"Älä koskaan mene pois"

Onpas taas aikaa siitä kun viimeksi joku on tänne jotain kirjoitellut. Mutta ymmärrettäväähän se on. Muilla aikaa vie säpinät, mulla kouluhommat ja laiskuus.

Mutta jos nyt ollaan ihan rehellisiä, niin pakko sanoa että ei meikäkään ihan virheetön ole. Täällä Torniossa homma on päässyt taas vanhaan tuttuun "opistotyyliin", että naispuolisia kavereita riittää. Tämä tuskin oli kenellekkään mikään yllätys, vähimmissä määrin minulle itselleni. Kaiken lisäksi on pakko kertoa että vietin yön erään naisen luona, ollessani oulussa katsomassa Eläkeläisiä. Kyseessä oli kaverini jonka kanssa kävimme kyseisellä keikalla ja jolle näytin närhenmunat säpinäkisassa. Sohva oli erittäin mukava, oikeasti paljon pehmeämpi kuin sänkyni täällä Torniossa, ja muutenkin oli mukavaa. Että näin täällä. Pakko yrittää keksiä jotain draamanpoikasta tännekin että saataisiin vähän keskustelua aikaan.

Päässä soi: Musta paraati: Romanssi

Päästä soitettu: "Se on vain unta. Sen nimi on romanssi"

Edes ruotsintentti ei voi mua tänään masentaa...

Onpas ollut raskas, mutta myös hauska viikko. Ollaan tehty leffaa luokkakavereiden kanssa ja ainakin itselläni oli hurjan mukavaa! Pitkästä aikaa sellasta koulua mistä oikeasti nautin. Taas tuntuu siltä että oikealla alalla ollaan. Vielä pitäisi lukea huomisiin ruotsinkokeisiin, mutta jotenkin on niin hulppea olo ettei oikein pysty keskittyä. No ei pidä stressata, koska eihän se ikinä mitään auta. Jos en tänäiltana/yönä saa aikaiseksi niin viimeistään aamulla. Koe kun on vasta yhden aikoihin (kai). Pitäis sitäpaitsi lähtee paikalliseen "Frendit-tyyliseen" kantapaikkaamme ´Cult.Cinema Cafeseen istumaan iltaa ja sen jälkeen esiintyä vielä kaverin lyhärissä. Tälläisinä päivinä ei harmita edes yksinäisyys.

Päässä soi: Kauko Röyhkä & Riku Mattila: Kaksi vuotta sujut

Päästä lainattu: Jos mä tipun niin kukaan ei auta, kukaan ei tunne mitään sympatiaa."

Peräänajo: Ei olis varmaan pitäny kirjotella tänne mitään iloisista fiiliksistä. Silloinhan se yleensä heittää hirveeseen syöksylaskuun...

Hauskan loman jälkeen on hauska palata hauskaan arkeen ja varsinkin hauskaan opiskeluun

Siinä män hiihtolomat taas ja voi veljet ku oli taas kivaa! Nautin mm. sellaisista hyvän loman tukipilareista kuin angiina, kuumeilu ja dvd-soitittomuus. Hauskaa oli aamusta iltaan ja pitkälle yöhönkin asti.

Mutta valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin oli meikänki aika palata tänne pohjolan perukoille puollustamaan maarajaa naapurimaan valtausyrityksiltä. Ennen varsinaista matkaa käväisin vielä Kokkolassa kahtomassa ex-jäsenemme Willen rappiota ja eihän se hyvältä näyttänyt, ei ainakaan Wilhon poikamiehisyys... Mutta onneksi kerho ei kaipaa tuollaisia mätämunia uljaisiin riveihinsä. Heikot sortuu ja vahvat jatkaa yksinäistä taivallustaan hamaan hautaan.

No jokatapauksessa siinä sitten jätin Kokkolan tuiskeet taakseni, ja siinä samalla myös keskisuomen tuttavalliset maisemat, ja aikani körryyttelin nii olin taas täällä Torniossa. Paikka oli pysynyt samana ja jotenkin sitä tuntu tietyllä tavalla hyvältä palata tänne. Tuota lämmintä fiilistä ei tosin kestänyt kauaa, sillä kämppikseni informoi ruotsin kertauskurssin kokeen olevan jo tulevana perjantaina. Onneksi sitä tuli sairasteltua kaksi edellistä tuntia. Sinne vieryvät kärryt horisonttiin ja meikä makaa rähmällään jossain ojanpohjalla. Voisi kai sanoa että AMK-opiskelu on alkanut...

Päässä soi: CMX: Veitsenterä

Päästä lainailtu: Minä muistan kuvat, minä muistan sanat, minä muistan kun yössä suudeltiin. Ja muistan kaiut, ihmisten äänet, minä muistan suuren pienuuteni"

Peräänajo: Oli muuten hieno linjurimatka välillä Oulu-Tornio. Samaan bussiin kun oli löytänyt myös toinen teatraalisen rakkauden ystävä. Eräs Setä nimittäin lauloi lähes koko matkan Peltoniemen Hintriikan surumarssia (ja mahdollisesti muitakin iloisia klassikoita) vieressään istuvalle tädille. Ja komeasti lauloikin, ääni kantautui jopa kuulokkeistani täysiä pauhaavan Motörheadin läpi.

