Vanha koira ei opi uusia temppuaja, eikä poikamies...

Elämäni täällä limingassa on saanut pelottavia vaikutteita Haapaveden opiston suunnalta. Olen löytänyt oman pesäkkeeni josta en poistu kuin nukkumaan ja suihkuun jos katson sen tarpeelliseksi. Tämä, ilmeisesti kivikoulun nimellä kulkeva rakennus, tarjoaa kaiken mitä Krooninen poikamies voi enintäänkin toivoa elämältään. Nettiyhteys joka pätkii kuin ajatus ukkomiehisyydestä, messenger jossa voi jauhaa paskaa, jääkaappi johon voi raahata ruokaa että maha kasvaa, televisio joka toimii pöytäantennilla ja digiboxia ei saada toimimaan, dvd-soitin, mankka josta voi kuunnella paskaa musiikkia, helvetin paljon sohvia joille voi ruman päänsä kallistaa (tyynyä ei vielä ole jolla voisi "vahingossa" itsensä tukehduttaa), toimiva mikro ja vessa jonka seinät ovat samanväriset kuin lönnin oleskelu (naistenvessassa oli kyllä limanvihreät). Tälläisessä ympäristössä minä kaikki aikani vietän täällä. Joskus teen kouluhommia, joskus kirjoittelen muuten vain. Useimmiten vain hengailen. Ja kun muistelen aikaa ennen kesää niin samanlaistahan se elämä oli myös haapavedellä. Varsinkin loppuajasta pahamaineinen Studio toimi samanlaisena rauhan tyyssiana. Ja jotkut ovat olleet huolissaan poikamiehisyydestäni täällä. Niimpä vissiin sanon minä...

Päässä soi: Ramones: Blitzkrieg pop

Lainaus tilanteeseen: " oon levollinen, pyydä enää mitään en"
Lainattu: Yup: Pohjaton säkki