Lyhin reitti ei aina ole se nopein

Eilen kävin isukin kanssa Kuopiossa farmarissa. Ei siellä nyt mitään niin ihmeellistä ollut, mitä nyt kävelin melkein päin Tarja Halosta ja sain kiira korven julisteen nimmarilla. Syksyn kone näyttelyt on yleensä paljon mielenkiintoisempia.

Poistulomatkalla isukki ehdotti, että käännytään tuonne kerkonkoskelle päin. Ei sieltä paljon pidempi ole. Noin 20 kilometrin jälkeen näytti siltä, että sieltä kautta olisi aika reilusti pidempi. Sitten ajateltiin, että käytetään tuota hienoa navigaattoria ja mennään sen opastamaa reittiä. Kone käski meidän kääntyä seuraavasta risteyksestä oikealle. Siellä olivain joku uimaranta josta toista kautta piti pystyä ajamaan takaisin samalle tielle. Tie oli sen näköinen että olisi tarvinnut kunnon maasturin, että olisi siitä pystynyt ajamaan. Palattiin samaa reittiä takaisin tulosuuntaan.

Navigaattori näytti että kotiin oli 114 km, mutta kun laittoi nopeimman reitin sijaan lyhimmän oli enää 96km. Ajateltiin huvikseen että ajataan sen lyhimmän reitin mukaan. Jonkun ajan kuluttua navigaattori taas käski kääntyä oikealle. Vähän kyllä oli epäilyttävän näköinen tie, mutta ajattelin, että kai noin kallis laite osaa kotiin opastaa. Ensin tuli eteen turvesuo. Siihen suolle asti tie oli vielä ihan kohtalaista, mutta sen jälkeen tie meni kahden pellon valistä ja muuttui koko ajan huonommaksi. Muutaman kilometrin jälkeen oltiin jossain keskellä metsää ja tuli vastaan kahden tien risteys. Kone käski ajamaan suoraan, mutta edessä oleva tie näytti lähinnä joltain metsäkoneen ajouralle. Siinä vaiheessa piti vaihtaa masiinaan nopein reitti lyhimmän sijaan. N. 10km ajettuamme hiekka montussa, metsäautoteitä ja muita sivuteitä pääsimmi vihdoin takaisin asfaltille.

Varmaan kannattaisi laittaa tuo navigaattori niin, että se ei ihan kaikkia hiihtolatujakin pitkin opastaisi.