Kerhon merkitys poikamiehelle

Keskiviikko kolumni

Tämänkertaisen Keskiviikko kolumnin aihe on ensimmäinen joka tarkastelee omaa kerhoamme lähemmin. Kerhon merkitys poikamiehelle on monimutkainen käsite.

Ensimmäiseksi ajatukseni kulkeutuivat aivan kerhon alkuvaiheisiin. Alussa oli neljä miestä, (nuorimmilla 18-vuotta takana; 19:sta edessä) eikä kellään mitään käsitystä naisista. Kerho oli alussa lähinnä yhteinen inside-vitsi. Niputettua nuoren miehen uhoa, jolla kuitattiin omaa hämmennystä ja kokemattomuutta. Ja jos ei jotain osaa, niin sama kai alkaa pätemään sillä. Parhaissa vitseissä on aina puolet totta, ja niin Krooniset Poikamiehet alkoivat järjestäytymään.
Ajan kuluessa kerhon vitsi-arvo on pienentynyt. Asioita ollaan alettu ottamaan yllättävän tosissaan. Alun hapuilusta ollaan kuljettu pitkä matka nykyiseen tilanteeseen. Jäsenmäärä on kasvanut, kokouksia ollaan alettu pitämään ja erilaisia perinteitä on saavutettu useamman vuoden toiminnalla.

Mutta mitä on tapahtunut tuon hetken ja nykyisyyden välillä? Mikä on kerhon merkitys nyt?

Ainakin itselleni kerhosta on muodostunut eräänlainen keino helpottaa arjen ja ihmis-suhteiden päähän potkimista. Sillä vaikka ikää onkin karttunut niin vastakkaiseen sukupuoleen tutustuminen on aivan yhtä hämmentävää ja käsittämätöntä. Ja kun hommat yllättäen päätävätkin kusta, niin tuskan ja surun muodostama lätäkkö on helpompi kuivata kun on jotain mihin takertua. Sillä mitä pahemmin onnistut romuttamaan kaikenlaiset kontaktit vastakkaiseen sukupuoleen, niin sitä paremmin sinulla menee kerhossa. Kun rakennelma romahtaa päällesi niin Krooniset Poikamiehet on kellari johon paetaan pahimpia betonikimpaleita. Se on yksi tapa käsitellä omia tunteitaan ja sitä vaikeutta mikä syntyy kun yrittää tuoda niitä julki.