Ei löydy minusta vetovoimaa,
nurkissa vain turhaa roinaa.
eikä voimia muun laisia,
taidan jäädä ilman naisia.
Naisia kiinnostaa vain miehet toiset,
eikä tällaiset loiset
En silti kaivoon aio hypätä,
vaan heitä sitkeästi kytätä.
Ehkä minut joskus joku huolii,
läytää parempii puolii tai
pelkästään vain kuohii.
Aihe oli taas tuolta runotorstai sivulta. Seuraavaksi taitaa olla mannisen vuoro.
Pahoittelen runon myöhästynyttä ajankohtaa. En vain muistanut/tiennyt olevani runoilu vuorossa ja oli koulutehtäviä, yms muita kiireitä, netti ei toiminut ja ei muutenkaan huvittanut oikein runoilla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Selityksen makua. Ettei vaan ollut säpinää niin paljon ettet kerhoa muistanut.
Mutta hyvän runon kirjoitit.
Tärkeintä ei ole päämäärä vaan liike.
Vetovoima on hieno käsite ihmissuhteissa. Auringolla, maapallolla ja kuulla on kullakin oma vetovoimansa. Jos vetovoimaa olisi vain auringolla, meille tulisi pian kuumat oltavat.
Ei riitä se, että naisella vain on vetovoimaa - sitä pitää olla myös miehellä, muuten seurauksena on kömpelö törmäys.
Uskon kuitenkin, että jokaisella on vetovoimansa. Emme siitä ehkä ole aina tietoisia. Luulen niin, että mitä enemmän ihminen tulee omaksi itsekseen sitä vetovoimaisempi hän on. Ongelma on vain siinä, että vetovoimat eivät kohtaa.
On parempi, että tyttö huomaa sut
möreästä körttivirrestä
kuin roikkumassa löysässä hirressä.
Vetovoima voi olla kaikilla, mutta välillä tuntuu siltä että joillekin olisi siunautunut myös työntövoimaa.
Lähetä kommentti