Raisk! Heija!

Olen nyt parhaillani täällä ukkomiehen kämpillä tilittämässä viimeisiä kuulumisiani. Matkani tänne Tampereelle meni yllättävän hyvin. Mitä nyt alkumatkasta törttöilin taas linja-autojen kanssa. Meikällä oli mahdollisuus ajaa pyhäsalmeen asti linja-autolla mutta meikä jäi typeryksenä kärsämäelle odottamaan autoa joka veisi minut pyhäsalmen kautta viitasaarelle. Paikkakunnat eivät monille merkitse tuon taivaallista, mutta jutun pointti oli se että meikä on todellinen typerys. Kuitenkin pääsin viitasaarelle ja sehän on tärkeintä. Seuraavana päivänä jatkoin matkaa. Onnistuin ostamaan myös Viikatteen uuden levyn jo Viitasaarelta. Kävin myös kebabilla linkkiä odotellessa. Syötyäni lähdin ostamaan mökösiä läheisestä alemakasiinista, mutta toisin kävi. Ostinkin kaksi elokuvaa. Lopulta päästessäni linja-autoon tein ihastuttavan löydön linjurin takaosasta. Kukapa muu siellä olisi herutellut kuin Heinä matkalla saarijärvelle. Matka seuraavalle etapille kului Viikatetta kuunnellessa ja Heinälle vittuillessa. ERITYISKIITOS TÄHÄN VÄLIIN HEINÄLLE KORVALAPPUSTEREOIDEN LAINASTA. Jyväskylä tuli ja meni onnistuin menemään oikeaan junaan ja saavuin Tampereelle. Siellä odoti´n hetken willeä jolla oli varmaan vaikeuksia päästä eroon naisistaan sen kiihkeän risteilysession jälkeen. Lopultahan se naistenmies sitten saapui, jonka jälkeen menimme heti pakkahuoneelle. Kun saavuimme paikalle Katra ol jo lavalla venkslaamassa. Ihan hyvä kyseinen yhtye oli. Suomen euroviisuehdokas sentään (Lovexsit pitäis hirttää). Tässä vaiheessa meikä lähti kyläilemään paskahuussin puolella. Normaalisti olisin jättänyt tämän seika kauneussyistä tilitykseni ulkopuolelle, mutta nyt on pakko viedä kertomus likaisemmille vesille. Nimittäin kyseisessä huussissa ei ollut ovia lainkaan. Ainoa ovi oli käytävän ja vessan välinen ovi, ja sekin oli sepposen selällään, mutta yhdessäkään kopissa ei ollut ovea paikallaan. Kävin tapaamassa herra-pisuaaria ja kun olin lähdössä pois niin joku herra oli ovettomassa kopissa paskalla. Vessa seikkailuni jälkeen Kara oli saanut oman seikkailunsa päätökseen ja illan isäntä Jaana Pelkonen tuli lavalle juontamaan. Juonnettavana oli illan yllätysvieras Matti Vanhanen. Matin jauhettua paskaa hetken lavan valtasi Indica. Tuota keikkaa kuvaa parhaiten yksi sana aaaaaaaaaaaahhhhhhhhhhh. On se Jonsu vaan ihana. Mutta kauniista naisista siirrytäänkin helposti vielä kauniimpiin miehiin. RAISK! Metsatöll oli aivan mahtava. Yksi elämää suuremmista bändeistä. Jos tontun näköinen mies puhaltaa säkkipilliä ja toinen soittaa kitaraa nahkahousuissa ja tiukassa ritaripaidassa niin voiko kyseessä olla huono bändi? Näiden jumalaisten olotilojen vallitessa oli mukava käveleskellä Willen kämpille jalkojen ollessa lievästi paskana. Seuraava päivä oli sitten normaali. Käytiin kaupassa ostin suomalaisen toimintaelokuvan, jonka toimintakohtaukset eivät olleet tökeröitä. Wille onnistui polttamaan ranskalaiset. Katsottiin sadistinen splatteri-elokuva, kuvattiin runsaasti uusia ilmekuvia (aihepiirit vaihtelivat kotirauhan häirinnästä, rakkauteen ja intohimoon) ja suunniteltiin poikamiehen vuosi dokumenttia katsomalla tuntikaupalla todella "hyvää" materillalia. Sitten tullaankin tähän hetkeen kun kirjoitan juuri tätä sanaa. Huomenna on aika palata takaisin Haapavedelle. Matka linkillä ei onneksi kestä kuin vähän reilun 6 h. 40 min. Onneksi on ne heinän korvalaput ja mahtavaa musiikkia kuunneltavaksi HEIJA!. Ennen lähtöä pitää kuitenkin poiketa Mixei:ssä kuvaamassa ilmekuva.

Päässä soi: Metsatöll: Hundiraev/Lahinguväljal näeme, Raisk!