Viikonloppu nostalgiaa

Viikonloppu on jatkunut hienoissa merkityksissä. Eilen katsoin kokonaista viisi elokuvaa putkeen. Kyynel herahtaa silmiin kun tuli niin nostalgiset muistot omista yläaste/lukio ajoista. Kun kaikki muut ikätoverini seikkailivat jo villeissä ihmis-suhdeviidakoissa, niin meikeläinen katsasteli elokuvia käytännössä kaiken vapaa-aikani. Nuorena on vitsa väännettävä on joku aforismitykki joskus laukonut, mutta entäs jos vitsaa ei ole lyötynyt tai sen etsinnän on kokonaan unohtunut. Kaikki on niin pienestä kiinni. Jos meikä olisi tuolloin hylännyt ah, niin rakkaat elokuvat ja sukeltanut ikätovereideni perässä, niin ties missä olisin nyt. Kenties vierelläni olisi elämäni suurin rakkaus ja yhteinen tulevaisuus. Kenties olisin menevä sinkku, joka suvereenisti kaataa naisen kuin naisen lakanoidensä väliin vain hylätäkseen heidät taas aamulla. Tai sitten olisin opisto-asuntolan vetoisassa kellarissa kirjoittamassa jotain säälittävää tilitystä siitä miten omituista voi ihmispolon elämä joskus olla. Elämä on joukko valintoja ja jokainen valinta vie sinut vain uuden valinnan luokse. Mutta nyt minä teen oman valintani ja lopetan tämän pas...siis todella syvällisen ja ajatuksia herättävän kirjoitukseni. Hyvästi.