Runoluukut 2,3,4 ja 5

2.
siinä ajattelin hän maatessaan
kesän poikamiehisiä aikojaan

3.
silloin kun poikamiehet reissaili
ja makkaroita reippaasti grillaili

4.
nykyään muut poikamies grillailijat
vaan kanssa naisten heilastelevat

5.
masentuneena kohtaloonsa kovaan
mietti hän jäänkö tähän makaamaan

Vielä kuukausi...

...ja sitten on koeaikani päättynyt ja olen kerhon täysipainoinen jäsen. Epäilen kyllä että muut poikamiehet eivät uskalla minua vielä päästää jäseneksi koska olen niin ylivoimainen poikamies.

Pikkujoulukausikin tässä alkaa jo olla pikkuhiljaa meneillään ja sekös on poikamiehille vaarallista aikaa. No ei kyllä ole. Itselläni on tiedossa luokan pikkujoulut 19.12 ja Tampereella olisi edellisen luokan pikkujoulut 12.12 mutta sinne en taida päästä kun uhkasin eräälle Vaasan poikamiesgenren edustajalle leipoa silloin täytekakun synttäreiden kunniaksi. Kroonisten Poikamiesten pikkujouluista on liikkunut villiä huhua että ne pidettäisiin ehkä Lapualla 20.12 mutta sitä ei taideta olla vielä lyöty lukkoon?

Hetkinen. Nythän kun alkoi joulukuu niin sehän on joulukalenterien aikaa. Minäpäs aloitankin tänne runojoulukalenterin. Homman nimi voisi olla sellainen että joka päivä jatketaan runoa parilla rivillä niin että aattona on sitten runo valmiina. Ei tämä hieno suunnitelma varmaan onnistu mutta yritetään edes.

1. luukku:

Joulukuu jo tänne saapui
Poikamies lumeen kaatui

Hyvää joulun odotusta vaan kaikille ja varokaa poikamiehet tonttutyttöjä!

Poikamiehisyyden moottoritie

Poikamiehisyyden moottoritiellä
ajelen aina vaan autolla rämällä
välillä vastaan tulee ramppeja hurjia
jotkut ohitan huomaamatta
joihinkin vauhtia himmaan hieman
mutta kohdalla kaasua vaan painan
joillekin rampeille joku pois painelee
joiltakin rampeilta joku mukaan kurvailee
ruuhkaa ei ole tällä tiellä poikamiehisyyden
jolta käänny en pois vain tätä ajelen

Miten on syksy mennyt?

Tässä marraskuun puolessa välissä on syytä katsastaa miten poikamiehisesti on kerholla mennyt tämä syksy. Sehän on helppo selvittää miten poikamiehisesti jäsenet ovat eläneet elämäänsä. Nimittäin jos ei ole säpinää niin on aikaa käydä jorisemassa blogilla mutta jos on säpinää niin silloin ei ole aikaa eikä poikamiehinen ylpeyskään anna kirjoittaa tänne. Tästä voimme tehdä matemaattisen kaavan.

Kaava menee näin.

(k - N/PM) / N/PM * 100 % = KPM %

Jossa k=kirjoitusten määrä
N = kaikkien kirjoitusten yhteismäärä
PM=poikamiesten määrä
KPM=poikamiehisyyden määrä

Lopputuloksesksi saadaan kaikille vertailuluku, jonka avulla sitten pystytään laittamaan poikamiehet poikamiehisyydeen perusteella paremmuusjärjestykseen niin, että mitä isompi luku niin sitä parempi.

Kun nyt otamma tämän tieteellisesti pätevän kaavan avuksi niin voimme selvittää miten poikamiehistä elämää kerhomme jäsenet ovat eläneet. Kirjoitusten määräksi otamme syyskuussa ja sen jälkeen kirjoitetut jutu.

