Luottamus katossa

Tänään pidin erään meidän luokan naisen kanssa kaksi oppituntia muulle luokalla. Aina kun meidän piti valmistella näitä tunteja hänellä tuntui olevan muita kiireitä. Hän siis ikäänkuin vältteli minua, mikä ei sinäänsä ole mitään uutta näin krooniselle poikamiehelle. No saatin me nyt kuitenkin yhden iltapäivän aikana jonkinlainen työnjako sovittua.

Oppitunnin pitäminen ei omaltaosaltani kovin vahvasti mennyt, kun tuo esiintyminen ei ole niitä vahvimpia puoliani. tuntien jälkeisestä palaute osiosta tulikin sitten aika mielenkiintoinen. Tältä parinani olleelta vastakkaisen sukupuolen edustajalta tuli kyllä aika rakentavaa palautetta minua kohtaan. Hän sanoi muunmuassa, että hän joutui ottamaan päävastuun näiden tuntien pitämisestä ja valmistelusta, koska ei luottanut siihen että minä saisin mitään aikaiseksi. Lisäksi hän sai asian kuulostamaan siltä, että minä en oikeasti ollut tehnyt yhtään mitään koko asian hyväksi, mikä ei kyllä pitänyt paikkaansa. Minä en tietenkään kehdannut siinä luokan edessä ruveta mitään inttämään vastaan vaan tyydyin kohtalooni. Eikä varmaan tämän tunnin jälkeen tuo luottamus minua kohtaan noiden muidenkaan meidän luokan naisten silmissä mitenkään noussut....No jokainen saa ajatella minusta ihan mitä itse tahtoo.

Muuten on poikamies elo mennyt ilman mitään suurempia säpinöitä. Viime viikonloppuna puhuin kahdelle entiselle naispuoleiselle luokka kaverilleni, mutta mitään sen rajumpia säpinöitä ei ole ollut. Tässä ollaan menossa hyvää vauhtia kohti vuoden poikamies pystiä.