Vastaus lukijakysymyksessä esitettyyn kysymykseen.

Näköjään tuolla lukijäkysymyksiä on enemmänkin kiinnitetty huomiota tuohon sloganin kohtaan, että "luopuneet toivosta sen suhteen, että voisivat joskus saada naisen." ja sitten meidän nuoreen ikäämme.

Omalla kohdallani tuo lause kuvaa olotilaani joskus, välillä tulee tosissaan siihen fiilikseen, että kohta lähestyy puolen vuosisadan ikäpyykki ja vahvasti poikamiehenä mennään, että ei tämä oikein voi tästä mihinkään muuttua, minun olisi pitänyt oppia vuosia sitten se, miten naisten kanssa tulee toimia, minulla pitäisi olla enempi itseluottamusta, pitäisi uskaltaa tehdä muuta kuin odottaa, että nainen ilmaantuisi tännä sohvalleni seurakseni. Mutta sitten taas välillä on sellainen fiilis, että ehkäpä vielä tulevaisuudessa voi tapahtua jotakin joka muuttaa nykyisen olotilani. Luulen myös, että monella muulla jäsenellämme on myös samankaltaiset fiilikset. Mutta ehkäpä jos samanlainen tilanne on viiden vuoden kuluttua niin sitten on kyllä toivosta luovuttava.

Naisjäseniä emme ota, tämä on päätetty kun perustimme kerhomme, mutta kannustamme siihen, että naiset perustaisivat itse samanlaisen kerhon, jos joku perustaa vanhapiikakerho -blogin niin kernaasti laitamme linkin siitä blogillemme.

ps. Tuomas jäähylle ei pääse ilman syytä vaikka miten haluaisi. Eikä kerhosta voi vapaaehtoisesti erota.