Mul on vientii säpinää...

...lauloi Tea baarin kaiuttimista käsin ennen kuin Kaija Koo astui lauteille. Aloitan kuitenkin kaiken alusta.

Oli kaunis talvinen marraskuun aamu kun vielä luulin etten saa koko päivänä säpinän säpinää.
Väärässä olin. Kun keskustassa kävin niin tervehdin luokkalaistani ja joku tyttö ajoi melkein päälleni. Ajattelin tietenkin että päivän säpinät jäävät tuohon. Olin väärässä.

Iltapäivällä aloin kuuntelemaan Kaija Koota ja alkoi niin kovasti tehdä mieli päästä taas sitä katsomaan että päätin lähteä melkein 6 km päähän Liverpooliin Kaija Koota nauttimaan. Sitä ennen kuitenkin kävin kaupassa ostamassa evästä että jaksan pitkän illan baarissa nuokkua. Kauppareissulla törmäsin porttikongissa tyttöseen joka jakoi ilmaislehtiä. Olisin tietenkin herrasmiehenä voinut nättiä tyttöä auttaa siinä kun näytti hänellä niin kiire olevan. En auttanut. En uskaltanut. Tervehtiä sentään uskalsin mutten tainnut saada edes vastausta.

Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätin kävellä Liverpooliin. Toisin sanoen en ymmärtänyt linja-auto aikatauluja. Enkä edes eksynyt vaan huomasin jo istuvani siinä yhdeksän jälkeen baarissa lompakko miltei tyhjänä yksin nurkkapöydässä. Hetken (n. 1h) siinä ryveskelin itsesäälissä, kunnes kaksi naista uhkaavasti alkoivat lähestyä pöytääni. En ehtinyt karkuun ja ajattelin että nyt olen pulassa.

Tilanne onneksi kääntyi parhain päin. Naiset osottautuivat varatuiksi, molemmat naimisissa ja molemmilla kaksi lasta. Vaara ohi. Toinen naisista puhui taukoamatta ja kyseli kaikenlaista. Pääasiassa kuitenkin kertoi omasta elämästään ja siitä miten on onnellinen.

Pöytään tuli vielä kaksi naista lisää. Ja minkä näköisiä!! Todella kauniita. Ja niistä vielä se kauniimpi istui viereeni. Minut oli häikäisty naiskauneudella. Tilanteen pelasti elämäntarinaa kovasti kertova nainen paljastamalla että nekin ovat varattuja naisia. Kumpikaan niistä ei edes tervehtinyt minua. Olivat kuin minua ei olisi ollutkaan siinä pöydässä. Tyydyin osaani eli kuuntelemaan onnellisen naisen tarinaa siitä miten ihania hänen lapsensa ja miehensä ovat.

Tunti siinä ehkä vierähti kunnes naiset hylkäsivät minut. Siirryin seisoskelemaan kaiteeseen nojaillen. Joku nainen pyörähti siinä edessäni ja palasi äkkiä kavereidensa luokse. Seuraavaksi toinen nainen samasta porukasta asteli viereeni ja vittuili ensimmäiselle naiselle siitä kun hän oli luullut sitä kaidetta baaritiskiksi ja siksi oli siinä käväissyt. Hän selitti asian minulle ja minä kehuin että niin sitä pitää. Aina pitää vähän kuittailla.

Tässä siis säpinäni tällä kertaa. Toivottavasti ei tule tavaksi näin paljon säpinöidä.

Ai niin, Kaija Koo lauloi minulle (ja koko muulle baariväelle) tahtovansa rakastella minua. Onko se paha säpinä?