Matti 6 kirjoitusta
? 4 kirjoitusta
Wille 3 kirjoitusta
Manninen 0 kirjoitusta
AC/DC 0 kirjoitusta
Pikvi 0 kirjoitusta

N/PM = 13/6 = 2,16

Täten saadaan jäsenille seuraavanlaiset luvut
Matti --> (6 - 2,16) / 2,16 * 100 % = 177,8 %
? --> (4 - 2,16) / 2,16 * 100 % = 85,2 %
Wille ---> (3 - 2,16) / 2,16 * 100 % = 38,9 %
Manninen, AC/DC ja Pikvi ---> -100 %

Ja tuloksiahan luetaan niin, että prosentti luku kertoo sen kuin monta prosenttia enempi/vähempi on poikamiehinen verrattuna keskimääräiseen kerhon jäseneen. Esim. jäsen ? tulos 85,2 % kertoo, että hänellä 85,2 %:a poikamiehisyyttä ollut enemmän tänä syksynä verrattuna tilastollisesti keskiarvoiseen jäseneen. Eli kaikki luvut mitkä ovat yli yhden tarkoittavat, että on kerhon jäsenistössä paremmalla puolella, 0 tarkoittaa sitä, että poikamiehisyyttä keskimääräisen arvon verran ja -merkkinen luku tarkoittaa että poikamiehisyyttä on vähempi kuin keski-arvoisella jäsenellä.

Mutta se mikä näissä tuloksissa huolettaa on se, että näyttää siltä, että tänä syksynä AC/DC:llä, Mannisella ja Pikvillä on mennyt todella huonosti. He kaikki ovat melkeen jo ukkomiehiä, pitäisiköhän tässä laittaa puheenjohtaja vaihtoon?

Pitäisi jossain vaiheessa tehdä tälläinen laskelman koko vuodesta.

Huoli blogin tilasta

Kukaan ei enää vieraile blogilla
ainoastaan parhaat kirjoittelevat
täyttyy muiden elämä rilluttelulla
rankasti jäsenet kohta puteilevat
uhkaako pystin saamistani kukaan?

Kysymys

Miksi jäähyilee hän,
mitä tapahtunut on?
Tulisiko selitystä tähän,
oletko pian kerhosta osaton?

Aiemmin olen runoillut,
että olisin sitoutunut.
Tyhjiä olen ladellut,
ajankulukseni kirjoittanut.

Jäsenistö alkaa harventua,
vähiin käyvät yksinäiset.
Säpinöitään salailtua,
onnistuneet on serkukset?

Pystin saatte hyvästellä,
tänne nyt se jää.
Ette saa sitä käsitellä,
varma on nyt juttu tää.

Näin Japanissa

Tänään lehteä lueskellessani huomasin siinä poikamiestä koskevan uutisen. Nimittäin Japanissa on nykyään sellainen ongelma etteivät ihmiset mene naimisiin siellä. Ura nimittäin menee perhe elämän edelle. Tämän johdosta Japani on nykyään täynnä poikamiehiä ja vanhoja piikoja. Kiinassahan ongelma on se, ettei siellä ole poikamiehille yksinkertaisesti naisia eli siellä on "poikamiespommi". Japanissa ei ole naisista pulaa mutta kun sekä naiset että miehet tekevät pitkää päivää niin he eivät jouda säpinöimään missään välissä. Näiden poikamiesten vanhempia tämä ärsyttää kun lapset vaan jäävät asustelemaan jonnekin peräkamariin. Tämän johdosta siellä on tapahtumia missä vanhemmat koittavat naittaa lapsiaan. Meidän kerhollamme olisi kyllä hyviä kasvumahdollisuuksia tuolla idän suunnalla

Sitten siinä oli juttua, että ennen Japanissa oli ollut puhenaisia, jotka olivat naittaneet ihmisiä. Suomessahan on ennen tätä hommaa hoitaneeet puhemiehet. Saiskohan jostain itselle tuollaisen puhenaisen tai -miehen. Poikamieskohtalontovereista ei kyllä sellaista saisi kun lopputulos olisi ainakin huonompi mitä lähtötilanne.

.

Ranskalainen sananlasku

Sano aina ei niin et joudu koskaan naimisiin.

Meinasin runoilla...

... mutta en sitten jaksanutkaan joten kirjoitan tänne jotain muuta. Kerron vaikka kuulumisiani säpinärintamalta:



Siinä ne tärkeimmät.

No hyvä on. Olen minä naisten kanssa ehkä vähän jutellut.

Runoilen sittenkin jotain:

Poikamiehen tie

Poikamies, poikamies.
Minne vie elon ties?

Naisen luo lämpimään?
Paratiisin suolle rämpimään?

Ei vie sinne polku poikamiehen.
Matka jää puolitiehen.


