Poikamiehen elämä,
kuin avaruustutkimuskeskus.
Tarkoitus on löytää jotain,
jotain, johon ottaa yhteyttä.
Lähetän viestin, toisen, kolmannen...
Odotan vastausta, odotan, odotan...
Kaikki vaikuttaa niin epätoivoiselta,
vastausta ei kuulu.
Aivan, kuin kaikki muu elämä olisi kaikonnut,
piiloutunut ikuisiksi ajoiksi.
Yhtä varmasti,
kuin avaruudessa ei ole elämää,
tiedän, että itsekään en saa vastausta.
En koskaan enkä milloinkaan!
Katselen kirkkaan syksyistä tähtitaivasta
ja yhtäkkiä, aivan varoittamatta,
näkyy tähdenlento.
Toivo herää, kasvaa...
Mutta tähti katoaa näkyvistä,
yhtä nopeasti kuin se oli ilmestynytkin.
Silti, en haluaisi menettää toivoani.
Jatkan odottamista, jatkan, jatkan...
Aihe: Runotorstai
maanantaina, lokakuuta 13, 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Kannattaisiko niitä viestejä lähetellä toiseen suuntaan, jos vaikka sieltä tulisikin vastausta.
Hauska tuo ...Yhtä varmasti, kuin avaruudessa ei ole elämää, tiedän, että itsekkään en saa vastausta :)
Soo ovela.
Tähdenlentokin? Ehditkö toivoa jtkin :)
Tämä Matti, toisin kuin se toinen, puhuu asiaa.
Lähetä kommentti