Päivällä kun kaikessa rauhassa olin poikamiesboksissani ja rokitin Teraa niin ovikello soi. Menin avamaan oven ja siellä oli nainen. Olin ihan ihmeissäni. (Niin varmaan! toim. huom.). Nainen vaan sitten astui sisään ja asettui taloksi. No minä sitten tarjosin hänelle teetä ja pullaa. Siinä sitten rupattelimme niitä näitä tovin ja soitatin naiselle Stryperia kun hän halusi tietää millaista se on. No naisen piti sitten siitä lähteä junalle ja hän häipyi kuin pimeys auringon noustessa.
Mutta olen pahoillani tästä. (Niin varmaan! toim. huom.) Lupaan ettei tälläistä enää tule tapahtumaan (Niin varmaan! toim. huom.) Ei tälläinen ole mitään poikamiehistä käytöstä.
Hevi raikaa: Tera - Tämä maa
"Katson peiliin mietin mitä näkevät muut
sitä kuvaa tunne en"
ps. ruuanlaittokin voi olla kivuliasta. Ainakin silloin jos onnistuu polttamaan sormensa siinä.
maanantaina, marraskuuta 19, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Aijai Matti. Poikamiehisyydessäsi olisi kyllä parantamisne varaa.
Lähetä kommentti