Humppa Soi: Mikko Alatalo: Miesten talo
Humpastalainattua:
"Se on miesten talo
ilman naisen herkkää kättä.
Ei kukat kuki siellä.
Vain tuoksu tunkkainen."

Suomalainen nuorallatanssi

Tasapainoilua kahden vaiheilla,
olenko vai enkö ole.
Mietin näin kotona illalla:
'Ei tästä mitään tule'.

Nuoralla tanssin näin,
kummalle puolelle putoan?
'Valitsenko kummin päin?'
noinhan aina totean.

Valinta on vaikea,
mutta päätän näin:
'Tunne oli haikea,
jolloin elin ominpäin.'

Runo on tää surkea,
vailla mitään salaisuutta.
Mielessäni alan hokea:
'Paljastanko totuutta?'

Narulla vielä taiteilen,
mitä mahtaa tapahtua?
Muuta vielä kerro en:
'Aionko ehkä sitoutua?'


Aihe: Runotorstai

Kun lehdet putoilevat

Kyllä se on uskottava, että syksy on tullut. Aamulla kun lähtee töihin on pimeetä ja kylmää. Lenkillä kun käy niin on pimeetä ja märkää. Ainoat hieman valoisammat hetket kuluvatkin sitten töissä istuessa. Hyvä jos tänä vuonna edes lunta saadaan valaisemaan maisemaa. Jouluunkin on vielä aikaa.

Lenkkeilykin vaan tuppaa masentamaan mieltä kun silloin on aikaa ajatella asioita. Minuun on iskenyt älytön asuntokuume. Haluaisin pienen tai vähän isomman omakotitalon maalta, parasta olisi jos se ei olisi edes minkään taajaman keskustassa vaan ihan kunnolla korvessa. Ja tonttiakin saisi olla jonkin verran siinä. Mutta kun tälläistä alkaa unelmoimaan niin samalla tajuaa miten yksin sitä onkaan. Siellä sitä istuisi pienessä tai suuressa kodissaan illat yksinään ja kuuntelisi sateen ropinaa tai jotain melankolista musiikkia. Siellä vierailisi vaan kohtalontoveri poikamiehiä tai vielä pahempaa siinä vaiheessa jo kerhosta pudonneita ex-jäseniä. Ei olisi ketään odottamassa kun tulet töistä kotiin. Ei olisi ketään kenen kanssa istuisi sohvalla takkatulen loimussa. Notta olispa ainakin kunnon tönö silloin itellä, eiköhän siellä kelpaisi poikamiehistelläkin.

Ja nettikin reistailee

Nyt on hyvät fiilikset kuunnella surullisen kaunista Virgin Blackiä.

Pohjanmaan joet

Jos sitä taas vaihteeksi jorisis tännekin jotain kun edelleen näyttää muilla kerhon kunniarvoisilla jäsenillä menevän erittäin hyvin tai sitten erittäin huonosti.

Jälleen kerran pohdin itselleni läheistä aihetta eli sitä miten voin ollakkin näin uskomattaman hyvä poikamies eli onko siihen muitakin syitä sen lisäksi, että olen luotu poikamieheksi.
Jos niin huonosti on tapahtunut että huomaa että jonkun kanssa voisi ehkä olla jotain säpinän mahdollisuutta niin näin krooninen poikamieshän pakenee siinä vaiheessa. Tarkoitan tällä konkreettisen pakenimisen eli sellaisen, että jossain kuppilassa vaikka joku tulisi juttelemaan niin silloinhan poikamies ryntäisi pihalle sieltä ja eikä pysähtyi heti ensimmäiselle grillille vaan vasta toiselle. Tämän lisäksi tarkoitan tällä sellaista, että kun näkisi tälläisen ihmeen istuvan vaikka ruokalassa niin enhän minä hänen viereensä menisi istumaan vaan ehtisin paikan jostain syrjemmästä. Jos tälläinen tapaus istuisi takkahuoneessa sohvalla niin minä en uskaltaisi mennä hänen viereen istumaan. Jos näkisin kävelemässä jossain kääntyisin toiseen suuntaan ja kahtoisin perään surullisena ja harmittelisin miksi tein taas näin. Esimerkkejä voisi keksiä tuhansia.

