sunnuntaina, maaliskuuta 01, 2009

Poikamiehisyyden puolijumalan nerokas ja sitäkin voitokkaampi paluu

Aloha kaikki kerhoveljet ja olematon lukijakunta. Olen palannut! Kellä oli ikävä?...no se on hyvä, ei mullakaan oo ollu pahemmin ikävä teitä! Miksi sitten olen palannut jaarittelemaan tänne hyvää vauhtia unohduksen syviin syövereihin painuvalle blogille? Vastaus on yksinkertainen: En tiedä.

Mutta asiaan. Tärkeimpänä voin heti kättelyssä sanoa ettei mikään oleelinen ole muuttunut. Olen edelleenkin yhtä vahvasti poikamies kuin olin silloin kun viimeksi olen tänne kirjoittanut. Juuri keksimäni sananlaskun mukaan krooninen on krooninen, vaikka ympäristö muutuisi. Ja ympäristöhän on muuttunut aika ryminällä. Päätin nimittäin todistaa vääräksi nekin huhut että lapissa olisi pulaa poikamiehistä ja että täältä jääkellarista muka löytäisi helposti itselleen lämmittäjän. Toisinsanoen otin ja vedin vielä sata kilometriä pohjosempaan viimeisestä olinpaikastani (Limingasta) ja parkkeerasin persukseni Tornion eksootisiin ympyröihin. Jos jotain oikein hurjasti kiinostaa tiedostaa missä sitä Mannisen retale viilettää nii suurin maamerkki on ehkä rakas naapurimaamme Ruotti. Eli Suomen ja Ruotsin yhtymäkohdassa, kahden maan rajalla, Oulun ja Rovaniemen välissä, siellä asuu Manninen, viimeinkin virallisesti Lappalainen! Ja voin sanoa että yksinäinen mökinrötiskä tunturimaisemassa on jo käytännössä minun.

Ja mitenkäs sitten muuten pyyhkii. No poikamiesmäisestippä tietysti. Koha olen viettänyt ensimmäisen puoli vuotta täällä ja eipä ole paljon lämmittäjiä löytynyt. Ekat oikeat villiporot olen kyllä jo nähnyt (autonikkunasta välillä Tornio-Oulu). Eli näin täällä. Poikamiehenä olen jatkanut eloani, vaan enpä siitä ole osannut vielä hirveitä itsesäälitrippejä vetää. Toivotaan että sekin iskee taas nii saatte jotain mielekkäämpää luettavaa...

Over ja out

Päässä soi: Muska: Krokotiilirock

Päästä lainattu: "Häipyi vuodet niin kuin kaivohon. Nyt Pave naimisissa Heinolassa on. Mä yhä levyautomaattiin nojailen ja siinä muistoissani Letukassa Pavea mä sekstaan."

Peräänajo: ´Lähden tästä samantien hiihtolomalle, että seuraavaa kirjoitusta saatte odottaa ainakin viikon verran. Tai ehkä enemmänkin. Katotaan nyt oliko kyseinen tilitys vain lievä mielenhäitriö...

3 kommenttia:

Wille kirjoitti...

Onko päästä lainattu ote elämästäsi? Ketäs Pavea sinä muistoissasi sekstaat? Pave Maijasta? Paven levottomia jalkoja?

manninen kirjoitti...

Mitä mää kävin kahtoo sitä sun elämää siellä Kokkolassa nii vähän näytti et sulla olis tää sekstailu puoli paremmin hoidossa... Oli niitä "Paveja" ja vähän muitaki...

Anonyymi kirjoitti...

Kannattaa olla naimaton ja elää täydellisessä selibaatissa.
Suosittelen kaikille.

Mutta jos ei himojensa kanssa pärjää, sitten ihmisen velvollisuus on mennä naimisiin.

Lycka till.

Hanke voi epäonnistua nykyään.
Kannattaa siis varautua pahimpaan, kuitenkin velvollisuus on mennä naimisiin.Pahoittelen.