Herra Viikate tuli kylään

Viikate on nähty, kuultu, haistettu ja tunnettu. Nähty koska minulla sattui olemaan silmät auki koko keikan ajan. Kuultu koska meikällä on kaksi kuulevaa korvaa (Pari vuotta vielä ahkeraa keikastelua niin ainoa vastaus minkä meikältä saatte on MITÄ?). Haistettu koska olin toisessa rivissä ahtautuneena hikisten ihmisten sekaan. Ja tunnettu koska takanani sattui olemaan kaksi hyvin kauniisti muotoutunutta nais-ihmistä ja soiton kiihtyessä kiihtyi myös heidän hyppelynsä tahti, ja koska he olivat aivan meikän takana niin tottakai heidän isot T _ _ _ _ T (Arvatkaa mikä sana tekstistä puuttuu, oikein arvannut saa tulitikkuaskin) hakkasivat selkääni kuin mummo mattoja siivouspäivänä. Ainoa aisti jota jäin kaipaamaan, ja minkä kanssa keikka olisi ollut täydellinen aistinautinto, oli maku. Mutta mitenkä tuon aisteista kaikkein kylttymättömimmän saisi täytetyksi tuollaisessa ihmisiä vilisevässä paikassa, siitä minulla ei ole minkäänlaista tietoa. Ehdotuksia otetaan vastaan. Muuten keikka oli onnistunut, Viikate oli terävä ja uusiakin veisuja tuli kokonaista kolme. (Ai niin meikä oli Simeonin kanssa samaan aikaan miestenhuoneessa) Keikan jälkeisistä tapahtumista meikällä ei ole juurikaan mitään kerrottavaa. Käväisimme paljonpuhutussa Hevimestassa, mutta se oli tupaten täynnä ihmisiä eikä seurueen alkoholia nauttivilla henkilöillä ollut halua jäädä sinne. Muutenkin kyseinen juottola oli kaikkien hehkutuksista huolimatta aika köyhä, kahta asiaa lukuunottamatta. 1. Siellä soi Motörhead. 2. Siellä oli ihan hulluna naisia (Meikä ei ole varmaan koko elämäni aikana nähnyt niin paljon naisia yhtä aikaa). Onneksi lähdimme pois, muuten olisi poikamiehellä ollut teoriassa kuumat paikat. Totuus on tietenkin ihan toinen juttu. Eipä siinä sitten ollut enää muuta, viikonloppu on mennyt todella mukavasti.