelee omaa kerhoamme lähemmin. Kerhon merkitys poikamiehelle on monimutkainen käsite.
Ensimmäiseksi ajatukseni kulkeutuivat aivan kerhon alkuvaiheisiin. Alussa oli neljä miestä, (nuorimmilla 18-vuotta takana; 19:sta edessä) eikä kellään mitään käsitystä naisista. Kerho oli alussa lähinnä yhteinen inside-vitsi. Niputettua nuoren miehen uhoa, jolla kuitattiin omaa hämmennystä ja kokemattomuutta. Ja jos ei jotain osaa, niin sama kai alkaa pätemään sillä. Parhaissa vitseissä on aina puolet totta, ja niin Krooniset Poikamiehet alkoivat järjestäytymään.
Ajan kuluessa kerhon vitsi-arvo on pienentynyt. Asioita ollaan alettu ottamaan yllättävän tosissaan. Alun hapuilusta ollaan kuljettu pitkä matka nykyiseen tilanteeseen. Jäsenmäärä on kasvanut, kokouksia ollaan alettu pitämään ja erilaisia perinteitä on saavutettu useamman vuoden toiminnalla.
Mutta mitä on tapahtunut tuon hetken ja nykyisyyden välillä? Mikä on kerhon merkitys nyt?
Ainakin itselleni kerhosta on muodostunut eräänlainen keino helpottaa arjen ja ihmis-suhteiden päähän potkimista. Sillä vaikka ikää onkin karttunut niin vastakkaiseen sukupuoleen tutustuminen on aivan yhtä hämmentävää ja käsittämätöntä. Ja kun hommat yllättäen päätävätkin kusta, niin tuskan ja surun muodostama lätäkkö on helpompi kuivata kun on jotain mihin takertua. Sillä mitä pahemmin onnistut romuttamaan kaikenlaiset kontaktit vastakkaiseen sukupuoleen, niin sitä paremmin sinulla menee kerhossa. Kun rakennelma romahtaa päällesi niin Krooniset Poikamiehet on kellari johon paetaan pahimpia betonikimpaleita. Se on yksi tapa käsitellä omia tunteitaan ja sitä vaikeutta mikä syntyy kun yrittää tuoda niitä julki.
tiistaina, marraskuuta 06, 2007
Lauluja rakkaudettomuudesta
Keskiviikko kolumni
Musiikissa käsitellään monesti ihmissuhteita. Niiden iloja ja vielä enemmän niiden suruja. On lauluja siitä kuinka ihastutaan, kuinka rakastutaan, rakastetaan, petytään, petetään, jätetään ja tullaan jätetyksi. Tässä jutussa pyrin käsittelemään hieman harvinaisempaa aihetta musiikissa. Poikamiehisyyttä. Ja puhunkin lähinnä nyt suomenkielisestä musiikista, jätetään muun kieliset poikamiesbiisit rauhaan.
Puhtaasti poikamiehistä kertovia kappaleita ei järin paljon ole. Onhan olemassa kyllä kokonainen tanssiorkesterikin joka on nimensä saanut tästä elämäntavasta. Pohojanmaan Poikamiehet. Mutta kyseisen orkesterin kappaleet ovat perinteisiä iskelmäbiisejä eikä ikävä kyllä ole hyödynnetty nimeä pitemmälle tätä poikamieskonseptia.
Musiikillisesti poikamiehille sopii hyvin suomalaiset melankoliset sävelmät, mutta sanoituksissa olisi petrattavaa. Vaikka monissa biiseissä kyllä puhutaan siitä kuinka naiset jättävät niin sellaisia biisejä ei ole paljon joissa kerrotaan siitä tosiasiasta joka on poikamiehille tuttua että ei päästä edes siihen vaiheeseen että naiset jättävät. Tässä olisi musiikintekijöille aiheen poikasta. Lisää poikamiehille omistettuja biisejä, pyydän.
Tässä muutamia oivia poikamiehille suunnattuja kappaleita. Onhan näitä toki enemmänkin mutta tässä nyt tällä hetkellä mieleen juolahtavat. Pahoittelen ettei mukana ole Solistiyhtye Suomen kappaletta Yksinäisin, joka kuulemma on erittäin poikamiehinen, mutta kun en ole kuullut sitä niin en voi oikein analysoida asiaa.
TOP 5
Sijalla 5. Zen Cafe: Uuvuttaa
Kappale siitä mitä on opiskelija poikamiehen elämä solukämpässä. Kuinka neidit eivät juokse rillipäiden perässä ja miten ihmissuhteet on paitsiossa. Jämäpäiviä, tonnikalapurkkeja, nuudeleita, rästitöitä jne. Kertoo asian niin kuin se oikeasti onkin. Kyllähän se uuvuttaa.
