Taas vierähti yksi viikonloppu. Pilkkikisakin oli ja meni. Meikälle tuli ilmeisesti isoimman kalan ja huonoimman kilpailijan palkinto. Pitää vielä vähän prassailla sillä hauella. Sitä ennen ainut kala oli säälittävä sintti, minkä kävin nappaamassa AC/DC: n avannosta kun jäähykunkku itse viritteli yysiä pyydyksiään. Aikaa oli oikeasti vain pari minuuttia,kun palasin ensimmäiselle reijälleni. Siitä kohdasta muutkin olivat aloittaneet mutta kukaan ei saanut mitään. Sitten yhtäkkiä onkeni värähti, ennenkuin ehdin ajatella olin kiskonut aivan älyttömän kokoisen hauen jäälle. Harmillista kun meikän kaikki kuvat siitä jäi pelimies-Willen koneelle. Muutenhan olisin täräyttänyt sellaisen jo tähän juttuun. Kyseessähän tietysti oli ilmekuva. Yhtä ilmekuvaa ottaessamme se Hauki melkein puri minua kasvoihin, harmi ettei osunut. Ruma naama arpi kaunistus ja sitä rataa. Muuten ei ole tapahtunut mitään erikoista. Teen varmaankin todellisen poikamiesliikkeen ensi viikonloppuna kun opistollamme on sählyturnaus. Silloin koko haapavesi olisi täynnä vapaita opiskelijatyttösiä. Mutta meikä lähtee varmaan (toivottavasti) jyväskylään. Naisen voi iskeä milloin tahansa, mutta Kaarle Viikate ja Timo Rautiainen esittämässä yhdessä Reino Helismaan biisejä! Once in a lifetime! Kävin katsomassa myös Apocalypto elokuvan. Jööti uhkasi tulla "häiritsemään" meikän elokuvanautintoa. Uhkaukseksi se onneksi jäikin. Elokuvat ja venkulointi pitäisi pitää erillään. Siksi en voikkaan kuvitella viväni naisia treffeille elokuviin. Mihinkään hyvään ei pystyisi keskittymään ja mitään "Vin Dieselin uusinta" ei yksinkertaisesti halua kenenkään joutuvan katsomaan. Paitsi Willen.
Päässä soi: PMMP: Joku raja
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
52 kommenttia:
Toi on ihan järjettömän hyvä toi Pmmp:n Joku raja.
Siinä elokuvaa valitessa voi oppia yllättäviä asioita treffiseurasta... Sinänsä hyvä kohde.
Ai tuo biisi on tarttunut jo Mannisenkin päähän.
AC/DC: Eräs nimeltämainitsematon tyttö on sitä täällä hyräillyt ja kuunnellut. Hieno biisi ei siinä mitään.
Anni: Tuo on kyllä hyvä pointti. Mielenkiintoista kyllä olisi nähdä millaisiin elokuviin kumppani olisi menossa. Elokuvamaku kertoo ihmisestä yllättävän paljon.
Hösö sitä biisiä meillä lauleskeli jolta se tarttui Pikville ja sehän sen sitten tartutti minuun.
Oliko se Hösö joka lauloi Kontran Onamatopoeettista alkoholiliikettä? Wille on joskus maininnut.
Sepä se, "Kirahvi sanoo öriöriöri öriöriöri..."
Mutta vielä osuvampaa lyriikkaa poikamiehille on PMMP:n kappaleessa Tässä elämä on:
"Pohjallakaan ei yksinään olla: alakulo on seurana haikeuden."
Hösö on kaiken pahan alku ja juuri. Joku raja biisi soi minunkin kämpillä/autossa/päässä KOKOAJAN!!!
Mutta eikös Manninen oo kumminkin vienyt naisen leffaan? On sinullakin luurankoja kaapissa.
Manninen onkin pelimies.
Minäkin olin kerran todistamassa kun Manninen vei naisen leffaan. Ei sitä kyllä elokuvaksi voinut sanoa. En kehtaa edes mainita mikä oli kyseessä.
