Kun lehdet putoilevat

Kyllä se on uskottava, että syksy on tullut. Aamulla kun lähtee töihin on pimeetä ja kylmää. Lenkillä kun käy niin on pimeetä ja märkää. Ainoat hieman valoisammat hetket kuluvatkin sitten töissä istuessa. Hyvä jos tänä vuonna edes lunta saadaan valaisemaan maisemaa. Jouluunkin on vielä aikaa.

Lenkkeilykin vaan tuppaa masentamaan mieltä kun silloin on aikaa ajatella asioita. Minuun on iskenyt älytön asuntokuume. Haluaisin pienen tai vähän isomman omakotitalon maalta, parasta olisi jos se ei olisi edes minkään taajaman keskustassa vaan ihan kunnolla korvessa. Ja tonttiakin saisi olla jonkin verran siinä. Mutta kun tälläistä alkaa unelmoimaan niin samalla tajuaa miten yksin sitä onkaan. Siellä sitä istuisi pienessä tai suuressa kodissaan illat yksinään ja kuuntelisi sateen ropinaa tai jotain melankolista musiikkia. Siellä vierailisi vaan kohtalontoveri poikamiehiä tai vielä pahempaa siinä vaiheessa jo kerhosta pudonneita ex-jäseniä. Ei olisi ketään odottamassa kun tulet töistä kotiin. Ei olisi ketään kenen kanssa istuisi sohvalla takkatulen loimussa. Notta olispa ainakin kunnon tönö silloin itellä, eiköhän siellä kelpaisi poikamiehistelläkin.

Ja nettikin reistailee

Nyt on hyvät fiilikset kuunnella surullisen kaunista Virgin Blackiä.