Ei säpinää maassa eikä ilmassa

Tämän viikon maanantaina oli firman pippalot tuolla pääkaupungissa. Maanantaina aamuna poikamies lähti reteesti taksilla kohti lentokenttää ja poimi pari vanhempaa rouvaa mukaan. Kentällä hetken säädyttyä oli vuoro astua lentokoneeseen. Edellisestä kerrasta olikin jo kulunut yli 10 vuotta. Hieman jännitti tuo lentäminen kun poikamies tottuneempi liikkumaan matalalla. No kone pääsi ilmaan ja siinä vaiheessa oli jo vähemmän jännityneempi oli. Siinä vajaan tunnin päästä kone oli jo laskeutumassa Helsinki-Vantaalle ja tämäkin oli melko jännittävää ei niin jännittävää kuitenkaan mitä nousu tai säpinät. Kentällä oli porukkaa odottelemassa tilataksi jolla kruisailimme Hesan keskustaan. Siinä kahvit juotua vähän seikkailin kaupungilla ja sen jälkeen pitikin jo kiiruhtuu syömään ja juhlaseminaariin. Ruoka oli hyvää. Luentojen jälkeen olikin hieman enempi aikaa ja seikkailin enempi kaupungilla, vaikkakaan en käynyt siellä missään. Sitten olikin vuorossa pelottava iltajuhla pukupakkoineen. Juhla oli hieno, ihmisillä oli hienot puvut, ruoka tarjoiltiin pöytään ja se oli hyvää, mutta annokset olisivat saaneet olla suurempia. Siinä ruuan jälkeen hengailin hieman ja jo puoli kahden aikaan läksin takaisin hotellille nukkumaan. Aamulla kyyti läksi jo kahdeksalta kohti kenttää ja sieltä potkurikoneella takaisin Pohjanmaalle, jossa oli jo puol yhdeltätoista ja tämän jälkeen kotiin päiväunille.

Ja sitähän luulisi, että tuollaisessa tapahtumassa olisi säpinää jo niin paljon, että huonompaakin poikamiestä hirvittäisi mutta ei tietenkään minun tapauksessa. Ei ollut säpinän säpinää, ikävä kyllä.