Taisi olla puheenjohtajan kaima. Kyllä nyt kavereiden kanssa leffassa voi käydä, silloin kyllä voi keskittyäkkin elokuvaan.
Vaikka se puheenjohtajan kaima leffan aikana olisi kyllä mielellään touhunnutkin jotain muuta. Mitä tahansa kunhan ei olisi tarvinnut katsoa itse elokuvaa...
Katsoit kuitenkin puheenjohtajan kaima elokuvan loppuun saakka?
Se oli elokuvaa sarjassamme länsimaiset kidutuskeinot.
Täytyy kyllä myöntää että luovuttaminen oli aika lähellä. Mutta meikässä sattaa olla kyllä lieviä masokistisia piirteitä."Itsensä parantelu on masturbaatiota, ehkä itsetuho on vastaus"
Arvatkaa mistä elokuvasta kyseinen viisaus on pöllitty?
Enpä arvaa. Mä en tajua elokuvaviittauksia jos ne ei liity animaatioihin...
Mutta tuon kamalan leffan jälkeen oma elämä vaikutti aika loistokkaalta. Niin ja olihan siitä kiva bongailla tuttuja paikkoja.
Ja näyttelijätyöt oli hienoja. Vaikka en hirveä Pääkkös fani olekkaan niin tuohon rooliin se vain jotenkin istui. Ja kyseinen lause oli Fight Clubista vapaasti suomennettuna.
Mutta kysytäämpä joku animaatioiden puolelta. Missä animaatiossa joku sanoi näin: "We can stay up late, watch Scary Movies, and in the morning, I'm making waffles!"
Pitäisi varmaan alkaa lainaamaan elokuvia täällä blogilla enemmänkin kun kerta luonnistuu näin hienosti.
Varmaan joo.
Veikkaan Shrekiä, mutta en oo ihan varma.
Tänään ilmestyy muuten dvd:llä Karvakamut (joo-o, on ehkä maailman toiseksi huonoin suomennos, ykköspaikan vie kyllä ylivoimaisella äänivyöryllä Utelias Vili) jossa oli ihan loistavia lausahduksia. Se pitää hommata :)
Aivan oikein Shrekistähän se oli. Taidat sitten oikein harrastaakkin animaatioita. Oma henkilökohtainen suosikkini on varmaan Wallace & Gromit: Gurse of the Were-rabbit.
Mutta kyllä nuo kumpikin suomennos häviää huonoudessan näille: Metro/Tuhannen tilanteen mies ja Mystery Men/Seitsemän seinähullua sankaria. Ja Seitsemän seinähullua sankaria on vielä ihan hyvä elokuva. ei sitä pysty pokkana sanomaan.
Juu, ei noi kauheesti vakuuta nuokaan suomennokset.
En nyt silleen harrasta, mutta aina jos leffaan meen, niin valitsen animaation. 'Aikuisten elokuviin' aina pettyy. Niinkuin Mr & Mrs Smithiin. Yäks. Se oli melkeen yhtä huono kuin Matti.
Se oli kyllä ihan hirveä.
Niinhän se on että elokuviin tulee yhä harvemmin ja harvemmin todella hyviä elokuvia. Onneksi kun harrastan niitä ihan simona, niin osaa valita helmet paskan seasta. Viimeinen todella hyvä elokuva leffassa (Jos Borattia ei lasketa)oli The Departed.
Pieni vinkki vielä, ettet ihan kokonaan menetä uskoasi elokuviin, Kannattaa harrastaa elokuvien vuokrausta. Parhaimmat elokuvat eivät edes tule suomessa elokuviin, tai ovat tehty jo kauan aikaa sitten. Kokeile erimaalaisia elokuvia ja sellaisia joissa ei ole suuria tähtinäyttelijöitä. Voit jopa yllättyä iloisesti.
Menipäs aika paasaamiseksi. sori!
