Kuinka pysyä rehellisenä kerholle?

Keskiviikko kolumni

Joku saattaisi pitää annettua kolumnin aihetta jokseenkin vihjailevana tai ehkä jopa hieman provosoivana. Otsikko kieltämättä pitää sisällään pienen epäilyksenomaisen vivahteen, mikä asettaa kerhon uuden tulokkaan hieman kyseenalaiseen valoon. Mutta ei hätää veljet, en minä noin pienestä provosoidu. Eihän minulla ole siihen mitään syytä.

On luonnollista, että kerhon uusimmalle jäsenelle tehdään heti kättelyssä selväksi mikä on homman nimi. Sama tervetuliaisriitti toistuu monissa muissakin sosiaalisissa yhteisöissä. Yläasteella mopotetaan, lukiossa vietetään nahkiaisia ja armeijassa simputetaan. Näin se menee. Uusille tulokkaille näytetään kaapin paikka tunkemalla pää vessanpönttöön, juoksuttamalla kasarmin ympäri tai antamalla jäähyblogituomio olemattomilla perusteilla. Tuttua kaikille.

Kerhomme uusimman jäsenen ylle lankeava epäilyksen varjo ei sekään ole kovin yllättävää. On sanomattakin selvää, että luottamus on ansaittava ajan kanssa. Jos otetaan vielä huomioon se tosiseikka, että olen kroonisten poikamiesten ainoa pääkaupunkiseudulla asuva jäsen, rehellisyyteni säpinöiden suhteen tulee olemaan kyseenalaistettuna vielä pitkään. Eihän minua kukaan täällä vahdi tai seuraa tekemisiäni. Minä voin vain antaa sanani ja toivoa, että siihen aletaan jossain vaiheessa luottaa.

"Jos miehellä ei ole periaatteita, miehellä ei ole mitään." Näin sanoi arvoitettu puheenjohtajamme Manninen joskus alkuvuodesta. En voisi olla hänen kanssaan enempää samaa mieltä. Minut paremmin tuntevat ovat varmasti saaneet huomata tämän. Mies pitää periaatteistaan kiinni, vaikka se joskus vaikuttaisikin jääräpäiseltä ja joustamattomalta käytökseltä. Periaatteet pitää - hyvässä ja pahassa. Tämän aasinsillan kautta annan vastaukseni otsikon kysymykseen lyhyesti: Jos miehen periaatteisiin kuuluu olla rehellinen, silloin mies on rehellinen. On ja pysyy. Näin yksinkertaista se on.

Seuraavan kolumnin kirjoittaa AC/DC aiheesta "miten tunnistan kroonisen poikamiehen?"