Vietin viikonlopun sairaana karstulassa näkemättä yhtään ulkopuolista henkilöä (Jos äitiä ei lasketa). Hänkin oli poissa melkein koko viikonlopun, joten olin todella yksin. Ja yllätyksekseni huomasin että minua ei vituttanut ollenkaan. Itseasiassa olisin voinut olla yksin vaikka pitempäänkin.
Aikani kului oikeastaan vain dvd:itä katsellen, (Enhän minä tietenkään tohtinut jättää sitä opistolle), melkein katsoin maanmainiota Deadwoodia kaksi tuotantokautta, mutta en sitten pystynytkään siihen, hävettää tunnustaa mutta olen viettänyt vähän liikaa elämää elokuvien ulkopuolella joten tuollainen n.20h:n pikku urakka kutistui n. 10h:n kinttupoluksi. Toisen kauden ekalla levyllä n. klo 6.00 aamulla, meikää alkoi hieman nukuttamaan. Tai ei nyt voi sanoa että nukuttamaan, olisin varmaankin pystynyt kituuttamaaan loppuun asti, mutta katselunautinto oli muuttunut pelkäksi katseluksi. Joten en halunnut raiskata itseäni ja mahtavaa sarjaa pelkällä silmien kuluttamisella ja jätin leikin kesken. Mutta kyllä jokupäivä vielä...Ehkä sitten kun kolmas kausi joskus saadaan dvd:lle suomeen niin sitten vedän kunnon sarjalanituksen. n. 30h. putkeen. Pitää vaan sitä ennen alkaa treenaamaan kunnon katselurupeamia. Tähän mennessä komein tykitys on varmaan ollut kaikkien Alieneiden putkeen katsominen.
Mutta olenpa poikennut itse pääaiheesta. Meikää ei saisi päästää paasaamaan elokuvista...Elikkä yllätyksenä tuli ettei minua vituttanutkaan yksinolo. Huomasin sen oikeastaan vasta tänään istuessani lija-autossa. Meikä näki tulevaisuuteen. Millaista elämäni tulee olemaan kun muutan omaan kämppään. Huomasin ajattelevani että ei yhtään hullumpaa, hätäkös tässä minulla on. Jos joskus löydän jonkun viettämään kanssani elämän niin aivan mahtava juttu. Mutta jos en niin ei sekään ole maailman loppu. Yksinäisyys haittaa vain jos sen antaa haitata. Yhtäkkiä huomasin ettei minua vitutakkaan enää niin paljon kuin eilen. Mitähän huomenna tapahtuu?
Päässä soi: Tietokoneen humina ja muita asuntolan ääniä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Hienoa huomata että sinäkin pystyt elämään viikonlopun ilman säpinöintiä naisten kanssa, viikolla se ei taidakkaan sinulta onnistua.
Manninen, Manninen, hylkäätkö sinäkin tyystin itsesäälin?
Onnistuisin helposti, jos olisin karstulassa.
Ei Itsesääliä voi hylätä, se tulee jos on tullakseen, eikä yksi itsesäälitön viikonloppu muuta vielä mitään.
Kyllähän tuo yksinäisyys on ihan kivaa, kun seurasta pääsee erilleen hetkeksi...
Mutta jos sitä yksinäisyyttä kestää viikkoja, kuukausia ja jopa vuosia... niin sitten sekin alkaa vituttamaan.
Ja jos sinulla on oma kämppä, työttömyys ja elokuvasi, Niin ne samat elokuvat voivat rueta ärsyttämään. Vaikka niitä on tuhansia, niin tuolla tahdilla nekin tulee katsottua moneen kertaan vuoden sisällä. Ja työkkärikorvauksillahan ostetaan runsaasti uusia elokuvia!
No ei sillä... En minä vittuilla halua, aattelin palauttaa Mannista takaisin maan pinnalle.
Pidä vaan positiivista mieltä yllä Manninen. Kyllä se siitä.
Kaveri alkaa päästä sille maagiselle "tutka pois päältä" -tasolle. Eikä se ole mikään huono asia.
Ei todellakaan. Kun sitä tasoa vois vielä säädellä päälltä ja pois milloin haluaa...
Olikos Emerituskin joskus samalla tasolla. Mitenkäs siinä sitten kävikään?
Lähetä kommentti