Oi oi kuinka paleltaa, vaikka lämmin peitto verhoaa

Tämä viikko on mennyt oikein hyvin. Mitään ei oo oikeastaan tapahtanut. Maanantai ei mittään. Tiistainan kävin EO:ssa mutta onneks sentään autolla, kiitos Tuomas. Keskiviikkona oli niin kylmä, että en jaksanut mennä ees pihalle ja tänään tein jotain mitä en ole ikinä ennen tehnyt. Mutta ensiks alusta. Pääsin ukkomiehen kyydillä kouluun, jossa piti olla mukavasti viiteen asti. Spoken English kurssissakin johdin keskustelua enkuks. Se oli loppujen lopuks yllättävänkin helppoa vaikka en ollut valmistautunut siihen. No kun koulu loppui niin olisin voinut kävellä viis kilsaa tänne Nurmohon mutta en jaksanut vaan päätin tehdä jotain todella ihmeellistä... ja menin istumaan paikallisvuoron linkkiin. Kolme vuotta täällä on jo asuttu ja nyt vasta käytin sitä. Osasin oikeaan linkkiin, osasin jäädä pois oikeella pysäkillä, joka vielä oli lähellä kämppää. Täytyy vaan itelle hattua nostaa.

Illat ja päivät täällä kämpillä on mennyt vanhaan tuttuun malliin. Mustaa kyytä, Lego Star Warssia, NHL:ää, töllöä ja musaa. Eli perus poikamiehen elämää vaikka oonkin täällä ukkomiehen kämpillä. Ei se ainakaan vielä oo mitenkään vaikuttanut.

Hevi raikaa: Zen Cafe - Stop, kyllä tässä biisissä vaan on järkee.