Kärnä 08 <-

Eli taas olisi tämänvuotinen Kärnäily takanapäin ja olo on jälleen aika helpottunut. Emme tappaneet toisiamme (emmekä edes itseämme) tälläkään kertaa. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan (se olisikin uutta tältä blogilta) niin oli jopa hauskaa ja tuntui jopa siltä että virtaa olisi riittänyt vielä pitemmäksikin aikaa. Ilmassa on havaittavissa maailmanlopun meininki, ei voi muuta sanoa...

Mitään karuahan ei tälläkään kertaa tapahtunut. Kärnään lähtö viivästyi Willeltä, Matilta ja minulta niin paljon että retkikuntamme ainoa ukkomies joutui viettämään monta tuntia yksinään kärnässä. Periaateessa tämä oli vain oikeutettua sillä hyväkkäältä oli jäänyt viimevuoden sessiot väliin. Siellä se sitten makkaraa paisteli kun viimein saavuimme paikalle.

Sitä ennen olimme pyörähtäneet viitasaaren ABC!:llä hakemassa murkinaa ja herättämässä hilpeyttä yhtenevillä kerhopaidoilla ja lippiksillä. On se kuosi vaan komea. Aivan kuin uniformu. Kyllä siinä kelpaa tyttösille vilkutella (Ohikiitävästä autosta tietenkin. Ei sitä nyt jalkaisin uskalla. On niin huono kunto ettei kuitenkaan kerkeäisi suojaan polttopulloilta ja tulikuumilta hiilihangoilta).

Mutta palataksemme Kärnään. Siellä siis olimme kaikki muut paitsi Pikvi ja koska olemme niin reiluja kanssakerholaisiamme kohtaan (Pakko kai sitä on valehdellakin että pysyy vaaka tasapainossa) päätimme mennä häntä vastaan ison tien varteen. Varmistaaksemme ettei Pikvi vaan ajaisi ohi, valmistimme plakaatin, jossa kukoisti otsikon muotoinen teksti. Normaali-ihmiselle kyseinen plakaatti olisi varmaankin riittänyt, mutta koska kyseessä on krooninen poikamies, niin päätimme stimuloida myös kuuloaistia. Eli akustinen kitara mukaan ja tien varteen laulamaan Mikko Alatalon kantaaottavia sävellyksiä. Ennen Pikvin saapumista kerkesimme viihdyttää muita autoilijoita, mutta kukaan ei kuitenkaan pysähtynyt. Ei kai se Kärnäkään kaikkiin uppoa.

Siinä sitä sitten saunottiin ja grillailtiin loppuilta ja meno oli todella "heteroerootista" ainakin niin heteroerootista kuin se miesporukassa voi olla. Niin meni ensimmäinen päivä.

Toinen päivä pyöri enimmäkseen Willen keittiön ympärillä, josta lisää ehkä tuonnempana. Olen nimittäin jäävi puhumaan Willen kaltaisen mestarikokin kokkauskuvioista. Taiteilijoille pitää suoda se rauha mikä taiteilijoille kuuluu. Ainakin reseptiä varmaan pukkaa Ultimuksen omalle blogille lähipäivien/viikojen/kuukausien aikana. Sinne vaan ja rohkeasti kokeilemaan...

Sitten siinä oli sitä perus settiä: Mikko Alataloa, "näsäkännejä" ja mölkkyä munasillaan. Kaikkea sitä mitä normaalit n. 20:set vapaat sinkkumiehet ei tee lauantai-iltaisin. Niin meni toinen päivä.

Kolmas päivä oli nopee. Pikaisen siivouksen ja ex-jäsenen pahoinpitelemisen jälkeen hyvästelimme Kärnän taas vuodeksi ja suuntasimme scan-burgeriin, jossa oli todella hyvä palvelu. Onhan se mukavaa että viiden hampurilaisaterian ostaneille tuodaan seitsemät ranskalaiset.

Loppuun vielä lause joka kiteyttää kaiken: Kärnässä oli kyllä kaikkee...

Päässä soi: Tarot: Kyösti

Päästä lainattua: "En tunne tuskaa, Mirri naukuu"