ERO!

Hyvä Wille,

Olemme tulleet sen tien päähän, jossa meidät on pakotettu valitsemaan loppuuko Kroonisten poikamiesten tarina loppukesään 2006 vai jatkuuko se vielä määräämättömän ajan. Me emme ole vielä valmiita tätä luomusta kuoppaamaan, niin paljon olemme sen eteen tehneet töitä viimeisen 3 vuoden aikana. Krooniset poikamiehet on elämäntapa, henkireikä, josta emme pysty luopumaan.

Yhtälailla varmaa on ettemme pysty jatkamaan klubia sinun tai kesätyöntekijän kanssa. Viimeisen vajaan kuukauden aikana tapahtui jotain surullista, jota olemme pohtineet joka ikinen päivä, aamu ja yö. Sinun asenteesi ja käytöksesi ei enää sovi Kroonisten poikamiesten piiriin. Sinusta on tullut esiin sellaisia piirteitä, joita emme olisi uskoneet näkevämme puheenjohtajassamme.

Olemme mukana alalla jossa ihmissuhteet on välttämätön paha ja jatkuva huolenaihe. Olemme myös klubi, joka on aina tehnyt toimintansa sydämellä, toiminnan itsensä ja ystävyyden takia. Henkisen korvauksen pitäisi aina olla maallista korvausta arvokkaampi! Krooniset poikamiehet on klubi, se on tunnetila.

Sinulle sudokut, tekstiviestit ja ei-poikamiehiset tekijät merkitsevät valitettavasti nykyään niin paljon enemmän kuin nuo tunteet. Koet uhranneesi itseäsi ja omaa aikaasi Kroonisten poikamiesten hyväksi, sen sijaan että katsoisit taaksepäin sekä nykyisyyteen, mitä se on sinulle antanut. Tästä asenteesta on osoituksena kaksi lausetta jotka minulle sanoit mökissä:
”Onko pojilla naista?” sekä ”Tänä kesänä ei viitsi olla Kärnässä montaa päivää.”

Me jatkamme Kroonisia poikamiehiä uudella puheenjohtajalla. Tämä on varmasti yhtä suuri helpotus sinulle kuin meillekin. Olemme kaikki nielleet pahaa oloa ihan tarpeeksi.

Olet sanonut tämän viikon olevan joka tapauksessa viimeisesi. Me haluamme kuitenkin jatkaa niin kauan kuin paloa riittää. On siis aivan turhaa enää kituuttaa sitä yhtäkään viikkoa yhdessä.
Me neljä olemme pohtineet asiaa jatkuvasti ja ymmärtäneet, että muuta emme halua elämässä tällä hetkellä tehdä, emmekä muuta osaakaan. Kesäkuun 2006 lopussa mökissä sanoit lopettavasi ensi kuussa. Sanoit myös ettet koskaan lähtisi enää matkalle, joka
kestäisi pidempään kuin 2 päivää.

Olemme sanoneet että Willen lähtö olisi Kroonisten poikamiesten loppu. Tulen ymmärtämään ihmisten reaktion että asia olisi näin. Tämä on kuitenkin meidän sielunkuvamme emmekä ole valmiita päästämään siitä irti yhden ihmisen takia. Ihmisen, joka haluaa keskittää luovuutensa muualle, jonka arvomaailma ei kohtaa omiamme.

Meitä ei koskaan haitannut se, että pidit Krooniset poikamiehet -paitaa päällä, että veit meidät Vastingille katselemaan voicea keskellä yötä. Ei se, että halusit matkustaa Joensuuhun, naisesi kanssa. Ei se, että olet klubin ehdoton keulakuva. Kaiken paitsi poikamiehisyydestä luopumisen ja lupausten rikkomisen hyväksyimme hyvillä mielin. Sovimme että Krooniset poikamiehet on kaikille prioriteetti elämämme loppuun asti. Silti moni asia meni sen edelle. Huippuesimerkkinä Seinäjoella käynti, jolle et tullut sen takia että sinun piti olla töissä kesätyöntekijän kanssa. Ja tämä vain yhtenä esimerkkinä monista. Itse en suurempaa itsekkyyttä ja jäsenten laiminlyöntiä voi kuvitella. Krooniset poikamiehet on elämäntapa, johon sisältyy myös paljon velvollisuuksia. Niin toisiamme kuin fanejakin kohtaan. Kanssasi noiden velvollisuuksien täyttäminen ei enää onnistu.

Syvällä sisimmässämme emme edelleenkään tiedä kumpi teistä meidät tähän ajoi. Jotenkin nainen on saanut sinut muutettua siitä herra itsesäälistä pelimieheksi, joka ei ajattele eikä käyttäydy enää kuten ennen. Tuntuu että olet liian varma omasta korvaamattomuudestasi ja statuksestasi.

Syytät selvästi meitä neljää pahasta olostasi ja siitä että emme kunnioita tai kuuntele sinua. Usko, että olemme aina kunnioittaneet sinua, upeana puheenjohtajana ja ystävänä. Pitkälti sinun ehdoillasi tässä on viime vuodet menty. Sinä olit aina ainoa joka asetti matkoille lähtemisen ehdoksi suuremman keittokodan.

Toivomme että jatkossa ajattelet enemmän oman sydämesi ehdoilla etkä kuuntelisi naista. Kulttuurierot yhdistettynä työntekoon, opportunismiin ja rakkauteen on vaarallinen yhdistelmä. Älä kuihduta itseäsi.

Tämä ei ole asia mistä olemme erityisen ylpeitä, mutta et antanut meille vaihtoehtoa. Kuilu on liian leveä. Ja päätös yksimielisesti meidän neljän. Olemme kulkeneet sen hetken ohi jossa asiat voidaan selvittää puhumalla.

Kaikkea hyvää urallesi ja elämääsi,

Matti Manninen Joni AC/DC

Ps. Tämä kirje on täysin avoin kaikille.