Tuhkimo Titanicin kannella

Käänsin kelkkani viime hetkillä. En minä jaksa täältä mihinkään lähteä. Kyllä se kännykkä postissakin tänne tulee. On vaan parempi ettei ole minkäänlaista kosketusta ulkomaailmaan koko vlopun aikana. Ei kyllä tosin ole terkkariakaan, muuta kuin veden vallassa olevassa oleskelutilassa. Ei se vesi minua haittaa, onpahan mukavampi rönöttää siellä kaikkien sähkölaitteiden keskellä veden kostuttaessa jalkopohjia. Olen kuin DiCaprio Titanicin kannella, vain elämää suurempi rakkaustarina puuttuu.

Vlopun muista tapahtumista en vielä tiedä. Tänne on ainakin jäämässä aika paljon tuttua porukkaa. Tuskimpa mitään ikimuistoisen legendaarista on luvassa, oli sen verran hillitön viikko. Jos kaikki meinisi hyvin niin meikä katsoisi kaikki rästissä olevat elokuvat pois (mm. Maxium Overdrive), istuisin studiolla tekemättä mitään oikeaa työtä ja vetäisin enemmän hirsiä kuin Viikatteen tuotannossa on yhteensä. Yritän myös käydä täällä blogilla tilittämästä tuntemuksiani ja kuulumisia vlopun etenemisestä. Nyt näkemiin.

Ai niin, meikällä on ollut jo pitkään halu tehdä samanlainen "Humppa soi" osio, mitä Willellä on omalla blogillaan. Mutta koska kirjoitan näitä tilitteitä koulutuntien lomassa, ja muissa paikoissa missä musiikin vastaanottaminen on aika vaikeaa, niin päätin kertoa aina biisin joka soi pääni sisällä. Hyviä biisejä varmaan on luvassa. Nimeän osion yksinkertaisesti: Päässä soi-osioksi. Elikkä...
Päässä soi: Jarkko Martikainen - Perkeleen peltilaatikot.