Ei tuo ollut vielä paasaamista. Tietysti jos siihen kuului sellainen setämäinen äänensävy niin silloin ehkä.
Varmaan kesällä tulee vuokrailtua leffoja, nyt kun on vuokraamokin tuossa ihan lähellä. Tai no maalaisittain lähellä...
En kyllä kauhiasti tykkää kaydä elokuvissa siksikään, kun nauran aina väärissä kohdissa. Esimerkiksi kikatin koko ajan kun katsoin the Day after tomorrowia, sai kaveri hävetä ja kärsiä..
Lähinnä kuvittelin ääneni sellaiseksi elämää viisaammaksi vanhukseksi.
Day after tomorrowSe onkin harvinaisen naurettava leffa. Mutta meikä sentään repesi Grimmin veljeksissä kun sellainen suloinen pieni kissanpoika lennähti silppurin terään ja veripisara lennähti yhden äijän poskelle. Muualta kuului kauhistuneita huudahduksia ja meikä vaan nauroi katketakseen.
Juu, juuri noin käy aina. Ja oi niitä mulkoilevia katseita.
Mutta ei se aina tarkoita että leffa olisi huono, vaikka nauraa väärissä kohdissa. Niinkuin Pirates of the Caribbeanissa.
Mutta sitä DAT:tä hypetettiin sillon kun se tuli muistaakseni aika paljon. Joten oletin että se olisi ollut parempi.
Meikä repeili koko DAT:N läpi. Ensimmäisenä sille ameriikan lipulle alussa ja viimeisenä niille kammottaville digi susille.
Yleensä meikä repeilee kohtauksissa jotka vetää kunnolla yli, tai niissä tapahtuu jotain odottamatonta ja pitänyt myös näkemästäni.
Jaahas Mannisen elokuvakoulu osa 1. Mutta olihan Day After Tomorrow Karstula edition hyvä. Eikä se kestänytkään kuin 20 minuuttia. Ei ollut Amerikan lippuja eikä digi-susia. Ei ollut muuta kuin valkoinen kangas. En tiedä oliko osuutta asiaan sillä, että leffan näyttäjä ei ilmestynyt paikalle.
ps. animaatiot on huippuja varsinkin Pixarin ja Shreckit.
Matti, montako osaa elokuvakoulua sitten on?
Mä en muista digisusia. Pitänee varmaan katsoa se uudelleen (yksi niitä harvoja leffoja joita minulla on dvd:llä. Mutta vain siksi että se tuli samassa paketissa Moulin Rougen kanssa, mitä en kyllä vieläkään ole katsonut).
Moulin Rouge on hieno elokuva. Sellaista silmänkarkkia että harvoin näkee. Musikaalit on jollain perverssillä tavalla vedonneet aina meikeläiseen. Miksi puhua kun voi laulaa.
Mä en oo ikinä tykännyt musikaaleista. Disney-leffoissakin (joiden suurkuluttaja olin ipanana. Aladdin- ja Pocahontas-vhs:sät on melkein puhkikuluneita) laulut oli tylsimpiä kohtia. Kun opin kelaamaan, hypin niiden yli :)
Pitääpä katsoa se Moulin Rouge, kun onnistuu valtaamaan olohuoneen telkkarin joku päivä tässä.
Meikäkin on joskus miettinyt että mikä niissä musikaaleissa oikein viehättää. Kai se on totuttu tapa. Kersanakin diggailin jo Blues Brotherssia. Pidän myös suuresti Keikoilla käynnistä ja live-musiikista. Ja se on muuten totta että lapsena kaikki laulukohdat tuntui kyllä melko tylsiltä.
Keikat on kivoja, kun sen musikkin tuntee luissakin. Oi, ihanaa. En kyllä käy usein missään tommosissa, kun kaverit ei lähde ja yksin en viihdy.
Mannisella on varmaan noita elokuvakoulun osia varmaan niin monta kuin niitä jaksaa kuunnella.