Mutta kun toimin näin loistavan poikamiehisesti niin tällä saan annettua toiselle sellaisen kuvan, että minua ei kiinnostaisi pätkääkään vaikka tällaisessa heikossa hetkessä tilanne on justiinsa toinen. Syy tälle käyttäytymiselle löyty alitajunnasta sitä jotenkin ajattelee, ettei saa näyttää liian kiinnostuneelta ettei vaan säikytä toista. Mutta kiitos tämän olen entistä vahvempi poikamies ja pystin paluu sen oikealle omistajalle on taas pykälän lähempänä.

ps. Simpsonitkin oli masentava sarja kun Milhousella on ollut vakavampaa säpinää kuin minulla. Onneksi se on fiktiota kun tosielämän Milhouset ovat vahvasti poikamiehiä.

Etsintä

Poikamiehen elämä,
kuin avaruustutkimuskeskus.
Tarkoitus on löytää jotain,
jotain, johon ottaa yhteyttä.

Lähetän viestin, toisen, kolmannen...

Odotan vastausta, odotan, odotan...

Kaikki vaikuttaa niin epätoivoiselta,
vastausta ei kuulu.
Aivan, kuin kaikki muu elämä olisi kaikonnut,
piiloutunut ikuisiksi ajoiksi.

Yhtä varmasti,
kuin avaruudessa ei ole elämää,
tiedän, että itsekään en saa vastausta.

En koskaan enkä milloinkaan!

Katselen kirkkaan syksyistä tähtitaivasta
ja yhtäkkiä, aivan varoittamatta,
näkyy tähdenlento.

Toivo herää, kasvaa...

Mutta tähti katoaa näkyvistä,
yhtä nopeasti kuin se oli ilmestynytkin.

Silti, en haluaisi menettää toivoani.

Jatkan odottamista, jatkan, jatkan...



Aihe: Runotorstai

Kiltti

Poikamies olen vain
enkä sitä peittää voi.
Yksin kotona istun ain'
miksei koskaan ovikello soi?

Mistä johtuu tilani mun
mietin päälläin vanha viltti.
Haluaisin tuntea lämpös Sun
Sinä mukava, ihana, kiltti.

Vaatimukset sulla niin kovat
enkä niihin koskaan yllä.
Mulla silti mietteet somat:
Jos kosisin, vastaisitko: "Kyllä"?

Turha mitään edes kysyä
turha vaivata päätään.
Painan syvemmälle myssyä
en varaa kirkkoa mistään.

Mä vain kuuntelen kun puhut
esität vaatimuksesi kuin piltti:
"Täytyy olla tasokkaat jutut
ja pukuna uudenkarhea kiltti."

Flaming Bachelor's

Ompa ollut hiljaista tällä blogilla. En tiedä mikä syys on. Se voi olla se, että kaikilla on niin hirveään paljon aivan kauhean hirveitä säpinöitä etteivät he kehtaa tulla tänne kertomaan niistä ettei joudu eroamaan kerhosta. Tai sitten voi olla niin kuin minulla ettei ole juurikan yhtään minkäänlaista säpinän puolikastakaan.

Nytkin iski sitten syysflunssa päälle ja päivät olen jotenkin hoiperrellut töissä ja illat katsellut Simpsoneita. Eli illat olen elänyt täyttä elämää.
Syy tähän sairauteen löytyy varmanakin viikonlopusta kun näin silloin naisia (siis näin en säpinöinyt) ja herkkä poikamies ei sellaista kestänyt sairastumatta. Niin ja viikonloppuna tuli käytyä uimassakin ensimmäisen kerran tänän kesänä.

Ja sain luetteu Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen. Yllättävän luettava kirja se oli. Itseasiassa se ei ollut yhtään pakkopullaa tuo lukeminen vaikka pari kuukautta siihen menikin. Vaikka tuo nimi ei kerrokaan kovin paljon tuosta kirjasta. Enempi se oli sellaista Pietarilaista ihmissuhdedraamaa. Mutta tapahtui siinä rikos ja rangaistuskin siitä seurasi. Eli vähän niinkuin kerhossakin jos tekee rikoksen eli hurjaakin hurjemman säpinän saa rangaistuksen ja joutuu jäähylle. Josta tulikin mieleeni, että onkohan herra Emeritus tulossa joskus pois sieltä jäähyltä? No sitä ei kai tiedä kukaan.

