Kyllä poikamies kipua kestää

Kyllä taas tuntee että on täälläkinpäin jääkiekkokausi aloitettu. Viime torstaina olin ensimmäistä kertaa pelailemassa. Ihan hyvin meni muuten, mutta kuolema meinasi tulla kun kylmiltään vuoden tauon jälkeen yritti tosissaan pelata. No siinä sitten kun kotiuduin niin tunsin pientä kipua selässäni, jonka ajattelin menevän ohi hyvinkin nopeasti. Seuraavana aamuna kun heräsin niin sain taistella tosissani päästäkseni sängystä ylös, selkä oli aivan jumissa, en edes pystynyt istumaan kunnolla kun sattui niin paljon. No eilen se vihdoin ja viimein hellitti, ja pääsin eilen illalla uudestaan pelailemaan. Pelaaminen luonnistui jo paljon paremmin. No siinä sitten yhden kaverini kanssa vähän väännettiin ja minulta taittui nilkka. No ei se silloin paljon sattunut ja melkein heti pääsin jatkamaan peliä. Jälleen kun kotiuduin tunsin pientä kipua nilkassani, jonka myös ajattelin menevän aivan pian ohi. No tänään onkin sitten päivä menny lähinnä istuen kun tällä nilkalla ei juurikaan kävelemään pysty, tai pystyy mutta se on sitten melkoista linkuttamista. Ei ole hetkeen minun osalta kaatoja luvassa.

Mitäköhän sitä seuraavan peli-illan jälkeen tapahtuu? Voidaankin pistää pieni veikkaus pystyyn. Tavoitteena olisi kuitenkin vielä seuraavankin pelireissun jälkeen pystyä liikkumaan ilman pyörätuolia. Saas nähdä, miten äijän käy. Tässä siis opetus muillekkin poikamiehille, että välttäkää urheilu mahdollisimman paljon. Se on enemmän noitten ukkomiesten hommia.

Ainiin, ja poikamiehenähän minulla menee todella hyvin.