Paskaa juttua riittää niin kauan kun on joku joka vastailee takaisin.
Joo no mut on helppo saada viihtymään... Huonompiakin juttuja kuunnellut.
Kaikki menee hyvin jos aiheena on elokuvat, musiikki tai yksinäisyys, mutta siirrytäänpäs autoihin, urheiluun tai kännäämiseen, niin johan jutut huononee. Mistään noista en ole ikinä harrastanut. Eniten kuitenkin ehkä kännäämistä ja sitäkin selvinpäin.
Kännäämisestä puhuessa on ihan teiniihqudaaolo, mutta tietyt urheilulajit iskee kyllä joo, ja autot myöskin. Moottoriurheilu, siis tiivistettynä. Vaikka en mä siitä oikeesti mitää tiiä. Tekniikka on mulle yleensäkin ihan hepreaa.
Kännääminen on yleisesti ottaen kamalaa. Tuntuu siltä kuin joku olisi nostanut mut ulos ruumiistani ja katson ulkopuolelta mitä hölmöyksiä teen, enkä voi estää niitä mitenkään. Karseeta.
Täällä opistolla ollessani olen vasta tutustunut kännäämiskulttuuriin. En tosin omalta osaltani, koska en oikeataan viinoihin koske ja kaljakin on mielestäni helvetin pahaa, mutta enemmän kuin muutaman kerran olen istunut iltaa päihtyneiden kavereiden kanssa. Eikä minua ole se oikeastaan ikinä haitannut. Saanpahan tutustua tähänkin puoleen elämästä käsiäni likaamatta.
Ihan hyvä niinkin. Känniset ihmiset on yleensä ihan hauskoja. Tai no nuoret, känniset ihmiset. Yli kolmekymppiset on vaan rasittavia.
Nousuhumalassa ihmisistä tulee puheliaampia ja vapautuneempia, heidän kanssaa on todella hauskaa heittää juttua.
Hmm, niinpä kai joo.
Itseasiassa opin tässä päivänä eräänä että se lamauttaa aivokuorelta käyttäytymistä hallitsevat keskukset, jolloin ihminen on puheliaampi. Tuo selitys ei kuulosta yhtään niin houkuttelevalta.
No ei kyllä. Mutta onhan sitä sanottu että Viinikin on ihmiselle terveellistä ja sitä kannattaisi juoda lasi päivässä.
Niinhän ne väittää.
Viini on kyllä pahaa.
Ei kuulu kyllä minunkaan suosikkeihini. Kerran varmaan elämässäni juonut koko lasillisen että kokemustakin on.
Mie oon juonut kaksi, olen siis edellä tässä asiassa. Hähää.
Viime vappuna ekan, kun oltiin kaverin mutsin luona syömässä, ja laivalla toisen.
Ruuan kanssa menee, muttei kyllä muuten.
Mulla ja parilla kaverilla oli Mafiaillallinen kun kerraan jäätiin opistolle vlopuksi. Syötiin jotain italialaista ruokaa ja juotiin punaviiniä. Muuten olen vain maistellut korkillisia.
Mä osaan kuvitella sen mafiaillallisen. Siihen tietysti kuuluu mustat vaatteet ja hatut päähän. Ja sellainen kovin matala puheääni.
Valitettavasti emme menneet noin pitkälle, mutta oli meillä palopeitto pöytäliinana. Sammuttaa varmaan tosi hyvin kaikkien niiden viinitahrojrn takia.
Tulee liekitettyä sammutuspeittoa. Ja liekitettyä sammuttajaa luultavasti myös.
Onneksi sammutuspeitot uusittiin tänävuonna.
No se on hyvä. Eli jos sammuttaja syttyy tuleen, teitä ei voi syyttää.
Me tehtiin abilippu sammutuspeitteestä. Eipähän päässeet wanhat sitä polttamaan meidän risteillessä. (saattaa taas olla näitä meidän koulun ikiomia perinteitä)
Lähetä kommentti