Sijalla 4. Viikate: Ei ole ketään kelle soittaa
Musiikillisesti tutun melankolista musiikkia Viikatteelta. Sanoituksellisesti ehkä vähän vaikeasti tulkittavaa mutta pääasia tulee hyvin esille. Kertoo oivallisesti siitä miten muuten kyllä hymyillään mutta illan tullen kun yksin joutuu sänkyyn menemään asia palautuu mieleen. Ei ole ketään kelle soittaa. Pelottaahan se.
Sijalla 3. Rattle: Rakkauslaulu luusereille
Kerrankin laulu meille poikamiehille. Meille luusereille. Meille hiljaisille. Meille ujoille. Meille joita kukaan ei rakasta. Laulu meille kaikille. Ja mikä oivallus että parempi on vältellä rakastumista koska paha mieli ainoastaan siitä jää. Näinhän se menee.
Sijalla 2. Juliet Jonesin Sydän: Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?
Pohdiskeleva biisi siitä millaisiin miehiin naiset oikeasti rakastuvat. Ei ne rakastu meihin kunnon miehiin. Naiset rakastuvat renttuihin. Tämä on niin totta. Ei siinä auta raha, ei omaisuus, ei sukupuu, ei koulutus eikä edes siisteys. Ja tämän kappaleen nostaa omaan arvoonsa vielä tunteella vedetty laulusuoritus. Laulaja todella eläytyy kappaleeseen. Kyllähän se tosiaan huolestuttaa että kuinka meidän kunnon miesten käy?
Sijalla 1. Vesa-Matti Loiri: Vanhoja poikia viiksekkäitä
Kappalehan on klassikko ja Loiri nosti sen omalla tulkinnallaan vielä korkeampaan arvoon. Ei varmaan tarvitse enempää selittelyä. Tämä laulu tosiaan kertoo mitä on yksin kun jää. Ei paljon tanssittu Nestorin häitä. Kaunista, herkkää, surullista ja niin totta. Täydellinen poikamiesbiisi. Kuunnelkaa ja ihailkaa.
Tässä nämä nyt oli. Nämä on toki vain minun tulkintaa poikamiesbiiseiksi. Ja pintaahan tässä vain raapaistiin, kyllähän noita lisää toki löytyy kun etsii. Mielipiteitä ja omia suosikkeja otetaan ilomielin vastaan. Kommenttilaatikko on avoin kaikille.
Siirrän kolumnin kirjoitusvuoron Tuomakselle. Tuolle pohjanmaan maajussille. Aiheeksi luonnollisesti Maajussille morsian.
keskiviikkona, lokakuuta 31, 2007
Naispuoleinen kaveri, lasketaanko säpinäksi?
Keskiviikko kolumni
Jahaas, tälläisen aiheen oli AC/DC sitten pistänyt minulle. Tämä kysymyshän on vaikea pohdittava. Varmaan meidänkin kerhossa kaikilla jäsenillä on, joku naispuoleinen kaveri tai vähintään tuttu ja joillakin varmaan useampikin. Tietenkin kerhon mittarilla olisi parempi, jos niitä ei olisi. Mutta elämä on
Mutta lasketaanko naispuoleiset kaverit säpinöiksi vai ei. Toisaalta ne ovat pahempia toisaalta taas eivät niin pahoja säpinöitä.
Asiaan vaikuttaa naispuoleisen kaverin tilanne, jos hän on vapaa kuin krooninen poikamies niin silloinhan se on paljon pahempi säpinä kuin jos hän on naimisissa.
Toisaalta asiaan vaikuttaa myös se kuinka kauan on tuntenut kyseisen henkilön, jos on ollut kaverina jo viisi vuotta niin ei se ole niin paha säpinä kuin jos on tuntenut viisi päivää.
Asiaan voi vaikuttaa myös se miten on oppinut tuntemaan kyseisen henkilön. Jonkun säpinärikkaan yöllisen rilluttelureissun kautta tutuksi tullut on pahempi kuin esim. koulukaveri. Ja tästä tulee mieleen, että vakavuuteen voi vaikuttaa myös se kuinka usein näkee. Jos näkee joka päivä tai jos näkee kerran vuodessa.
Asiaan vaikuttaa myös se missä näkee, jos näkee koulussa niin se ei ole niin vakavaa kuin jos varta vasten lähtee häntä katsomaan kauemmaksi ja käy vaikka kahveella.
Eli tuosta voidaan laskea kuinka paha riskitekijä naispuoleinen kaveri on poikamiehelle. Vähiten riskiä on naimisissa olevassa monen vuoden tuttu, johon on tutustunut koulussa mutta jota ei enää näe kuin kerran vuodessa ja silloinkin ohimennen kotipitäjässään.
