En toki jäsen vielä ole enkä varmaan koskaan täysjäseneksi enää pääsekään. Koeajankin pitäisi kestää ainakin vähintään vuoden. No kirjoitella saan silti jo tänne. Pitää vaan vähän varoa mitä täällä suustaan päästää kun kuulemma kaiken maailman sukulaisetkin täällä käyvät uteliaina seuraamassa miten säälittävien poikamiesten käy tässä kylmässä ja kovassa maailmassa.
En olisi uskonut koskaan enää täältä itseäni löytämään mutta niin vain kävi. En voi kyllä sanoa että virheistä oppii sillä en pidä tuota kerhosta lipsahtamistani mitenkään virheenä. Päinvastoin. En kadu sitä hetkeäkään. Tästä aiheesta ei sitten enempää. Kiitos. Unohtakaamme menneet ja keskitytään tulevaisuuteen. Ei niin ruusuiseen mutta sitäkin poikamiehisempään.
Sitten itse asiaan. Miten paljon säpinöitä minulla on ollut tämän muutaman viikon jo kestäneen poikamieheksi paluun aikana. Ei niin minkäänlaista. Yhdelle naispuoliselle luokkatoverilleni olen jutellut mutta vain ja ainostaan kouluasioita.
Eilen myös huomasin ettei mitään vaaraa minulla ainakaan ole vaikka kaupungillakin hengaisin. Kävimme AC/DC:n kanssa näyttämässä Pikville Tampereen yöelämää ja arvatkaa paljonko otimme kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen?
Aivan oikein. Emme yhtään. Yksikään nainen ei varmaan edes katsonut meihin päin. Että kyllä kerhon tulevaisuus voi levätä rauhassa ainakin meidän harteilla.
Humppa Soi: Jotain formulahässäkkää telkkarista
Humpastalainattua: "Toivottavasti sydän on kestänyt"
Ja jotta tietäisitte mistä puhutaan niin lainaus suoraan wikipediasta:
"Melankolia on nykymerkityksessään alakuloisuutta tai raskasmielisyyttä; epämääräistä masennusta johon liittyy aloitekyvyttömyyttä ja haluttomuutta tehdä mitään, kyvyttömyttä innostua asioista."
sunnuntai, lokakuuta 21, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Eipä olisi uskonut noinkin kauan ennen poikamiehenä olleen ottavan huumoria noin vakavasti. Eihän kysymyksessä ole kenenkään mollaaminen! Huumoria huumoria. Joten lopetan Blogin seuraamisen, ettei aiheudu kenellekkään mielipahaa!
Lainaus:
Istun taikka kävelen perse soittaa sävelen. (Juha Watt Vainio)
Kuka tässä nyt ketään on mollannut. Paitsi tietenkin minä itseäni.
Lähetä kommentti