Voi veljet!

Tajusin tässä, että uljas kerhomme tulee tänä keväänä hienoon viiden vuoden ikään. Muistaakseni perustimme sen Mannisen, Villen ja Jonden kanssa joskus maalis- huhtikuussa 2004. Se oli sitä surutonta nuoruusaikaa kun kaikki olivat poikamiehiä ja naiset olivat vain sanoja isojen poikien puheissa. Hurjintahan taisi olla se kun kävimme Shellillä pelaamassa biljardia.

Itse olen edelleen vähintään yhtä vahva poikamies kuin silloin, ellen jopa hieman vahvempikin. Muut perustajathan ovat lipsuneet sitten enemmän tai vähemmän. Parillahan menee jo niin huonosti ettei heillä ole edes asiaa tälle blogillekaan.

Tämän tapauksen kunniaksiahan meidän pitää järjestää joku spektaakkelimainen juhla jossain. Onko kellään hyviä ehdotuksia mitän meidän pitäisi tehdä?

Poikamiehisyyden puolijumalan nerokas ja sitäkin voitokkaampi paluu

Aloha kaikki kerhoveljet ja olematon lukijakunta. Olen palannut! Kellä oli ikävä?...no se on hyvä, ei mullakaan oo ollu pahemmin ikävä teitä! Miksi sitten olen palannut jaarittelemaan tänne hyvää vauhtia unohduksen syviin syövereihin painuvalle blogille? Vastaus on yksinkertainen: En tiedä.

Mutta asiaan. Tärkeimpänä voin heti kättelyssä sanoa ettei mikään oleelinen ole muuttunut. Olen edelleenkin yhtä vahvasti poikamies kuin olin silloin kun viimeksi olen tänne kirjoittanut. Juuri keksimäni sananlaskun mukaan krooninen on krooninen, vaikka ympäristö muutuisi. Ja ympäristöhän on muuttunut aika ryminällä. Päätin nimittäin todistaa vääräksi nekin huhut että lapissa olisi pulaa poikamiehistä ja että täältä jääkellarista muka löytäisi helposti itselleen lämmittäjän. Toisinsanoen otin ja vedin vielä sata kilometriä pohjosempaan viimeisestä olinpaikastani (Limingasta) ja parkkeerasin persukseni Tornion eksootisiin ympyröihin. Jos jotain oikein hurjasti kiinostaa tiedostaa missä sitä Mannisen retale viilettää nii suurin maamerkki on ehkä rakas naapurimaamme Ruotti. Eli Suomen ja Ruotsin yhtymäkohdassa, kahden maan rajalla, Oulun ja Rovaniemen välissä, siellä asuu Manninen, viimeinkin virallisesti Lappalainen! Ja voin sanoa että yksinäinen mökinrötiskä tunturimaisemassa on jo käytännössä minun.

Ja mitenkäs sitten muuten pyyhkii. No poikamiesmäisestippä tietysti. Koha olen viettänyt ensimmäisen puoli vuotta täällä ja eipä ole paljon lämmittäjiä löytynyt. Ekat oikeat villiporot olen kyllä jo nähnyt (autonikkunasta välillä Tornio-Oulu). Eli näin täällä. Poikamiehenä olen jatkanut eloani, vaan enpä siitä ole osannut vielä hirveitä itsesäälitrippejä vetää. Toivotaan että sekin iskee taas nii saatte jotain mielekkäämpää luettavaa...

Over ja out

Päässä soi: Muska: Krokotiilirock

Päästä lainattu: "Häipyi vuodet niin kuin kaivohon. Nyt Pave naimisissa Heinolassa on. Mä yhä levyautomaattiin nojailen ja siinä muistoissani Letukassa Pavea mä sekstaan."

Peräänajo: ´Lähden tästä samantien hiihtolomalle, että seuraavaa kirjoitusta saatte odottaa ainakin viikon verran. Tai ehkä enemmänkin. Katotaan nyt oliko kyseinen tilitys vain lievä mielenhäitriö...

Huhuja

Ei tässä nyt oikein runoa synny, mutta täytyy kirjoitella sitten selväsanaisemmin. Joku nimimerkki X kommentoi edelliseen viestiin, että tämä blogi olisi aivan kuollut. Hän on siinä sikäli aivan oikeassa, että kirjoituksia ei ole julkaistu pitkiin aikoihin. Tilanne on kuitenkin niin, että kenelläkään ei ole mitään julkaistavaa materiaalia. Suurimmalla osalla taitaa kyse olla siitä, että kerhon maine kärsisi totuuden kertomisesta. Joillakin harvoilla, oikeastaan vain minulla, on taas kyse siitä, että yhtään mitään kertomisen arvoista ei ole tapahtunut. Ja kun muista jäsenistä ei ole mitään vastusta, niin uhoamisellekaan ei ole ollut tarvetta.