Pitäsköhän sitä jaaritella oikein kunnolla täällä blogilla kun kerran pääsi vauhtiin. Asiaahan ei ole tietenkään ollenkaan mutta ei anneta sen estää menoa. Mutta kun tänne väliin kun kirjoittaa jotain "asiaa" niin sitä ei kukaan huomaa eli tähän on hyvä kirjoitella kerhon asioita. Eli kukakohan voitti tuon kesän poikamieskisan. Omasta mielestäni minä voitin sen aivan ylivoimaisesti. Ihan varmasti. Kukaan ei voi väittää muuta. Minulla ei ole ollut mitään ei yhtään mitään. Pelkkiä poikamiehisiä tekoja koko kesä täynnä. Oliskohan tuossa jo tarpeeksi uhoamista. No ei tietenkään. Minähän sen pystinkin vien tänä vuonna ja puheenjohtajaksikin palaan tässä kohtapuoleen. Muutaman vuoden päästä ei kerhossa ole ketään muita kuin minä.

Ja tässä olen jälleen kerran miettinyt syitä siihen miksi olen niin täyrellinen poikamies. Ensinnäkin en osaa "vongata" naisille. Siis vaikka olisinkin kiinnostunut jostakin niin hän ei ainakaan sitä huomaisi. Ei sitä vaan kehtaa. Toisekseen jos niin huonosti tapahtuisi, että tutustuisi johonkuhun paremmin ja vähän tuntuisi siltä, että tässä vois olla vaikka jotain niin, ei sitä uskalla alkaa ottamaan selvää, että miten asia on. Mieluummin sitä pakenee paikalta ja juoksee karkuun. Pitäisi kai alkaa parantamaan kuntoa, että jaksaisi juosta paremmin karkuun. No nyt tää menee jo niin herkäksi ja huonoksi että olisi varmaan syytä lopettaa tälläinen tyhjänpäiväinen löpiseminen.

Ja kiitos eräälle Turkulaiselle herrasmiehelle, joka oli esitellyt blogia siellä Suomen ex-pääkaupungissa. Sitä minä en vaan tiedä miksi hän oli sitä esitellyt naimisissa olevalla naiselle. Vapaille naisillehan sitä pitäisi esitellä. Tai sitten ei.

Ei säpinää maassa eikä ilmassa

Tämän viikon maanantaina oli firman pippalot tuolla pääkaupungissa. Maanantaina aamuna poikamies lähti reteesti taksilla kohti lentokenttää ja poimi pari vanhempaa rouvaa mukaan. Kentällä hetken säädyttyä oli vuoro astua lentokoneeseen. Edellisestä kerrasta olikin jo kulunut yli 10 vuotta. Hieman jännitti tuo lentäminen kun poikamies tottuneempi liikkumaan matalalla. No kone pääsi ilmaan ja siinä vaiheessa oli jo vähemmän jännityneempi oli. Siinä vajaan tunnin päästä kone oli jo laskeutumassa Helsinki-Vantaalle ja tämäkin oli melko jännittävää ei niin jännittävää kuitenkaan mitä nousu tai säpinät. Kentällä oli porukkaa odottelemassa tilataksi jolla kruisailimme Hesan keskustaan. Siinä kahvit juotua vähän seikkailin kaupungilla ja sen jälkeen pitikin jo kiiruhtuu syömään ja juhlaseminaariin. Ruoka oli hyvää. Luentojen jälkeen olikin hieman enempi aikaa ja seikkailin enempi kaupungilla, vaikkakaan en käynyt siellä missään. Sitten olikin vuorossa pelottava iltajuhla pukupakkoineen. Juhla oli hieno, ihmisillä oli hienot puvut, ruoka tarjoiltiin pöytään ja se oli hyvää, mutta annokset olisivat saaneet olla suurempia. Siinä ruuan jälkeen hengailin hieman ja jo puoli kahden aikaan läksin takaisin hotellille nukkumaan. Aamulla kyyti läksi jo kahdeksalta kohti kenttää ja sieltä potkurikoneella takaisin Pohjanmaalle, jossa oli jo puol yhdeltätoista ja tämän jälkeen kotiin päiväunille.

