Musiikissa käsitellään monesti ihmissuhteita. Niiden iloja ja vielä enemmän niiden suruja. On lauluja siitä kuinka ihastutaan, kuinka rakastutaan, rakastetaan, petytään, petetään, jätetään ja tullaan jätetyksi. Tässä jutussa pyrin käsittelemään hieman harvinaisempaa aihetta musiikissa. Poikamiehisyyttä. Ja puhunkin lähinnä nyt suomenkielisestä musiikista, jätetään muun kieliset poikamiesbiisit rauhaan.
Puhtaasti poikamiehistä kertovia kappaleita ei järin paljon ole. Onhan olemassa kyllä kokonainen tanssiorkesterikin joka on nimensä saanut tästä elämäntavasta. Pohojanmaan Poikamiehet. Mutta kyseisen orkesterin kappaleet ovat perinteisiä iskelmäbiisejä eikä ikävä kyllä ole hyödynnetty nimeä pitemmälle tätä poikamieskonseptia.
Musiikillisesti poikamiehille sopii hyvin suomalaiset melankoliset sävelmät, mutta sanoituksissa olisi petrattavaa. Vaikka monissa biiseissä kyllä puhutaan siitä kuinka naiset jättävät niin sellaisia biisejä ei ole paljon joissa kerrotaan siitä tosiasiasta joka on poikamiehille tuttua että ei päästä edes siihen vaiheeseen että naiset jättävät. Tässä olisi musiikintekijöille aiheen poikasta. Lisää poikamiehille omistettuja biisejä, pyydän.
Tässä muutamia oivia poikamiehille suunnattuja kappaleita. Onhan näitä toki enemmänkin mutta tässä nyt tällä hetkellä mieleen juolahtavat. Pahoittelen ettei mukana ole Solistiyhtye Suomen kappaletta Yksinäisin, joka kuulemma on erittäin poikamiehinen, mutta kun en ole kuullut sitä niin en voi oikein analysoida asiaa.
TOP 5
Sijalla 5. Zen Cafe: Uuvuttaa
Kappale siitä mitä on opiskelija poikamiehen elämä solukämpässä. Kuinka neidit eivät juokse rillipäiden perässä ja miten ihmissuhteet on paitsiossa. Jämäpäiviä, tonnikalapurkkeja, nuudeleita, rästitöitä jne. Kertoo asian niin kuin se oikeasti onkin. Kyllähän se uuvuttaa.
Sijalla 4. Viikate: Ei ole ketään kelle soittaa
Musiikillisesti tutun melankolista musiikkia Viikatteelta. Sanoituksellisesti ehkä vähän vaikeasti tulkittavaa mutta pääasia tulee hyvin esille. Kertoo oivallisesti siitä miten muuten kyllä hymyillään mutta illan tullen kun yksin joutuu sänkyyn menemään asia palautuu mieleen. Ei ole ketään kelle soittaa. Pelottaahan se.
Sijalla 3. Rattle: Rakkauslaulu luusereille
Kerrankin laulu meille poikamiehille. Meille luusereille. Meille hiljaisille. Meille ujoille. Meille joita kukaan ei rakasta. Laulu meille kaikille. Ja mikä oivallus että parempi on vältellä rakastumista koska paha mieli ainoastaan siitä jää. Näinhän se menee.
Sijalla 2. Juliet Jonesin Sydän: Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?
Pohdiskeleva biisi siitä millaisiin miehiin naiset oikeasti rakastuvat. Ei ne rakastu meihin kunnon miehiin. Naiset rakastuvat renttuihin. Tämä on niin totta. Ei siinä auta raha, ei omaisuus, ei sukupuu, ei koulutus eikä edes siisteys. Ja tämän kappaleen nostaa omaan arvoonsa vielä tunteella vedetty laulusuoritus. Laulaja todella eläytyy kappaleeseen. Kyllähän se tosiaan huolestuttaa että kuinka meidän kunnon miesten käy?
Sijalla 1. Vesa-Matti Loiri: Vanhoja poikia viiksekkäitä
Kappalehan on klassikko ja Loiri nosti sen omalla tulkinnallaan vielä korkeampaan arvoon. Ei varmaan tarvitse enempää selittelyä. Tämä laulu tosiaan kertoo mitä on yksin kun jää. Ei paljon tanssittu Nestorin häitä. Kaunista, herkkää, surullista ja niin totta. Täydellinen poikamiesbiisi. Kuunnelkaa ja ihailkaa.
Tässä nämä nyt oli. Nämä on toki vain minun tulkintaa poikamiesbiiseiksi. Ja pintaahan tässä vain raapaistiin, kyllähän noita lisää toki löytyy kun etsii. Mielipiteitä ja omia suosikkeja otetaan ilomielin vastaan. Kommenttilaatikko on avoin kaikille.
Siirrän kolumnin kirjoitusvuoron Tuomakselle. Tuolle pohjanmaan maajussille. Aiheeksi luonnollisesti Maajussille morsian.
7 kommenttia:
Ei kai se oo niin justiinsa. Eihän tämäkään keskiviikkokolumni ole ihan keskiviikona julkaistu. (Ainakaan päivämäärän mukaan)
Hienoa. Lueskelen tätä blogia säännöllisesti ja nyt on tässä lähiaikoina alkanut tuntumaan, että blogista on tulossa nousevassa kaaressa viihdyttävämpi ja viihdyttävämpi.
Varsinkin nämä keskivviiko kolumnit ja runotorstait ja muut piristävät huomattavasti.
Muutenkin tekstit ovat jotenkin nostaneet tasoaan.
Hienoa poijjaat.
Tämä on julkaistu keskiviikon puolella mutta koska kirjoittaminen on aloitettu tiistaina niin se näkyy tuossa päivämäärä kohdassa.
Ja muistakaa legendaarinen poikamieskipale eli kaupunginorkesterin Anssi ei osaa tanssia.
"jota Anssi on jo monta vuotta jo rakastanut ja vaikka se ei ole vielä minnekkään johtanut niin Anssi jaksaa toivoa."
"Anssi voi onnetonta peli menetetty on Anssi ei osaa tanssia"
Ja voihan parahin toveri Tuomas kirjoittaa jutun jo valmiiksi ja lähettää sen vaikka Matille joka sitten julkaisee sen keskiviikkona.
Lähetä kommentti