Ollaan me vaan hyviä

Tilitykseni otsikkoon palaan myöhemmin, mutta ensiksi palaamme aivan alkuun. Tarkalleen ottaen viime perjantaihin. Tämän lukuvuoden ensimmäinen opiskeluviikko oli ohi ja nokkani olin kohdistanut kohti seinäjokea (Kyllä olin onnistunut pääsemään linja-autolla limingasta ouluun ilman suurempia hasardeja, joka oli, tuntien historiani julkisten kulkuneuvojen käyttäjänä, jo pieneimuotoinen ihme) Juna puksutti allani, vaunun takaosassa jonkun koira teki itsestään liian suurta numeroa joten ruuvasin musiikin kuulovaurion rajoille. Saavuin Seinäjoelle jossa tapasin Matin, AC/DC:n ja AC/DC:n koko maallisen omaisuuden. Perinteisen Jericon grilli-session jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Karstulaa, mutta ennen sitä piipahdimme ostamaan grillattavaa paikallisesta prismasta. Kun kaikki olivat ostaneet tarpeeksi kamaa lähdimme kassalle päin ja meikä sitten tiputti pahvisen mehutölkin lattialle että se alkoi vuotamaan nektareitaan pitkin lattiaa. Siinä sitten kaikki sylissäni olevat kamat äkkiä AC/DC:lle ja purkki kantoon. Siellä sitten hortoiltiin pitkin prisman mittavia käytäviä. Hetken siellä pyöriskeltyämme löysin naismyyjän jolle kerroin pikku vahingostani joka syvään huokaisten lähti setvimään tilannetta. No oli ainakin tyylikäs Kellä on vähiten säpinää prismassa-kisan häviö. Tämän seikkailun jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Karstulaa. Matkalla pysähdyimme pehmiksellä ja ihmettelimme imuroiko jäätelötäti todellakin kioskiaan. Ainakin hurina kuului pihalle asti. Kun sitten saavuimme Karstulaan oli Pikvi jo ehtinyt paikalle. Paikalla oli myös uusin koejäsenemme Emeritus erittäin komeine partoineen. Itse kokouksessa ei draamaa puuttunut. Matti saatiin luopumaan puheenjohtajuudesta yllättävänkin helposti, mutta se kenestä tulisi seuraava johtotähti olikin vaikeampaa. Luonnollisesti se meni siihen että jokainen kehui itseään ja haukkui muita. Lopulta kuitenkin pääsimme jotakuinkin yksimielliseen päätökseen siitä että Pikvistä tuli uusi puheenjohtaja. Onnea vaan Pikville tästä suuresta kunniasta. Mutta nyt palaan alkuun, eli otsikkoon. Kriiseilyn tuoksinnassa huomasimme että oikeastaan ketään meistä ei olisi voinut päästää nuijan varteen. Ehdokkaat olivat Entinen puheenjohtaja joka juuri erotettiin, Jäähykuningas, kerhosta jo samana vuonna ulos lentänyt ja kaksi muuta joilla on hienoisia säpinöitä kummallakin. Mihin se maailma on menossa kun meilläkin on jo säpinää. Tai oli eihän nyt enää ole mitään...

Päässä soi: Risto: Discopallo

Lainaus tilanteeseen: "on pissikin vanha sana ja silti pissis on teini-ilmaisu"
Lainattu: Minun ja Willen hetkisitten käydystä mesekeskustelusta