Heijastuksia

Istuudun paikalleni ja
nostan pääni ja katson
ympärilläni olevia kunnes
katseeni osuu silmiin vieraisiin
silmiin niin taivaan sinisiin

Katseeni voi vain heijastua
kuin valon säde peilityynestä järvestä
kuten muistakin paikallaolijoista

Mutta tällä kertaa katse
jää kiinni kuin kala verkkoon
haluaisin, että tämä hetki
kestäisi ikuisuuden pitkän

Mutta siirränkin katseeni
valon nopeudella pois sinusta
kunnes jälleen kohta
kaikki alkaa alusta


Aihe tuolta --> Runotorstai

Runo on kirjoitettu CMX:n Vainajalan vaikutuksen alaisena