Suomalainen nuorallatanssi

Tasapainoilua kahden vaiheilla,
olenko vai enkö ole.
Mietin näin kotona illalla:
'Ei tästä mitään tule'.

Nuoralla tanssin näin,
kummalle puolelle putoan?
'Valitsenko kummin päin?'
noinhan aina totean.

Valinta on vaikea,
mutta päätän näin:
'Tunne oli haikea,
jolloin elin ominpäin.'

Runo on tää surkea,
vailla mitään salaisuutta.
Mielessäni alan hokea:
'Paljastanko totuutta?'

Narulla vielä taiteilen,
mitä mahtaa tapahtua?
Muuta vielä kerro en:
'Aionko ehkä sitoutua?'


Aihe: Runotorstai

Etsintä

Poikamiehen elämä,
kuin avaruustutkimuskeskus.
Tarkoitus on löytää jotain,
jotain, johon ottaa yhteyttä.

Lähetän viestin, toisen, kolmannen...

Odotan vastausta, odotan, odotan...

Kaikki vaikuttaa niin epätoivoiselta,
vastausta ei kuulu.
Aivan, kuin kaikki muu elämä olisi kaikonnut,
piiloutunut ikuisiksi ajoiksi.

Yhtä varmasti,
kuin avaruudessa ei ole elämää,
tiedän, että itsekään en saa vastausta.

En koskaan enkä milloinkaan!

Katselen kirkkaan syksyistä tähtitaivasta
ja yhtäkkiä, aivan varoittamatta,
näkyy tähdenlento.

Toivo herää, kasvaa...

Mutta tähti katoaa näkyvistä,
yhtä nopeasti kuin se oli ilmestynytkin.

Silti, en haluaisi menettää toivoani.

Jatkan odottamista, jatkan, jatkan...



Aihe: Runotorstai

Kiltti

Poikamies olen vain
enkä sitä peittää voi.
Yksin kotona istun ain'
miksei koskaan ovikello soi?

Mistä johtuu tilani mun
mietin päälläin vanha viltti.
Haluaisin tuntea lämpös Sun
Sinä mukava, ihana, kiltti.

Vaatimukset sulla niin kovat
enkä niihin koskaan yllä.
Mulla silti mietteet somat:
Jos kosisin, vastaisitko: "Kyllä"?

Turha mitään edes kysyä
turha vaivata päätään.
Painan syvemmälle myssyä
en varaa kirkkoa mistään.

Mä vain kuuntelen kun puhut
esität vaatimuksesi kuin piltti:
"Täytyy olla tasokkaat jutut
ja pukuna uudenkarhea kiltti."

Runo ja blogin herättelyä

Onpas täällä blogilla hiljaista kuin poikamiesten säpinäkisoissa. Pitäisiköhän tätä taas vähän herätellä ja alkaa vaikka jatkamaan kesätauolla olleita kolumneja sekä runoja. Ainakin jotain eloa olisi kiva tänne saada. No minä voisin vaikka yrittää kirjoittaa pitkästä aikaa runon. Aihe tutusti Runotorstailta.

Ajatus

Ajattelen yksinäisyyttä

Olenko yksinäisyyden orja?
Mistä minulle neito sorja?

Mietin menneisyyttä

Olinko aina yksin?
Tulinko hyljätyksi?

Tuumin tulevaisuutta

Löydänkö oikean vai väärän?
Itsekö elämäni säädän?

Poden poikamiehisyyttä

Ehkä elämä onkin hyvä näin?
Kun onnellisen poikamiehen peilissä näin

Pieni kesäinen runo

Pihalla on niin hurjaa
on hellettä ja aurinkoa
ilvekset vallanneet ovat
kaupunkien kadut ja pihat
ainoastaan hullu olisi
mies joka nytten
istuisi neljän seinän sisällä
ehkäpä tälläinen on
surullisen yksinäinen poikamies

Aatteen palo

On vahva poikamiehisyyteni
ei sitä horjuta mikään
kerhossa toimin palavin mielin
ja pystistä unelmoin

Poikamiehisyyttäni toisille uhoan
kerron kuinka vahvasti kerhossa pysyn
miten ei säpinöitä näy tai kuulu
koska ei sellaiset minuun tartu

On kerhoretket ja Kärnät
suunnitelmissa minun
yhteiset grilli-illat
päivän säpinättömän kruunaa

Aatettani ukkomiehille julistan
kerron kuinka elämä poikamiehen
on helppoa ja vaivatonta
kun vapaa on kuin taivaan lintu