Vuoden 2008 pystikisan voittajaa ei ole vielä virallisesti julkistettu, vaikka helmikuu on jo lopuillaan. Pystiä ei ole liioin kukaan tullut itselleen vaatimaan. (Tietämättömille tiedoksi, että kyseinen kiertopalkinto majailee edelleen allekirjoittaneen takan päällä olohuonetta koristamassa.) Tämä kertoo mielestäni vain siitä, että kukaan muu ei tunne olevansa pystin arvoinen. Ilmeisesti saan pitää pystin myös seuraavan vuoden. Tuo äsken käyttämäni kiertopalkinto-nimitys on siten sikäli harhaanjohtava, että pysti tulee majailemaan näillä samoilla sijoilla pidemmän aikaa.

Seuraakohan tätä blogia kukaan, vaikka seurattavaa ei kyllä liiemmin ole tullut viimeaikoina? Pyydänkin kaikkia tämän tekstin lukijoita kommentoimaan jotakin, jotta voimme arvioida lukijakunnan suuruutta. Voitte myös esittää toivomuksia blogin kehittämisen suhteen.

Uusi vuosi, missä on kerholaiset?

Niin loppui vuosi vanhan poikamiehisesti
ja samoin alkoi vuosi uusi uskollisesti
minä se vaaan blogille ainavaan
rustailen mietteissäni runoa ontuvaa

Mutta missä ovat muut kerholaiset
ovatko he vierelleen löytäneet kaunokaiset
onko ruotsinmaalta löytänyt Manninen
vahingossa oman blondin suloisen
AC/DC:lläkö on piuhat sotkussa
Tampereen yöelämän humussa
onko Pikvillä elämässä emäntä
joka kaapin paikan näyttää
? nimi viittaa salaisuuksiin
hurjiin, pelottaviin ja yllättäviin
naiset varmaankin jaloissa pyörii
sekä talon ja pihan nurkissa hyörii
Minä runonkirjoittaja se vaan rehdisti
seikkailen elämässäni poikamiehisesti

24.

24. luukku

Alkaa juhla verraton,
poikamiehelle koittaa lysti.
Uusi vuosi unohtumaton,
morsiamenaan kun on pysti.

23.

23. luukku

Joulun jälkeen vaihtuu vuosi,
silloin vasta lahjat jaetaan.
Pian selviää millainen kuosi,
tammikuussa päälle puetaan.

15.16.17.18.19.20.21.22

15
Täytän minä tonttinin tavaroilla
mukamas itselle tärkeillä

16
turhuuteen hukutan kaipuuni
kyllästyy muut jo uhooni

17
en uskalla myöntää itselleni
että kaipailen jotain vierelleni

18
tuntuu kuin vuodet eivät vaihtusi
vaan elämä tällaisena vain jatkuisi

19
uskaltaisinkohan edes olla
elämässäni tavalla toisella

20
pitäisikö minun seurata tähteä
ja tontiltani muualle lähteä

21
toivottaisiko joku hyvää joulua
ja antaisi sydämeen uutta toivoa

22
ja millainen kohtalo onkaan
takana vuoden seuraavan

13. & 14.

13. luukku
Epäonninen on luku tää,
turha on silloin yrittää.

14. luukku
Muulloinkaan ei kannata haaveilla,
yksin saan asua omalla tontilla.

1011 & 1100

11. luukku
Miten käy nykyiselle pystinhaltijalle
kun hän säpinämielellä puhelee naisille

12. luukku
Vaihtuessa vuoden pysti matkaa kohti länttä
ja sen tuleva omistaja jää emännättä

KasiYsiKymppi

8. luukku
Itsenäisyyttä toissapäivänä juhlittiin,
tänäänkö kerhon jäsenyys menetettiin?

9. luukku
Tämä täytyy aina pitää mielessä
ettei toteutuisi omassa jäsenyydessä:

10. luukku
'Jos liian kovaa uhoat,
se ennustaa: pian putoat!'


Yllätysluukku:
Itsehän aion jäsenenä pysyä,
enkä milloinkaan pois lähteä.
Vaaroja ei ole enkä sitä salaa,
pysti tänne varmasti palaa.

Itsenäisyyspäivän jälkeinen päivä

Minä se näköjään täällä vaan runoilen kun teillä muilla kerhon jäsenillä taitaa olla niin paljon säpinää ettette tännä jouda kirjoittelemaan.

6. luukku
Suomi täyttää yhdeksänkymmentäyksi
täytyy minun nousta siksi

7. luukku
eivät suomalaiset luovuttaneet silloin
täytyy minun yrittää edes jotain