grillausta

Näin kevään tullen ajattelin kirjoittaa kolumnin eräästä monelle poikamiehelle erittäin rakkaasta harrastuksesta, eli grillaamisesta.

Onnistuneeseen grillaus iltaan Ei oikeastaan vaadita, kuin jonkun näkoinen grilli/nuotio, tulta, paljon syötävää ja hyvää (tai huonoa) seuraa. Sillä onko grillattava ruoka hyvää, ei juurikaan ole merkitystä, mutta se että ruoka ei lopu kesken on varmistettava. Kaikista pahin aloittelian virhe on se että ruoka loppuu kesken. Meillä pidempään poikamiehinä asustelleilla on yleensä niin vankka kokemus grillaamisesta, että tätä virhettä tuskin pääsee tapahtumaan, vaikka Joskus voi yllättävänkin suuri osa grillaus tuotteista pudota grilliin.

Itse yleensä harvoin tulee grillattua sen takia, että olisi nälkä, eikä muutenkaan se syöminen ole se ainut asia miksi pitäisi hommaa harrastaa. Se on vaan niin hienoa istua grillin käryssä pihalla ja heittää jotain huonoa juttua. Rauhoittaa kummasti, etenkin jos on aurinko juuri laskemassa ja lämmin kesä ilta. Tietenkin voi grillata myös syksyn räntä sateessa tai keskellä talvea, mutta on se vaan kesällä hienompaa. Ainoa miinus puoli tässä harrastuksessa on se, että se ei ole välttämättä mitään kauhean terveellistä. Mutta on se vaan niin hienoa.

Pahoittelen viime viikolla väliin jäänyttä kolumnia ja tämän kirjoituksen lyhyeksi jäänyttä mittaa. Minua ei vain ole tarkoitettu kirjailijaksi