Keskiviikko kolumni
Miten voikaan tunnistaa kroonisen poikamiehen? Jonkun tuntemattoman ihmisen olisi helppo kuvailla krooninen poikamies. Hän todennäköisesti kuvailisi kroonisen poikamiehen tähän malliin: "Krooninen poikamies on ruma ja lihava. Epähygieeninen ja hien hajuinen. Todennäköisesti työtön. Hänellä ei ole minkäänlaista sosiaalista elämää. Todella yksinäinen ja syrjään vetäytyvä. Ei juuri minkäänlaista koulutusta, ym, ym...". Luonnollisesti tuollainen kuva voisi tulla helposti kroonisesta poikamiehestä. Mutta itse väitän että noilla tuntomerkeillä ei pysty tunnistamaan todellisuudessa kroonista poikamiestä. Vaikka ihminen olisi miten komea tahansa, tulisi hyvin toimeen muiden ihmisten kanssa, harrastaisi paljon kaikenlaista, olisi koulutukseltaan vaikka tohtori, voisi hän silti olla yhtä hyvin krooninen poikamies.
Krooninen poikamies voi tulla jopa hyvin toimeen naistenkin kanssa, mutta vain ystävänä. Hän voi olla naisille todella ystävällinen ja olla jopa jonkun naisen paras ystävä. Mutta oleellisinta tässä on se, että krooniselta poikamieheltä puuttuu se jokin, joka tekee ystävästä elämänkumppanin. Se on jokin, joka kiehtoo naisia. Se on jokin asia, joka puuttuu kroonisen poikamiehen sisimmästä. Tämä asia erottaa kroonisen poikamiehen tavallisesta katujen tallaajasta. Mikä se sitten loppuviimein on, sitä ei krooninen poikamies välttämättä saa selville koko elämänsä aikana.
Poikamiehisyyden ei tarvitse siis johtua mistään ulkoisesta seikasta, mistä monesti kuvitellaan poikamiehisyyden johtuvan. Eli väitteet että komeilla tai hyvin koulutetuilla tai rikkailla miehillä olisi enemmän naisia kuin muilla, ei mielestäni pidä paikkaansa. Onhan toki todennäköistä, että jos mies on ulkonäöltään mr. finlandin luokkaa ja on todella tunnettu ja arvostettu tohtori sekä vuositulot ovat Bill Gatesin luokkaa, niin naisia pyörii ympärillä aivan toisella tavalla kuin jollain perusduunarilla. Mutta jos ihminen on aito krooninen poikamies, ei edellä mainitut seikat vaikuta naisen saantiin milläänlailla.
Tällä perusteella voinkin sanoa että krooninen poikamies voi olla yhtä hyvin paskaiset haalarit päällä navetassa lehmiä lypsävä maajussi tai puku päällä toimistossa työskentelevä Nokian suunnittelija insinööri tai sähköpylväässä kiikkuva tolppa-apina tai sitten sairaalassa hoitsujen seassa työskentelvä röntgenhoitaja tai arvostettu elokuvaohjaaja tai vaikka hyvännäköisten sihteereiden ja kesäkissojen kanssa kahvitaukoja viettävä kirjanpitäjä. Eli aitoa kroonista poikamiestä ei voida tunnistaa millään ulkoisella seikalla, eikä välttämättä muutenkaan.
Kroonisen poikamiehen tunnistaa täysin vain krooninen poikamies itse. Hän tietää että hänellä on sydämessään naisen kokoinen aukko, jota hän ei saa ehkä ikinä täytettyä.
Ensiviikolla kirjoitusvuorossa on Matti. Aiheena Matilla on "Poikamiehen joulu"
keskiviikkona, joulukuuta 12, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Aivan mahtava kolumni
Kyllä, mahtavuutta!
Toimii myös kroonisiin poikamiestyttöihin!
Lähetä kommentti