Pikkujoulujen pienet säpinät

Poikamies pahan paikan edessä. Puku päälle ja suuntana pikkujoulut. Tunnetustihan pikkujouluaikaan säpinöidään erityisen paljon. Poikamiestä pelottaa. Miten käy koeajan? Iskenkö naisen? Häpeääkö koko kerho minua?

Ensimmäiset säpinät syntyi kun AC/DC heitti minut ja kaverini keskustaan. Puhuin luokkatoverilleni joka on sitä vastakkaista kauniinpaa (pelottavampaa) sukupuolta. Palautin jopa hänen puolesta elokuvan makuuniin. Olinko siis herrasmies? En. Olen vain heikko kun nainen jotain pyytää.

Seuraavat säpinät olisin voinut saada jos olisin todellinen herrasmies ollut. Kun olimme kaverin luokse menossa aloittelemaan pikkujoulutunnelmaa niin porttikongissa joku nuori nainen ei meinannut saada ovea auki pyöränsä kanssa. Oli apua vailla. Niin helppoa olisi ollut ottaa kaksi askelta ja auttaa neitoa hädässä. Arvatkaa autoinko? En tietenkään ja luokkatoverini moitti etten ole herrasmies.

Säpinät sen kuin jatkuivat kun astuimme kaverin asuntoon. Siellä kaverini ja toinen luokkakaverityttö kättelivät meidät tervetulleeksi. Kävelin ensiksi tytön ohi tekemättä elettäkään kunnes hän jotain mainitsi että eikö sitä edes huomata. Kättelin nolona mutisten jotain. Siitä ilta jatkuikin guitar heron parissa ja glögiä juodessa.

Itse pikkujoulutilaisuuteen päästyämme huomasimme että kylläpäs on porukkaa. Pakkahuone täynnä. Ja naisia. Voi miten paljon naisia. Olenko tullut poikamiesten helvettiin ja pelimiesten paratiisiin. Ruoka maistui ja niinhän siinä kävi kuin arvelinkin. En puhunut yhdenkään seurueemme ulkopuolisen kanssa. Korjaan. Puhuin entiselle luokkamme aikuisopiskelijalle jota emme olleet nähneet pitkään aikaan. Siinä oli kaikki kanssakäyminen vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Siitä sitten Rumaan istumaan iltaa ja suunnittelemaan miten ilta eteenpäin. Seurastamme poistui puolet naisista (1). On kuulemma nykyään varattu. Yksi vapaa nainen luokassa vähemmän. Seurueeseemme liittyi kyllä sitten kaverini tyttöystävä ja hänelle juttelin jonkun verran.

Hetken istuttuamme palasimme lähtöpisteeseen. Eli kaverini luokse pelaamaan guitar heroa. Ilta jatkui niin kuin olettaa voisikin. Söimme puvut päällä Tampereen keskustassa parvekkeella hernekeittoa ja ruisleipää.

Siitä sitten toisen kaverini tyttöystävä haki meidät pois ja heitimme matkalla vielä seurueen ainoan vapaaksi luulemani naisen jonkun miehen luokse. Ei taidakaan olla vapaa.

Kaiken kaikkiaan rauhallinen ilta. Turhaan veikot epäilitte.