Mutta jos kohdalle
osuupi tyttö nätti
niin nopeasti unohtuu
kerho poikamiesten

Aihe tuolta Runotorstai

ps. unohtui sitten eilen kirjoittaa runo tää
niin tänään sen nopeasti teen

Kotimainen

Vanhapoika kotimainen
Ei rakasta häntä kukaan
Ei rakastunut häneen nainen
Lähti vain muiden mukaan

Mies ulkomainen kiinnosti
Ei kotimaan miestä enää muista
Etelän lämmöstä tontin osti
Ulkomaan miehellä ranteessa ruista

Suomen vanhapoika ei lannistunut
Musiikin pariin sukelsi syvään
Soitto ja laulu ei onnistunut
Keskittyi kuunteluun hyvään

Vaikka ei miehellä ole naista, ei lapsia
On löytänyt kuitenkin harrastuksen jalon
On levyjä paljon, vähän harmaita hapsia
Ja levyhyllyssä tuotanto Mikko Alatalon


Hohhoijaa. Tuli taas huonoa runoilua. Anteeksi ja kiitos aiheesta runotorstaille.

Rappion estetiikkaa

Ei ole rappiolla poikamies,
Senhän naapurin juoppokin ties.

Ei olis rappiolla hyvä olla,
Aamulla taatusti kipee ois polla.

Parempi olla vaikka täysi nolla,
Kunhan ei ole kokoajan rappiolla.

Joo-o, on siinä taas runoilua kerrakseen. Kiitos tästäkin uskomattomasta aiheesta kuuluu runotorstaille

Vetää kaikista ovista

On ovi auki,
kauan, niin kauan.

Vihdoin saapuu joku
joka laittaa oven kiinni.

Viipyy hetkisen aikaa,
kunnes löytää uuden oven.

avaa sen, poistuu ja jättää sen auki.
saapuuko koskaan ketään sulkemaan sitä?


Olipas taas aiheen laittanut tuonne runotorstai sivulle. Otsikko oli Eeva joenpellon vetää kaikista ovista kirjasta. Näin ala-asteella muutaman romaanin lukeneelle ei mikään noista kolmesta kirjavaihtoehdoista ollut erityisen tuttu.

Mörkö

Yksin kulkee
tyttö kaunis
sydänyötä kesäistä
Yksin kulkee
tumma hahmo,
kulkee hieman etäällä.

Sydämensä ääntä seuraa,
kurittaa se poloista,
Vaikka tietää entuudestaan,
ei seuraa mitään suloista

Ihmisarvon rikkinäisen
Kaivaa esiin sisältään.
Hampaatoman kammantyngän
ottaa, sitten yskittää

Tyttö kääntyy, kirkuu, huutaa,
juoksee pakoon kauhuissaan
Jälleen jätti Mörön tämän
elämäänsä yksinään

Aiha Runotorstailta

Heijastuksia

Istuudun paikalleni ja
nostan pääni ja katson
ympärilläni olevia kunnes
katseeni osuu silmiin vieraisiin
silmiin niin taivaan sinisiin

Katseeni voi vain heijastua
kuin valon säde peilityynestä järvestä
kuten muistakin paikallaolijoista

Mutta tällä kertaa katse
jää kiinni kuin kala verkkoon
haluaisin, että tämä hetki
kestäisi ikuisuuden pitkän

Mutta siirränkin katseeni
valon nopeudella pois sinusta
kunnes jälleen kohta
kaikki alkaa alusta


Aihe tuolta --> Runotorstai

Runo on kirjoitettu CMX:n Vainajalan vaikutuksen alaisena

Lista

Lista käsissäni sateen lailla kaareutuu.
Lista säpinöistä eteeni avautuu.

Menneistä, ei tulevista.
Elämä on yhtä listaamista.

Kaikki täytyy ylös laittaa.
Eikä se paljon eloani haittaa.

Jos vaikka naisen kanssa juttua lyön.
Ja kenties illallisen kynttilän valossa syön.

Sen tarkkaan ylös kirjoitan.
Rehellisyyttä näin harjoitan.

Jotta joskus kerhoon pääsisin.
Ja pystin edessäni näkisin.

Sitä pystiä kovasti tavoitan.
Ja sen ikkunalaudalleni haluan.


Tässä oli tämänkertainen runo. Oli todella vaikea aihe tällä kertaa runotorstaissa. Ehkä vähän sisäpiirijuttua taas säpinöihin ja pystiin liittyen mutta toivottavasti tuosta jotain tolkkua saa. Ei oikein runosuoni nyt sykkinyt.

