Hyvät huomenet kaikille pirteille ja iloisille ihmisille. Alkuviikko täällä opinahjossani on alkanut melko railakkaissa merkeissä. Maanantaina oli melkoisen suuret ja äänekkäät iltamat. Iloksenne voin kertoa että meikeläinen ei ollut siellä. Olin studiolla väsäilemässä dekkaria ja loppuillan olin kämpillä katselemassa elokuvaa. Voisin jopa melkein sanoa että elokuvatkin ovat melkoisen poikamiesmäinen harraste. Tiistai oli sitten jo aivan toinen juttu. Kävin Jöötin ja Heinän kanssa Marjuska-baarissa, jossa ei ollut ainakaan puoleen tuntiin muita asiakkaita kuin me kolme (tai kaksi, meikä ei tilannut nakkikoria tällä kertaa). Jukeboksilla soitin kuitenkin Holy diverin, On niin helppo olla onnellisen ja Holmesin Johnin. Myöhemmin illalla tapasimme pari muuta opistolaista, jotka osoittivat melko suurta mielenkiintoa kerhoamme kohtaan. Neuvoin heitä kovasti blogillemme, joten ei kannata ihmetellä jos puheenjohtaja saa sähköpostia. Vielä loppuillasta kävin juoksemassa abc!:n ympäri ilman päällyshousuja kyseisten herrojen kanssa. Eli ensivaikutelma vaikuttaa ainakin lupaavalta.
Päässä soi: Hurtz! (Esittäjää en muista mutta Wille ja AC/DC ainakin tunnistavat biisin)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
14 kommenttia:
Hurtzin esittäjähän on Hape Kerkeling tietenkin. Mahtava biisi.
Vai että uusia jäseniä. Tuskin ne siihen enää selvinpäin suostuu. Ei kai nyt Haapavedelläkään niin tyhmiä miehiä ole.
Ja miksi teillä oli alushousut????
Olipas kyllä rattoisa ilta. Viimeistään siinä vaiheessa kun pojat kekkuloi boxerisillaan ja vielä ihan omasta päähänpistostaan.
Manninen, olin itekki Haapaveden Opistolla koulussa v. 97.... Aivan ylihuba vuosi oli! Aikuistumisen aikaa se. Ni Tähtipyörä on siis edelleen elossa? Entä semmonen pub ku Kitumilli???
Aikuistumisen aikaa. Se on siis aikuistumista että hypitään pakkasessa bokserit jalassa. En sitten kyllä juokse. En halua aikuistua. Vai aikuistuuko siitä suolla juoksemisesta munasillaan. Olenko siis aikuistunut. Juttujen taso on ainakin säilynyt lapsen tasolla.
Jenniina, turku: Kyllähän se tähtipyörä, alias paskaratas, on yhä pystyssä. Mikä se pahan tappais. Ja kitumillikin on tuttu paikka. Meikä kävi pelaamassa biljardia siellä ykkösvuonna. Nykyisin sen tilalla on ravintola pub Marjuska, jossa ei ole biljardipöytää, ja jonka ainoat ruoka-annokset ovat lihapulla- tai nakkikori. Jos tätä vielä luet niin mitä linjaa opiskelit?
Manninen, olin viestilinjalla. Niitä hommia sitte tein työkseni muutaman vuoden kunnes löin kuulokkeet naulaan ja läksin merille :)
Ja mitä aikuistumisriitteihin haapavedellä tuli niin sama meno oli 10 vuotta takaperinkin; pojat pyöri alasti liikenneympyrässä. Silloin opistolaisia muijia kutsuttiin huoriksi, maatalouskoulun (?) muijia lehmiksi ja amismuijia junteiksi. Kova oli lokerointi H-vesicityssä silloin :D
Itse olen opiskellut jo kolmatta vuotta Media-assistentiksi täällä. Ja meno on yhtä hienoa. Kun koulu alkoi niin paikalliset amikset tuli rettelöimään asuntolan-pihalle lapion kanssa. Ja toissa vuonna joku amis meinasi heittää pyörätelineen Lönninkartanon (saatat tunnistaa nimen) ikkunasta sisään.
Paikalliset kollit tuli riiaamaan meitä opiston tyttöjä sillo traktoreilla, joissa oli poppivehkeet. Oli viehkeetä :) Mut piti sanoo "ei" kuitenki. Tsemppiä Manninen! Mut villin opistomenon kokeneena ihmettelen, miten olet säilynyt kroonisena poikamiehenä? Pariutuminen oli siellä lähes pakollista!
Niin ja onhan ne pari kertaa käyneet siellä puukkoja heiluttelemassa. Hienoja ihmisiä.
"Pariutuminen oli siellä lähes pakollista" Manninen, vielä ei ole liian myöhäistä!!
Ja Hurtz! on kaunis kappale.
Jenniina: Voin sanoa että ei oo ollut edes vaikeeta. Mutta naisilta huomaamatta jääminen vaatii tietynlaisen persoonan. Ei pidä olla niin kaunis, että naiset ottais kontaktia, ja niin ujo ettei itse uskalla...
Ja hurtz on hieno kappale
HURTZ! RAISK!
Lähetä kommentti