Siinä män hiihtolomat taas ja voi veljet ku oli taas kivaa! Nautin mm. sellaisista hyvän loman tukipilareista kuin angiina, kuumeilu ja dvd-soitittomuus. Hauskaa oli aamusta iltaan ja pitkälle yöhönkin asti.
Mutta valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin oli meikänki aika palata tänne pohjolan perukoille puollustamaan maarajaa naapurimaan valtausyrityksiltä. Ennen varsinaista matkaa käväisin vielä Kokkolassa kahtomassa ex-jäsenemme Willen rappiota ja eihän se hyvältä näyttänyt, ei ainakaan Wilhon poikamiehisyys... Mutta onneksi kerho ei kaipaa tuollaisia mätämunia uljaisiin riveihinsä. Heikot sortuu ja vahvat jatkaa yksinäistä taivallustaan hamaan hautaan.
No jokatapauksessa siinä sitten jätin Kokkolan tuiskeet taakseni, ja siinä samalla myös keskisuomen tuttavalliset maisemat, ja aikani körryyttelin nii olin taas täällä Torniossa. Paikka oli pysynyt samana ja jotenkin sitä tuntu tietyllä tavalla hyvältä palata tänne. Tuota lämmintä fiilistä ei tosin kestänyt kauaa, sillä kämppikseni informoi ruotsin kertauskurssin kokeen olevan jo tulevana perjantaina. Onneksi sitä tuli sairasteltua kaksi edellistä tuntia. Sinne vieryvät kärryt horisonttiin ja meikä makaa rähmällään jossain ojanpohjalla. Voisi kai sanoa että AMK-opiskelu on alkanut...
Päässä soi: CMX: Veitsenterä
Päästä lainailtu: Minä muistan kuvat, minä muistan sanat, minä muistan kun yössä suudeltiin. Ja muistan kaiut, ihmisten äänet, minä muistan suuren pienuuteni"
Peräänajo: Oli muuten hieno linjurimatka välillä Oulu-Tornio. Samaan bussiin kun oli löytänyt myös toinen teatraalisen rakkauden ystävä. Eräs Setä nimittäin lauloi lähes koko matkan Peltoniemen Hintriikan surumarssia (ja mahdollisesti muitakin iloisia klassikoita) vieressään istuvalle tädille. Ja komeasti lauloikin, ääni kantautui jopa kuulokkeistani täysiä pauhaavan Motörheadin läpi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
"Ne jaksaa mulle muistuttaa että olen kerhon mätäpaise"
lupaavasti
Lähetä kommentti