Ja sitähän luulisi, että tuollaisessa tapahtumassa olisi säpinää jo niin paljon, että huonompaakin poikamiestä hirvittäisi mutta ei tietenkään minun tapauksessa. Ei ollut säpinän säpinää, ikävä kyllä.

Runo ja blogin herättelyä

Onpas täällä blogilla hiljaista kuin poikamiesten säpinäkisoissa. Pitäisiköhän tätä taas vähän herätellä ja alkaa vaikka jatkamaan kesätauolla olleita kolumneja sekä runoja. Ainakin jotain eloa olisi kiva tänne saada. No minä voisin vaikka yrittää kirjoittaa pitkästä aikaa runon. Aihe tutusti Runotorstailta.

Ajatus

Ajattelen yksinäisyyttä

Olenko yksinäisyyden orja?
Mistä minulle neito sorja?

Mietin menneisyyttä

Olinko aina yksin?
Tulinko hyljätyksi?

Tuumin tulevaisuutta

Löydänkö oikean vai väärän?
Itsekö elämäni säädän?

Poden poikamiehisyyttä

Ehkä elämä onkin hyvä näin?
Kun onnellisen poikamiehen peilissä näin

Maiseman vaihto

Kesän säpinäkisa alkaa kai olla lopuillaan. Aluksihan sen piti olla vain kesä- ja heinäkuun mutta jos nyt olen oikein ymmärtänyt niin jatkoimme sitä kuukaudella. Joka tapauksessa minun täytyy surukseni myöntää ettei kesä aivan niin poikamiehisesti ole mennyt kuin mitä siltä odotin. Olen jutellut useankin eri naisen kanssa. Mesessä ja ihan livenäkin. Anteeksi. Olen kuitenkin poikamiehenä pysynyt koko kesän vaikkakaan en ihan täydellisenä. Eikös se kuitenkin ole niin että parempi huonokin poikamies kuin ukkomies?

Vaihdoin tässä kaupunkiakin vähän pienempään (Tampereesta Kokkolaan) jotta mahdollisuudet säpinöintiin vähenisivät. Pohjanmaa kun on jo parinkin poikamiehen kokemuksesta todettu turvalliseksi paikaksi harrastaa tätä jaloa aatettamme. Toivottavasti olette oikeassa.

Olen nyt siis vähän reilun viikon verran täällä Kokkolassa asustellut ja uutta koulua käynyt. Alan valinta vaikuttaa oikein hyvältä vaikka muut epäilevätkin etten muka pysyisi poikamiehenä näin naisvaltaisella alalla. Onhan se totta että luokallamme on 30 naista ja 3 miestä, mutta onneksi suurin osa on varattuja. Kyllähän tässä on joutunut väkisinkin juttelemaan luokkalaisten kanssa kun siihen on pakotettu. Ilkeitä ovat opettajat kun käskevät meidät tutustumaan toisiimme.

Todistin tässä myös sen tosiasian että koirat on hyviä naismagneetteja. Käytin serkkuni koiraa lenkillä ja hetihän siihen ilmestyi yksi luokkamme tytöistä ihastelemaan koiraa. Taisin vahingossa pari sanaa siinä sanoakin. Lieventävänä asianhaarana voin kuitenkin ilmoittaa että tyttö oli varattu enkä koiraakaan enää taida lenkillä käyttää. Olkoon tästä oppina muille poikamiehille että älkää hommatko koiraa ja jos hankitte niin hankkikaa mahdollisimman ruma.

Tänään yksi luokkamme tytöistä sanoi minua rotaksi joten eiköhän se anna jo vähän suuntaa siihen miten suosittu olen naisten keskuudessa.

Humppa Soi: Gaelic Storm: Born to be a Bachelor
Humpastalainattua:
"Girls, ye’ll never catch me,
Stayin’ single, is the plan
Born to be a Bachelor"

