Onko rypeminen poikamiehistä?

Keskiviikko kolumni

Toimin Matin tuuraajana ja kirjoitan tämän vuoden ensimmäisen keskiviikko kolumnin. Aiheen antoi AC/DC ja sen pidemmittä puheitta itse asiaan.

Lähdetäänpäs purkamaan tätä aihetta perusteellisesti. Rypeminen. Mitä se on? Google antaa sanalle 5140 hakutulosta. Lähinnä keskustelu foorumeille joissa esim. HIFKin kannattajat rypevät. Ihme kyllä omalle blogilleni en osumaa löytänyt. Google ei siis paljon tuonut apua tähän rypemis käsitteen määrittelemiseen. Wikipediakaan ei tuo selvyyttä asiaan. Otan siis vapauden määritellä sen itse. Mielestäni rypemisellä tarkoitetaan lähinnä itsesäälissä rypemistä. Ja sehän on vitutuksen ja masennuksen sekoitus. Siinä jäädään pohtimaan oman elämän kurjuutta eikä nähdä niitä elämän hyviä puolia lainkaan. Hyvin lähellä pessimististä ajattelutapaa. Kaikesta pitää keksiä se huono asia. Tämä onkin vaikea määritellä ymmärrettävästi. Luotan siihen että lukijat tämän ymmärtävät että päästäisiin eteenpäin tässä kirjoituksessa.

Onko se poikamiehistä? Onhan se yksinäisten harrastus. Siinä mielessä sopii hyvin poikamiehille. Ja onhan naisen kaipuu hyvä syy sitä harrastaa. Kyllähän se kun poikamies yksin illalla katsoo pienestä telkkarista kuinka helposti elokuvan mies saa kaunottaren kainaloon ja kun samalla kaveri laittaa viestiä että on mennyt kihloihin, pistää vähän miettimään mikä on itsessä vikana kun ainoa kontakti naiseen on se kun kaupan kassa sanoo että tästä puuttuu vielä 10 senttiä tästä tonnikalapurkista.

Kyllä poikamieskin voi olla myös ilman itsesääliä. Ei poikamiehisyys ihan käsi kädessä kulje itsesäälin kanssa. Kyllähän niitäkin poikamiehiä on jotka ovat hyväksyneet yksin olemisen ja osaavat nauttia vapaudestaan. En tiedä sitten kuinka paljon tällaisia oikeasti on. Kyllähän sitä helppo on esittää että on se niin hienoa kun ei tarvitse kenellekään kertoa menemisistään ja tekemisistään. Mutta niin kuin Viikatekin sen on oivaltanut: "illan tullen pelottaa, ei ole ketään kelle soittaa". Ja silloin se itsesääli tulee kylään kaikista helpoiten ja rypeminen alkaa. Lopettaminen onkin sitten vaikeampaa.

Rypeä voi myös helposti esim. mesessä kaverille. Se menee silloin monesti perustelevaksi väittelyksi ja toisteluksi miten kaikki on taas näyttänyt nurjan puolen eikä mikään ole hyvin eikä tule koskaan olemaankaan. Toinen osapuoli on monesti se joka inttää vastaan ja yrittää keksiä niitä hyviä asioita. Joskus harvoin rypemistä harrastetaan myös yhdessä kun molemmilla menee huonosti.

En tiedä sitten vaikuttaako poikamiehen rypemiseen miten paljon menneisyys. Rypeekö todellinen koko ikänsä poikamiehenä ollut vähemmän kuin vasta eronnut ja poikamies elämään totutteleva? Näin voisin kuvitella. Itse ainakin ryvin vähemmän silloin nuoruudessa kun ei ollut naisista mitään tietoa. Kun sitten taas nyt olen uudestaan palannut ukkomiehisyyden kerran kokeneena takaisin poikamiehen polulle niin olen huomannut todella saaneeni tästä rypemisestä oikein harrastuksen. Kai se on siinä kun nyt tietää konkreettisesti mitä kaipaa. Toisen ihmisen läheisyyttä. Rakkautta. Tieto lisää tuskaa.

Nyt kun tässä kirjoittaessa saikin hyvän rypemisen aikaan niin voin katsoa parhaaksi lopettaa tämän. En tiedä vastasiko tämä yhtään otsikon kysymykseen mutta minkäs teet kun olen niin tyhmä, enkä osaa kirjoittaa, en saada purettua ajatuksia sanoiksi ja ennen kaikkea se kun olen niin YKSIN...

Ensi viikolla on sitten Matin vuoro ja tällä kertaa kokeillaan uutta taktiikkaa ja lukijat saavat ehdottaa aihetta. Rohkeasti vaan kommentteja heittämään.