En ole varma onko kyseistä otsikkoa käytetty ennen, mutta koska se nyt jollain huomaamattomalla tavalla on jäänyt leimaamaan puhekieltämme, niin kai sekin ansaitsee vaikka useammankin otsikon. Siitäpä onkin pitkään kun viimeksi olen täällä käynyt tilittämässä. Miten menee? No kiitos kysymästä ihan hyvin, oulunreissu oli oikeinkin hieno. Vettä tuli kuin kaatamalla ja lähes kokoajan (muistaakseni hetki jolloin ulostauduin elokuvateatterissa oli sadeton, mutta koska vaatteeni olivat likomärät niin ei paljon eroa huomannut. Säpinöitä ei ollut yhtään, paitsi mystinen hetki jolloin kävelin erään valokuvausliikkeen ohi. Sisällä myyjätyttönen harrasti balettia, jumppasi tai potki näkymättömiä öhkimönkiäisiä turpaan. Ainakin toinen jalka oli lennokkaasti ilmassa. Sitten kun meikä heitti Mitä helvettiä nää teet-ilmeen niin tytteli huomasi ja alkoi nauramaan nolostuneesti. Meikä hymyili takaisin ja sitten olinkin kävellyt onneni ohi.
Muutenkin kaikki on sujunut melko lunkisti. Vedin hihastani poikamieskortin kun meidän piti koulussa kirjoittaa omasta elämästä. Opettaja ainakin tykkäsi ja kehotteli kevyesti kirjoittamaan lisää kyseisestä aiheesta. Joten kirjoittaa paukautin kuvauksen viimeisestä kriisikokouksestamme. Eli Kerho niittää mainetta ja kunniaa myös maailmalla.
Päässä soi: Nylon Beat + YUP: Rakastuin sinuun liian helposti (Kuuluu cd-soittimestani)
Lainaus tilanteeseen:
"Karstulan ja Kyyjärven rajalla, kuitenkin Karstulan puolella, sijaitsee talo ja talon vieressä on vähän aikaa sitten tyhjennyt navetta. Navetan takana, sopivasti erossa pihapiiristä seisoo pieni punainen Mummonmökiksi kutsuttu mökki. Mummonmökin pihasta lähtee pieni, mutta usein tallattu polku. Polku johtaa isojen kuusien katveessa sijaitsevalle tiilistä ja uuniritilästä tehdylle Grillille. Grillin sivuilla on puusta tehdyt penkit ja päässä vanha sohva jonka selkänoja kippaa jos siihen nojaa. Tätä puutetta on yritetty korjata kahdella puupalalla, kiilaamalla ne selkänojan taakse, siinä kuitenkaan onnistumatta. Ilta alkaa pikkuhiljaa hämärtyä yöksi. Polkua pitkin grilliä lähestyy viiden miehen joukkio, mukanaan pari muovikassillista ruokaa ja yhdellä kuppaisen näköinen puunuija. Nämä miehet ovat Kroonisia Poikamiehiä. Kassit lasketaan puupenkeille ja jätkät istuutuvat. Pari alkaa sytyttelemään grilliä ja muut naureskelevat ukkomiehen säälittäville sohvankorjaustaidoille. Pian hämärtynyttä iltaa valaisee nuotion kirkas loimotus. Ruokaakin on mukaan otettu melko maltillisesti. Vain pari pakettia makkaraa, kolme pakettia juustotaskuja ja jotain pihvejä joiden marinadi valuu paketista housuille. Juomisena on 1 ½ litran purkki rasvatonta maitoa, purkki puolukka-karpalo mehua ja jotain mystistä vadelman makuista soolo limsaa, selvästikkin Fanta wild berryn halpis-versiota. Manninen korkkaa pullon ja kaataa juomaa lasiin. Ottaa huikan ja nielaisee.
-Hyi saatana...aivan järkyttävä jälkimaku, sanoo Manninen ja irvistää niin että etuhampaat tulevat esiin kuin hamsterilla.
-Ihan kuin sokeritautinen olis kussu suuhun
-Ei olis kannattanu sooloilla, sanoo AC/DC. Kaataa tilkan omaan lasiinsa ja maistaa
-Ihan hyvää
-Joooooooooooooooooooooooooooo
-No ei pahaakaan
-Ihan hirveetä
-Antakaas mullekkin jotain juomista, huikkaa kokelas Emeritus
-Ota tätä tää on tosi hyvää, sanoo Jari ja antaa Solo pullon.
Emeritus kaataa lasiinja juo. Hänen kasvoilleen tulee samanlainen hamsterimainen irvistys.
-Just tollanen! Se maku kulminoituu tohon ilmeeseen!, Manninen huutaa
Jätkät jatkaa paskan puhumista ja ensimmäiset makkarat pistetään tulille. Pikkuhiljaa aletaan lähestymään illan pääasiaa; Kroonisten Poikamiesten kriisikokousta. Puheenjohtaja-Matti lyö kokouksen avatuksi nuijalla ja tappelu alkaa siitä pitäisikö puheenjohtaja vaihtaa nykyisen puheenjohtajan liiallisen säpinöinnin takia. Melko yksimielisesti jäsenet kannattavat puheenjohtajan vaihtamista. Suuremman tappelun aiheuttaa se kenestä pitäisi tulla uusi puheenjohtaja. Luonnollisesti jokainen jäsen alkaa kehumaan itseään ja haukkumaan muita. Makkarat häviävät tulilta ja tilalle heitetään juustotaskuja ja marinadipihvejä. Lopulta kokelas Emeritus pyytää puheenvuoroa, joka myönnetään. Emeritus ihmettelee miten muut voivat väitellä niin kauan niin selvästä asiasta. Matti ei voi olla puheenjohtaja koska hänet juuri erotettiin. AC/DC ei tule kysymykseen koska hän johtaa kerhon jäähytilastoja ja on tämän vuoksi ennakkosuosikki Jäähykuninkaaksi. Manninen ei myöskään sovellu tehtävään koska on ollut pari kuukautta sitten ukkomies, joten varteenotettavia ehdokkaita ovat Tuomas ja Pikvi. Lopulta pienen tuumailun ja nopean äänestyksen jälkeen Pikvi valittiin uudeksi puheenjohtajaksi. Nuija heitetään lennossa uudelle johtajalle ja kokousta jatketaan. Seuraavaksi jokainen jäsen joutuu piinapenkkiin jossa puidaan tyypin menneet ja mahdollisesti salatut säpinät. Ja vaikka uhoaminen onkin lisääntynyt, niin ikäävää on huomata että poikamiestaso on laskenut huomattavasti kerhon alkuaikoihin verrattuna. Seuraavaksi puhutaan poikamiesmalliston laajentamisesta ja tulevista matkoista. Mitään ei tietenkään lyödä lukkoon. Lopuksi puheenvuoron saa kokelas Emeritus, joka tiedustelee oman koeaikansa lopettamisesta. Koeaikaa suostutaan lyhentämään jos Emeritus onnistuu pitämään komean partansa töissä syyskuun loppuun asti. Lopulta uusi puheenjohtaja lyö nuijan puupenkkiin kokouksen lopuksi, ja pojat alkavat tappelemaan siitä kuka joutuu syömään viimeiset juustotaskut. Yö on tullut ja ainut valo mikä vielä kajastaa on hiljalleen hiiliksi hiipuva nuotio."
Lainattu: Jari Manninen:Kriisikokous
1 kommentti:
Kaunista, niin kaunista.
Lähetä kommentti