Flaming Bachelor's

Ompa ollut hiljaista tällä blogilla. En tiedä mikä syys on. Se voi olla se, että kaikilla on niin hirveään paljon aivan kauhean hirveitä säpinöitä etteivät he kehtaa tulla tänne kertomaan niistä ettei joudu eroamaan kerhosta. Tai sitten voi olla niin kuin minulla ettei ole juurikan yhtään minkäänlaista säpinän puolikastakaan.

Nytkin iski sitten syysflunssa päälle ja päivät olen jotenkin hoiperrellut töissä ja illat katsellut Simpsoneita. Eli illat olen elänyt täyttä elämää.
Syy tähän sairauteen löytyy varmanakin viikonlopusta kun näin silloin naisia (siis näin en säpinöinyt) ja herkkä poikamies ei sellaista kestänyt sairastumatta. Niin ja viikonloppuna tuli käytyä uimassakin ensimmäisen kerran tänän kesänä.

Ja sain luetteu Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen. Yllättävän luettava kirja se oli. Itseasiassa se ei ollut yhtään pakkopullaa tuo lukeminen vaikka pari kuukautta siihen menikin. Vaikka tuo nimi ei kerrokaan kovin paljon tuosta kirjasta. Enempi se oli sellaista Pietarilaista ihmissuhdedraamaa. Mutta tapahtui siinä rikos ja rangaistuskin siitä seurasi. Eli vähän niinkuin kerhossakin jos tekee rikoksen eli hurjaakin hurjemman säpinän saa rangaistuksen ja joutuu jäähylle. Josta tulikin mieleeni, että onkohan herra Emeritus tulossa joskus pois sieltä jäähyltä? No sitä ei kai tiedä kukaan.

Pitäsköhän sitä jaaritella oikein kunnolla täällä blogilla kun kerran pääsi vauhtiin. Asiaahan ei ole tietenkään ollenkaan mutta ei anneta sen estää menoa. Mutta kun tänne väliin kun kirjoittaa jotain "asiaa" niin sitä ei kukaan huomaa eli tähän on hyvä kirjoitella kerhon asioita. Eli kukakohan voitti tuon kesän poikamieskisan. Omasta mielestäni minä voitin sen aivan ylivoimaisesti. Ihan varmasti. Kukaan ei voi väittää muuta. Minulla ei ole ollut mitään ei yhtään mitään. Pelkkiä poikamiehisiä tekoja koko kesä täynnä. Oliskohan tuossa jo tarpeeksi uhoamista. No ei tietenkään. Minähän sen pystinkin vien tänä vuonna ja puheenjohtajaksikin palaan tässä kohtapuoleen. Muutaman vuoden päästä ei kerhossa ole ketään muita kuin minä.

Ja tässä olen jälleen kerran miettinyt syitä siihen miksi olen niin täyrellinen poikamies. Ensinnäkin en osaa "vongata" naisille. Siis vaikka olisinkin kiinnostunut jostakin niin hän ei ainakaan sitä huomaisi. Ei sitä vaan kehtaa. Toisekseen jos niin huonosti tapahtuisi, että tutustuisi johonkuhun paremmin ja vähän tuntuisi siltä, että tässä vois olla vaikka jotain niin, ei sitä uskalla alkaa ottamaan selvää, että miten asia on. Mieluummin sitä pakenee paikalta ja juoksee karkuun. Pitäisi kai alkaa parantamaan kuntoa, että jaksaisi juosta paremmin karkuun. No nyt tää menee jo niin herkäksi ja huonoksi että olisi varmaan syytä lopettaa tälläinen tyhjänpäiväinen löpiseminen.

Ja kiitos eräälle Turkulaiselle herrasmiehelle, joka oli esitellyt blogia siellä Suomen ex-pääkaupungissa. Sitä minä en vaan tiedä miksi hän oli sitä esitellyt naimisissa olevalla naiselle. Vapaille naisillehan sitä pitäisi esitellä. Tai sitten ei.