Vuoden ensimmäiset säpinät (vai oliko sittenkään?)

Kyllä jopa minulla on ollut hieman säpinänpoikasta jo tälle vuodelle. Ainakin luulen niin...toisaalta en ole ihan varma...tuskin se mitään oli...olen vaan ollut liian kauan ilman säpinää niin polla alkaa seota. Eli ei mulla oikeasti mitään ollu...Ei se ole mikhään.

No ettei kellekkään jää mitään epäselvyyksiä niin kerrotaan nyt koko tilanne juurta jaksaen. Eli paikka oli Oulun linja-autoasema. Olin tulossa Tampereelta ja menossa Liminkaan. Istuin ja kuuntelin Willen polttamaa mp3 levyä (josta soittimeni ei jostain syystä soita kuin ensimmäiset 69 biisiä). No jokatapauksessa samassa tilassa istuskeli tyttö. Sitten se tuijotti meikää aika paljon. No meikä tuijotti takaisin. Kumpikin katsoi välillä muualle mutta katseensuunta palasi aina samaan. Ja aikaakin kului reilusti. Että jopa meikää, joka ei tajua vihjettä vaikka nainen riisuisi itsensä alasti ja sanoisi "ota minut", alkoi pikkuisen mietityttämään että mitä se sieltä kahtelee. Ja vielä kun katseiden tahti alkoi kiihtyä sellaiseksi joka aiheuttaa flashbackkejä lapsuudesta. Arvatkaapa mitä sitten seurasi? Meikä nousi ja menin juttelemaan kyseiselle tyttöselle. Eiku ei käynykkään. Kaksi opistoaikaista kaveriani saapui paikalle kurkkusalaattipuvut päällä. Siinä sitä sitten jauhettiin vähänaikaa ja sitten olikin jo aika lähteä linja-autolla. Kun kävelimme pois käännyin katsomaan tyttöä viimeisen kerran ja hän katsoi takaisin.

Päässä soi: Alice Cooper: "He's Back"

Lainaus tilanteeseen: "Hei kuuntele vieras laulu tää, kun viini lämmittää! Mä mandoliinin kanteen säkeet nää kirjoitin, kohta tunnet sinäkin tuon tytön, jonka jätin jonnekkin."

Lainattu: Hector: Mandoliinimies