Reissaaminen on ihan mukavaa, mutta raja tulee kyllä siinäkin vastaan. Itselläni tuo raja menee ehkä siinä n.12 tunnin junassa istumisen paikkeilla. Tuli sitten käväistyä kemitorniossa, kaikki meni ihan hyvin siellä pääsykokeissa. Ei ollu kuin pari kirjoitustehtävää ja hasstattelu. Haastattelija sanoi että meikällä on kuulema aikuismainen asenne, koska sanoin että vaikka inhoankin tosi-tv:tä ja big brotheria, niin voisin silti mennä töihin kyseiseen ohjelmaan. Jännittävää. Opinahjon ruokala oli lievä pettymys. Se oli kuitenkin sellainen maksullinen ruokala, ja sitä olettaisi että ruoka olisi jotain todella taivaallista. Ruoka oli ihan ok, mutta silti on sitä parempaakin syöty.
Mitäs muuta jännää, ei oikeastaan mitään. Olen vain huomannut että tästä kesästä on tulossa melko karu. Alun perusteella vaikuttaa siltä että en olisi yhtään yllättynyt jos UFO:t kaappaisivat minut kesän lopulla. Kesäni tunnuslauseeksi olenkin valinnut Ei mahdotonta, vain erittäin epätodennäköistä.
Päässä soi: Juliet Jonesin Sydän: Käymme yhdessä ain (Puheenjohtajan musiikkiämyrit raikaa)
Lainaus tilanteeseen: "Aina matkalla jonnekin. Minne ikinä päätyykin On puolitiessä jostain. Tietää sen varsin hyvin itsekin"
Lainattu: Egotrippi: Matkustaja
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Entä jos se ufo tarjoaisi kaakaon?
Sitten tietäisin kuinka hienoa elämä on
Lähetä kommentti