Poikamiesten yö

Vaasassa oli torstai iltana Taiteiden yö tapahtuma. Ja minä ja toinen kerhonjäsen veljensä kanssa päätimme sitten mennä seikkailemaan sinne. Itse aloitin suuren seikkailun vähän aikaisemmin. Torilla oli niin hurjasti ihmisiä, että päätin sitten häipyä muualle ja lähdin käymään museossa. Se oli hieno paikka, oli haarniska, vanhoja rahoja, täytettyjä eläimiä ja kaikenlaista muuta mielenkiintoista. Vanhat hääasut osasto tosin ei ollut kovinkaan lähellä sydäntä. Tämän jälkeen eksyin sitten modernin taiteen museoon. Oli se modernia. Pari hienoa teosta siellä oli muut tahtoivat mennä vähän yli. Pian tämän jälkeen ilmaantuivatkin sitten poikamiehet. Seikkaillimme rannassa ja kuuntelimme jotain musiikkia ja sitten seikkailimme lisää torilla. Kävimme myös katsastamassa paikallisen grillin. Vähän aikaa menoa katottua päätimme lähteä tänne poikamiesboksiini grillailemaan ja saunomaan. Siinähän ilta sitten kuluikin rattoisasti ja poikamiehisesti. Jotain yhden jälkeen sitten pääsin nukkumaan ja seuraavana aamuna tietenkin takaisin töihin.

Tuolla taiteiden yössä oli älyttömän paljon ihmisiä. Ei uskoisi, että tuollainen tapahtuma vetää noin paljon porukkaa. Vaikkakin porukkaa oli noin paljon niin ei meille tietenkään mitään säpinöitä ollut. Ei edes neljäosasäpinääkään. Muutaman työkaveria vain morjestin.

Poikamiehiä ollaan vuodenajoista riippumatta...

Kesä alkaa kääntyä kohti viimeistä rutistustaan samoin kuin kesäheilojen metsästäminenkin. Itseni puolesta voin kuitenkin sanoa että metsästämättä jäi tänäkin vuonna. Melkolailla säpinättömissä merkeissä ollaan menty koko kesä. Naispuolisiin kavereihin olen ollut yhteyksissä virtuaalisesti samaan tapaan kuin ennen kesää ja varmasti kesän jälkeenkin, mutta vaikka tämä minulta varmaan viekin kesän poikamies tittelin, niin mitään poikamiehisyyttäni vaarantavaa ei ole havaittavissa.

Näiden perinteisten säpinöiden lisäksi olen kerran puhunut naiselle livenä koko kesän aikana. Kyseessä oli eräs opistoaikainen ystäväni ja paikkana saarijärven surullisne kuuluisa "lerssipatsas". Jo paikasta voi päätellä ettei kyseessä ollut kovinkaan kiihkeä tapaaminen. Toinen live säpinä sattui keskellä yötä Karstulan keskustassa kun olin siellä kävelyllä. Joku täysin tuntematon random-nainen nosti minulle kättä kun ajoi ohi autolla. Varmaan luuli joksikin toiseksi, tai sitten kyseinen oli tarkoitettu vittuiluksi... Veikkaan jälkimmäistä.

Tässäpä olikin sitten koko kesän säpinät. Se meni oikeastaan niin kuin kuvittelinkin, oikeastaan vielä paremminkin jos tarkemmin miettii. Eli ei sitä turhaan ole tähän kerhoon päästy. Ja vaikka se tällä hetkellä näyttääkin siltä että olisin häviämässä kesän poikamies tittelin AC/DC:lle, niin kannattaa kuitenkin katsoa kisa loppuun. AC/DC:llä kun tunnetusti on tapana ryssiä viime metrillä...

Lopuksi vielä pari sanaa tulevasta. Jos ajatellaan teorian tasolla niin minulla on kaksi vaaran paikkaa tulossa. Toinen on Mikkelissä sijaitsema Jurassic Rock ja toinen on uuteen kouluun lähtö elokuun lopussa (Kyseinen koulu on Tornion ammattikorkea ja Medianomiksi kouluttautuminen jos ketään sattuu kiinostamaan). Ja pakkohan se on myöntää että Kesäfestarit ja uudet koulut ovat aika pahoja paikkoja epävarmoille poikamiehille. Mutta onneksi minä olenkin Itsevarma poikamies.

Päässä soi: Zen Cafe: Tämä on syksy (Soi WILLEN mankasta)

Päästä antisäpinöity: "Nojailen puistossa penkkiä vasten naisia katsellen. Nuohan on jurrissa. Pitäisi uskaltaa sanoa niille moi. Vaatteista päätellen nekin on koulussa. Missähän koulussa. Toinen mua katsoo. Sen kaveri nauraa. Nousen ja lähden pois."