Eniten riskiä on taas vapaassa tyttösessä, johon esim. tutustui Indican keikalla viime kuussa ja jota näkee melko usein kun käy hänen kanssaan kahvilla, pitsalla ja leffassa.
Sittenhän tuohon säpinään vaikuttaa se, missä tilanteessa säpinät mitataan. Jo kuuluisassa säpinä-kisassahan lasketaan yleensä kaikki säpinäksi lähtien siitä, että joku vahingossa tönäisee. Siihenhän nuo lasketaan ilman muuta.
Mutta sitten tuohon Vuoden Poikamies -patsas kisaan taas nuo vaikuttavat erilailla. Noita vähäriskisiä tapauksia ei lasketa juuri ollenkaan mutta nuo riskisemmät tapaukset on otettava huomioon. Eli jos on paljon epämääräisi naispuoleisia kavereita niin ne eivät ole eduksi patsas kisaan.
Hevi raikaa: Crimson Moonlight - Illusion Was True Beaty
"I can hear the thunder of silence
I feel the cold in the middle of the flame
I see shadows of the invisible
I breathe where there is no air
I eat the bread that ran out yesterday
I am dumb but I cry Thy name"
ps. unohtui seuraavan kolumnin kirjoittaja. Haastan Willen kirjoittamaan aiheestta top 5 poikamieslaulut perusteluineen.
Jahaas, tälläisen aiheen oli AC/DC sitten pistänyt minulle. Tämä kysymyshän on vaikea pohdittava. Varmaan meidänkin kerhossa kaikilla jäsenillä on, joku naispuoleinen kaveri tai vähintään tuttu ja joillakin varmaan useampikin. Tietenkin kerhon mittarilla olisi parempi, jos niitä ei olisi. Mutta elämä on
Mutta lasketaanko naispuoleiset kaverit säpinöiksi vai ei. Toisaalta ne ovat pahempia toisaalta taas eivät niin pahoja säpinöitä.
Asiaan vaikuttaa naispuoleisen kaverin tilanne, jos hän on vapaa kuin krooninen poikamies niin silloinhan se on paljon pahempi säpinä kuin jos hän on naimisissa.
Toisaalta asiaan vaikuttaa myös se kuinka kauan on tuntenut kyseisen henkilön, jos on ollut kaverina jo viisi vuotta niin ei se ole niin paha säpinä kuin jos on tuntenut viisi päivää.
Asiaan voi vaikuttaa myös se miten on oppinut tuntemaan kyseisen henkilön. Jonkun säpinärikkaan yöllisen rilluttelureissun kautta tutuksi tullut on pahempi kuin esim. koulukaveri. Ja tästä tulee mieleen, että vakavuuteen voi vaikuttaa myös se kuinka usein näkee. Jos näkee joka päivä tai jos näkee kerran vuodessa.
Asiaan vaikuttaa myös se missä näkee, jos näkee koulussa niin se ei ole niin vakavaa kuin jos varta vasten lähtee häntä katsomaan kauemmaksi ja käy vaikka kahveella.
Eli tuosta voidaan laskea kuinka paha riskitekijä naispuoleinen kaveri on poikamiehelle. Vähiten riskiä on naimisissa olevassa monen vuoden tuttu, johon on tutustunut koulussa mutta jota ei enää näe kuin kerran vuodessa ja silloinkin ohimennen kotipitäjässään.
Eniten riskiä on taas vapaassa tyttösessä, johon esim. tutustui Indican keikalla viime kuussa ja jota näkee melko usein kun käy hänen kanssaan kahvilla, pitsalla ja leffassa.
Sittenhän tuohon säpinään vaikuttaa se, missä tilanteessa säpinät mitataan. Jo kuuluisassa säpinä-kisassahan lasketaan yleensä kaikki säpinäksi lähtien siitä, että joku vahingossa tönäisee. Siihenhän nuo lasketaan ilman muuta.
Mutta sitten tuohon Vuoden Poikamies -patsas kisaan taas nuo vaikuttavat erilailla. Noita vähäriskisiä tapauksia ei lasketa juuri ollenkaan mutta nuo riskisemmät tapaukset on otettava huomioon. Eli jos on paljon epämääräisi naispuoleisia kavereita niin ne eivät ole eduksi patsas kisaan.
Hevi raikaa: Crimson Moonlight - Illusion Was True Beaty
"I can hear the thunder of silence
I feel the cold in the middle of the flame
I see shadows of the invisible
I breathe where there is no air
I eat the bread that ran out yesterday
I am dumb but I cry Thy name"
ps. unohtui seuraavan kolumnin kirjoittaja. Haastan Willen kirjoittamaan aiheestta top 5 poikamieslaulut perusteluineen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