Historia

Runotorstai

Historia

Tulevaisuutta yksin rakennan
Huomenna se historiaan katoaa
Palasista yhteen liimaan komeata elämää
Joka käsiin murenee kun lopussa yksin jään

Sitten joskus pysähdyn,
katson menneeseen
Sieltä mulle nauravat,
mahdollisuudet ohitetut.
Teot jotka tekemättä jäivät
ja sanat jotka kuolivat,
ennen kuin ne ilmoille päästin

Nyt on tähän tyydyttävä
Pelimiesten maailmaan
jossa jotkut pokeria pelaavat
Pasianssin säännöillä

Aiheen antoi runotorstai

Humoristinen

Kadulla kävelee vastaani
tuo poikamies kaverini
kun katson häntä
ja mietin häntä

miten humoristinen hän onkaan
noissa liian suurissa vaatteissaan
ja tukka kampaamatta
ja parta ajamatta
ei ihme miksi hän vapaana kulkee
ja välillä epätoivoa tuntee

on hän monesti miettinyt
ja jopa joskus yrittänyt
että joskus yksinäisyys loppuisi
ja hän naisen vierellensä löytäisi
mutta humoristista kyllä on
se ettei hän huomaa sitä sillon
jos nainen kiinnostuksensa osoittaa
ja niin mies yksin matkaansa jatkaa

ja tajuan että se mies olenkin minä
mutta kuka on hän, oletko se sinä?

Ja aihe täältä Runotorstai

Kipupiste

Runotorstai

Yksin mies elämän aloittaa.
Ja turhaan naista tavoittaa.

Kipua, kipua, ei naista.
Särkyä, särkyä, ainaista.

Sydän on rikki, niin rikki.
Kohta koittaa se viimeinen tikki.

Orsi kutsuu, köyden kaipuu.
Pimeän syliin kohta vaipuu.

Elämä myös päättyy yksin.
Niin katkerin kärsimyksin.

Enää ei kipua, ei särkyä.
Ilta alkaa hämärtyä.

Aamulla kukaan ei miestä muista.
Lehdet vain hiljaa tippuvat puista.


Näin on loihdittu taas iloiset riimit. Runotorstain malja on meidän osalta täytetty. Hyvää yötä.

Vanhat naisetkin meille nauraa

Runotorstai

Vanhatkin naiset jo nauravat meille,
Kun emme kelpaisi edes heille,
Eivätkä ne pyydä meitä deiteille.

Säälittäviä ollaan koko sakki,
Senhän tietää jo naapurin rakki,
Joka kerran kengälleni kakki.

Yksin täytyy näitä polkuja kulkea,
Ei saa naista syliinsä sulkea,
On tämä elämä vaan niin julkea!

Näkyyköhän koskaan tunnelista valoa?
Löydänkö koskaan naista jaloa?
Vai onko yksin alettava tekemään taloa?

Että semmosta tälläkertaa, ja aihe perinteisesti runotorstain -sivuilta.

Kiire

Runotorstai


pikkujoulut petolliset
vei poikamiehen mennessään

tanssi tuo viaton
johti pussailemaan pimeään



juhlinnasta juopuneet
löysi taksiin yhteiseen

väsyneenä lausuivat
vain heistä toisen osoitteen



aamun kajo kainalosta
löysi neidon suloisen

"ei kiire vielä mihinkään"
sain kuiskauksen hiljaisen



Aiheen antoi Runotorstai.

juhlava

Runotorstai

ei ole poikamiehen elämä juhlavaa,
vaan päivästä toiseen ankeaa.
yksin saa täällä rypeä
ja olla siitä ylpeä.

ei löydy täältä juhla mieltä
vaan pelkästään jalka sientä.
on kaikki niin vaikeaa
ja runoilukin haikeaa

Aihe runotorstai sivulta. Seuraavaksi runoilu vuorossa on emeritus

Aikaa on liikaa

Runotorstai

Aikaa on liikaa

Yksin kulutettavaksi

Pitäis olla kaksi

Tekis kauniimmaksi

Sitten kun on kaksi

Päälle ajaa taksi

Muuttuu littanaksi

Itsesääli huutaa

Pois ei sitä saa

Aikaa on liikaa

Aiheen antoi runotorstai
Seuraavalla viikolla runoiluvuorossa Tuomas

Keskeneräinen

Runotorstai

Keskeneräinen on poikamiehen sydän.
Naiset jättävät vain kaipuun syvän.
Miten elän siis elämän hyvän.
Kun kadottanut olen onnen jyvän.

Keskeneräiseksi jääkö elo täällä?
Leijunko koskaan pilvien päällä?
Yksin riudun myrskysäällä.
Kuljen kuin hauraalla jäällä.

Keskeneräisyyden kuka harteiltani puistaisi?
Ja yksinäisyyteni kuiluun suistaisi.
Paremmin silloin elämäni luistaisi.
Kun joku minua illoin muistaisi.

-Aiheen antoi taas Runotorstai.
Ensi kerralla runoilee sitten Manninen.