Runotorstai
On metsässä polku
minne se vie tiedä en
Se tie on elämäni polku
jota kuljen laulellen
Tuntuu siltä että tieni on valinnut
suunnan aivan omanlaisen
Ei näy matkalla kuin vilahduksia
poluista toisten matkalaisten
Välillä matkalla on sadepäiviä
ja välillä aurinko on seuranaan
Suurin toivo on matkaajalla että
voisi kohdata polun toisen kulkijan
Aihe jälleen täältä Runotorstai
Ensi viikolla vuorossa on Wille.
On metsässä polku
minne se vie tiedä en
Se tie on elämäni polku
jota kuljen laulellen
Tuntuu siltä että tieni on valinnut
suunnan aivan omanlaisen
Ei näy matkalla kuin vilahduksia
poluista toisten matkalaisten
Välillä matkalla on sadepäiviä
ja välillä aurinko on seuranaan
Suurin toivo on matkaajalla että
voisi kohdata polun toisen kulkijan
Aihe jälleen täältä Runotorstai
Ensi viikolla vuorossa on Wille.
10 kommenttia:
Höpö-höpö pojat! Ei se polulta löydy morsio. Tiskoon sitä pitää mennä ja hytkyillä silmät nurin päässä lattialla. Kierrellen ja kaarrellen kun siipeen ammuttu metonpoika.
Oikeasti kaunis runo.
Mutta kun tämmönen ruho menee tiskoon ja yrittää kierrellä ja kaarrella kuin metonpoika niin saa kyllä aivan itsekseen kaarrella ja kierrellä sitä tanssilattiaa. Siinä tulee äkkiä metonpojasta ryvetetty kyyhkynen
Menkää metonpojat porukalla ja muiluttakaa muijat mukaan (en nyt tietenkään tarkoita sananmukaisesti, varjelkoon, vaan sanallisesti).
Vähän turhan rajut soidintanssit on ainakin tällä koirasmetsolla. Ja runokin oli erittäin herkkä ja kaunis. Hienoa Matti...
Hienoa Matti. Eipä olisi uskonut, että tästä porukasta joku pystyy runoilemaan noin kauniisti.
Herkkä ja hieno :)
Minusta tämä on herkkä runo.
Tunnen kyllä yhen jolle akka kävelil metsässä vastaan. avioonkin menivät mutta ero tuli. Se siitä. Mänkee vuan diskoon.
Toki herkkä runo. Kaunis.
Lähetä kommentti